sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Viimeinkin, tokon AVO luokan korkkaus!

Niin vain saapui se kauan odotettu päivä, jonka vuoksi viisipäinen treeniryhmämme on treenannut. Toinen toistaan auttaen ja kannustaen ollaan päästy siihen pisteeseen, että nyt kokeet kutsuvat. Tästä ryhmästä kolme koirakkoa päätti yhteistuumin suunnata Isonkyrön tokokokeeseen, koirakot koostuivat kahdesta ALO koirasta ja yhdestä AVO koirasta. Alma edusti tänään ensimmäistä kertaa AVO luokassa. Meidän luokkamme alkoivat vasta puolen päivän jälkeen ja lämpömittarikin alkoi kivuta 20 asteen paremmalla puolella. Pieniä pilviä oli havaittavissa, mutta pakko oli todeta, että päivästä olisi tulossa kuuma. Se taas aiheuttaa omat ongelmansa koiralla, jolla on tiivis kaksikerroksinen turkki. Onneksi sain auton varjoon ja pienen lenkin jälkeen juotin Alman hyvin ja lähdin seuraamaan mitä kentällä tapahtui.

Kyseisen järjestäjän kokeisiin on aina ilo tulla, sillä ihmiset ovat iloisia ja avuliaita sekä tunnelma on tervetullut ja kannustava. Niin sen kuuluisikin olla! Paikalla oli tavaramyyntiä ja niinpä oli pakko ostaa uusi geelipallo ja vähän muuta mukavaa. Kauaa en ehtinyt shoppailla, sillä pian jo kutsuttiin avoimen luokan koirat paikkaistumiseen. Tämä liike on ollut treeneissä varma, joten uskoin siihen. Vaan eipä ollut tänään.. Alma ihan pokkana päätti, että ohjaaja taisi nyt unohtaa sen maahan käskyn ja laittoi maahan noin 10sek ennen, kun palasimme koirien luo. Kyllähän otti päähän! No koiraa en voinut moittia, sillä iloinen olemus ja hyvä fiilis on avain sujuvaan työntekoon. Siispä taputukset ja siirtyminen kehänauhan luo virittelemään koiraa, sillä olimme luokan ensimmäiset kilpailijat. Alma oli hyvin mukana ja teki tuttuun tyyliin moitteetonta työtä. Muutamia pieniä mokia otan ihan puhtaasti omalle kontolleni, sillä en ollut tarpeeksi määrätietoinen koiraa kohtaan. Tämän seurauksena ruutu nollille ja kaukoista vain puolet maksimipisteistä. Noh, edelleenkään en voinut moittia, vaan eteenpäin mentiin. Loppuun asti Alma oli hyvä ja tekikin hienoa riviä. Mieltä lämmitti erityisesti merkin tyylikäs kierto! Tuomarin mukaan koira tekee hyvin ja teknisesti sekä meidän yhteistyötä on ilo katsella. Erillistä paperia, johon liikeet ja numerot olisi kirjattu, emme kukaan saaneet.. syytä tähän en tiedä. Niinpä muistelen ulkoa näitä pisteytyksiä.

Paikalla istuminen 0
Seuraaminen 9
Liikkeestä maahanmeno 9
Luoksetulo 10
Liikkeestä seisominen 9
Merkin kiertäminen 9
Noutaminen 10
Kauko-ohjaus 5
Estehyppy 10
Ruutu 0
Kokonaisvaikutus 10

Yht. AVO2 235 pistettä

Tyytyväinen olen lopputulokseen ja meidän ensimmäiseen kokeeseen kyseisessä luokassa. Tottakai nuo pari nollausta harmittavat, mutta onneksi tiedän, että meillä on ihan realistiset mahdollisuudet siihen ykköstulokseen. Treeneissä Alma on tehnyt hyvää työtä ja tuota kokeessa havaittavaa keskittymisongelmaa laitan ehkäpä sen piikkiin, etten ehtinyt valmistella sitä tarpeeksi ja että en ollut tarpeeksi selkeä. No mutta uusi koe on loppukuusta ja ennen sitä ehdimme treenaamaan nämä viat toivottavasti kuntoon. Treeniryhmämme on onneksi ihanan aktiivista porukkaa ja aina saa treeniseuraa niin halutessaan. Ryhmämme ALO koirat saivat muuten ALO1 ja ALO2 tulokset, hienoa!

Tässä pientä muistilistaa Alman treeneihin ennen seuraavaa koetta:

-yllätyksellisyys, kaavojen purku
-vieraat kentät ja niiden merkit ja ruudut yms.
-valmisteleva osuus
-selkeys ja sen kautta vaatimustason nostaminen
-oikea-aikainen palkkaus

Kuvassa alla iloinen kilpailija palkintojensa kanssa. 




Mitäpä kuuluu Vilmalle? Se on käynyt säännöllisesti rankahuollossa, hieronnassa, uimassa, tasapainoilemassa ja vaikka missä. Lopputuloksena iloinen ja hyvin liikkuva koira siihen nähden, mitä kaikkea on takana. Se on ollut mukana treeneissä ihan täysipainoisesti ja aina välillä käy mielessä, että uskaltaisiko sen kanssa voittajaluokkaan..? Ajatus olisi täysin mahdollinen, mutta se, että viitsinkö sitä enää kaiken tämän jälkeen altistaa mahdollisille lisävammoille, on sitten asia erikseen. Se nauttii suunnattomasti olla vanhempieni kanssa kesät mökillä ja silloin kun on kotona, niin käy kanssani uimassa ja treenailee omaksi iloksi. On ollut ihana seurata sen iloista olemusta ja suhteellisen puhdasta liikettä nyt parin kuukauden ajan, kun lihasperäiset jumit ja hermotusongelmat ollaan saatu hoidettua kuntoon. Nyt onkin taas cartrophen pistosten aika, joilla edesautetaan nivelten hyvinvointia ja sitä kautta leikatun jalan toimivaa liikekaavastoa. Hyvät nivelvoitelut menevät myös ruuan mukana ja sopivan ruokinnan ansiosta painokin on tippunut. Tämä puhtaasti siksi, että leikattu jalka pystyy toimimaan ja täten myös terve jalka ei pääse liiallisen painorasituksen alaiseksi. Stressaavaahan tämä on ollut, sillä haavereita on sattunut ja niiden kautta on tullut takapakkia kuntoutukseen. Nyt Vilma voi hyvin kaikin puolin ja nauttii elämästä, toivottavasti vielä pitkään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti