Valiouutisia ja koulutuksia

Paljon on taas ehtinyt tapahtua. Blogitauko on ollut puhtaasti tietotekniikasta johtuvaa, koska läppäri sanoi sopimuksensa irti ja uuden koneen odottamista kesti tovi. Mutta nyt back in bisnes again!

Joka viikonloppu on oltu menossa koirien kanssa jonnekin, joka ei tosin ole mikään negatiivinen asia, vaan päinvastoin. On käyty luonnetestissä, oltu koulutuksissa ja treenattu kavereiden kanssa monenlaista. Kevät on taas selvästi nostanut koiraharrastuskansan päätä ja saaneet porukkaan vipinää. Maastolajit kutsuvat lumien sulettua ja ilmakin alkaa olla otollinen pidempiaikaiseen oleiluun ulkona. Niin kuin kaikki muutkin, olemme mekin aktivoituneet ja heränneet talviunilta! Alla kuva Almasta ensimmäisten aurinkoisten päivien aikana.

Lähdimme kasvattini Rion (DS Argent Warrior) ja omistajansa Niinan kanssa 6.5 kohti Janakkalaa ja kauan odotettua luonnetestiä. Alma oli ilmoitettu samaan testiin, mutta juoksut valitettavasti pilasivat meidän osallistumisen. Uusi yritys on nyt elokuussa! Halusin lähteä Niinan ja Rion matkaseuraksi ja näkemään miten Rio toimii paineen alla. Päivälle oli myös isot odotukset, sillä testin läpäisy toisi sille mukanaan Suomen Muotovalion arvon. Jännitystä oli siis tiedossa koko päivälle! Matka starttasi aamulla klo.05:00 kummallisen pirteissä tunnelmissa. Paikalle saavuimme hyvissä ajoin ja Niina lähti Rion kanssa pienelle kävelylle minun sillä välin jäävän virittelemään kameraa valmiiksi. Rio otti tilanteen tuttuun tyyliin kovin rauhallisesti ja oli kumminkin iloinen ja virkeä. En tiedä jännittikö tässä tilanteessa enemmän kasvattaja, kuin omistaja. Niinakin oli niin seesteinen.
  Pian olikin vuorossa Rio ja tuomarit olivat pojan mielestä heti oikein kivoja. Tässä vaiheessa alkoi oma käsi täristä. Testi eteni rauhallisesti ja ei mennyt kauaakaan, kun olimme loppupisteitä kuuntelemassa kädet hikoillen. Läpi meni varmasti, mutta millä pisteillä. Se kuultaisiin pian. Osa-alueet kulkivat toinen toisensa jälkeen plussalla, kunnes yksi miinus taisteluhalusta pomppasi lapulle. Sekin ihan puhtaasti siitä, ettei koira oikein syttynyt tuomareiden leikkiin ja se ei koe tarvetta alkaa egoilemaan ihmisille missään tilanteessa. Kaikki ihmiset ovat Rion mielestä ihania ja varsinkin Niina on Rion mielestä se the juttu kaikissa mahdollisissa asioissa.

Loppupisteet upeasti +138 laukausvarma ja SUOMEN MUOTOVALIO!! <3

Olen niin sanoinkuvaamattoman onnellinen ja ennen kaikkea ylpeä tästä parivaljakosta. Kasvattaja ei voisi kyllä parempaa kotia kasvatilleen toivoa. Onnea vielä Niina ja Rio sekä iso kiitos kaikesta!

Jossain asiayhteydessä on tullut ihmettelyä siitä, että miksi joltain käyttökoirarodulta (tässä tapauksessa viitattiin valkoiseenpaimenkoiraan) ei vaadita tiettyä käyttökoiran tulosta muotovalion arvon saamiseksi. Ajattelin asiaa hiukan selventää, niin jatkossa voidaan asian suhteen olla viisaampia. Ensinnäkin valkoinenpaimenkoira on edelleen seura -ja perhekoira PK oikeuksistaan huolimatta ja täten ei sisälly niinkään perinteisiin käyttökoirarotuihin. Muotovalion arvoon voi vaihtoehtoisesti halutessaan tehdä koulutustunnuksen palveluskoirakokeiden 1-luokasta tai hyväksytyn pelastuskoirakokeen (IPOR-A). Seura- ja perhekoira lokeroitumisestaan huolimatta niitä näkee aika kivasti kisakentillä tekemässä tuloksia niistä korkeammistakin luokista. Ne käyttökoirarodut ympärillään. Voisinpa vannoa, että valkkari ei ole mikään viettihyrrä, joten se vaatii ohjaajaltaan huomattavasti enemmän, kuin perinteinen käyttökoirarotu, jossa sitä on luonnostaan enemmän. Niinpä näissä onkin kivasti haastetta ja rakenneltavaa. Se, joka on vähänkään perillä eri koirarotujen tilanteesta ja tulevaisuudesta, toivon mukaan vaalii hyvää luonnetta ja käyttää niitä koiria luonnetestissä. Siksi se on valkoisellepaimenkoiralle tärkeämmässä asemassa, kuin muut toimintakykyä ja luonnetta kuvaavat tulokset. Se, etteivät ne niistä PK kokeista selviytyisi on täyttä höpönhöpöä. Koiranettiä vain selaamaan.


Sitten siirrymme sille harrastusrintamalle!

Viime viikonloppuna parrasvaloissa olivat jälleen Alma ja Rio. Olimme Niinan kanssa ilmoittautuneet Kauhavan Kennelkerhon esineruutu+metsäjälkikoulutukseen, jonka piti monen lajin tuomari Mikael Kallio. Aamulla kokoonnuimme koko porukka ja suuntasimme metsiin. Jokainen kertoi vuorollaan koiristaan ja teimme päivän suunnitelman siinä samalla. Ensimmäisenä oli vuorossa janan opettelu ja siinä painopiste koiran omatoimisella työskentelyllä. Almalle janaa on otettu vain pari kertaa, joten se vaati opettelua. Hyvin koira oli silti heti asialla ja suoritti janan etsinnän oikein mallikkaasti! Samoin velipoika oli heti nenä auki ja työmoodissa. Tämän jälkeen pidimme pienen kahvitauon ja rupattelimme niitä näitä hyvässä porukassa. Kuinka hienoa olikaan taas kuulua hyväntuuliseen ja samanhenkiseen porukkaan! Yläkuvassa Rio odottelee janalle ja alakuvassa Alma lähdössä janalle.

Seuraavaksi vuorossa oli esineruutu, jota kumpikin meidän koirista oli tehnyt. Rio hiukan vähemmän, kuin Alma. Ensin vuorossa oli Rio ja voi kun poika työskenteli silti kovin hienosti, vaikka muutama treeni vasta on ollut alla. Hienosti irtosi takarajalle etsimään esinettä näkölähdön jälkeen. Treenin aihe oli tänään kummallekin koiralle vieraat esineet, joita Almalle on tehty ihan liian vähän. Hyvin sekin lähti etsimään ja esineet löytyivät ihan kivasti. Luovutukset olivat hienoja, ei me turhaan olla noudon palautusta hinkattu. Ylimmässä kuvassa Niina ja Rio lähdössä ruutuun, alla kuvia Almasta ja minusta. Kaikki treenikuvat on ottanut Pia Asell, iso kiitos!

Lopuksi teimme jokaiselle koiralle jäljet. Alma ei juurikaan ole muuta ajanut, kuin verijälkeä koko kevään, joten mitään odotuksia ei ollut. Niin vain ensimmäinen vieras jälki muutamalla ruokapalalla ja maalissa oltiinkin aika äkkiä. Itse tein Riolle jäljen ja hyvin poika jäljestikin! Kouluttajan mielestä erittäin tarkaksi opetettu koira, josta näkyy kokemus jäljellä. Yhtään en kyllä epäile kouluttajan kommentteja. Myöhemmin olenkin tehnyt Almalle noin 300-400m jälkiä muutamilla kulmilla ilman ruokaa ja hyvin sen nenä kyllä toimii. Loppupalkasta on selvästi innoissaan. Se on kivan tarkka, mutta etenee kumminkin hyvin. Nyt vain taas keppisulkeisiin, niin nekin jatkossa nousee varmasti.

Kiva päivä oli kyllä kaikin puolin! Metsässä vierähti reipas 8 tuntia ja sen jälkeen menimme koko porukan kanssa vielä syömään kunnon pizzat. Tällä tiedon määrällä ja kivoilla kokemuksilla pärjää taas pitkään, kiitos kaikille osallisille :)

Tekemistä siellä, tekemistä täällä

Ah, kesäloma! Mikäpä sen ihanampaa aikaa treenaamiseen ja koirien kanssa tekemiseen. Nyt on kerrankin aikaa oikein hahmotella paperille tai vähintään päähän seuraavan treenin focus. Treenaaminen onkin ollut melkoisen nyhtyriä ja monenlaisen silmäparin seurannassa ollaan päästy käymään. Se on kyllä suuri apu, koska jokainen näkee eri asioita, joihin kiinnittää huomiota.

Kaikenlaista on jälleen tehty ja kovasti tässä yritän järkeillä, että mistä olisi järkevintä aloittaa.. Aloitellaanpa vaikka parin viikon takaisesta tokoseminaarista, jonka järjesti Suomen Collieyhdistyksen alajaosto Ilmajoen riistavallin upeissa puitteissa. Olimme Alman kanssa tottisryhmässä, jonka veti meille jo tutuksi tullut Heidi Kailio. Tavoitteena oli saada koiralle aktiivisempi takapää ja palkan häivytystä. Tilaisuus alkoi aamulla klo. 9.00 ja loppui alkuillasta klo.18.00. Pihassa parveili hyväntuulisia ihmisiä ja ilma täyttyi koirien iloisista haukahduksista. Tottisryhmässä oli meidän lisäksi vain collieita, joten vähän meinasi tulla sellainen fiilis, että kuka ei nyt kuulu joukkoon. Onneksi porukka oli mitä mainioin, joten yhtään ei tarvinnut jännittää. Jokainen pääsi tekemään kolme kierrosta ja meidän kierrosten jälkeen tavoitteisiin osittain päästiin, sillä palkan häivyttämisen tiputin pois ja halusin keskittyä aktiiviseen takapäähän. Hyviä vinkkejä tarttui matkaan ja toisten treeniä katsomalla oppi taas hurjasti. Omaksi ilokseni huomasin, että mukana oli ihminen, joka taitavasti kuvaili järkkärillä! Niinpä meistäkin on jotain todistusaineistoa. Kiitos Annina Eskolalle kuvista.

Raunioillakin ollaan päästy pyörähtämään pari kertaa ja joka kerta se puoli harrastamisesta kiinnostaa entistä enemmän! Treeneissä ollaan keskitytty siihen, että koira alkaa omatoimisesti etsimään ja oivaltaa näin asioita paremmin. Tällä kertaa tehtiin kolme pistoa ja jokaisella kerralla maalimies oli piiloissa, joista Alma ei ole vielä koskaan etsinyt. Vaikeusastetta nostettiin siis melkoisesti, mutta usko koiran tekemiseen on kova. Ensimmäinen oli näkölähtö, jolloin maalimies oli maantasalla olevassa betoniputkessa melko syvällä. Innokas etsijä lähti matkaan vetämällä ohjaajan melkein kumoon. Nenä kävi heti ja ei mennyt aikaakaan, kun maalimies löydettiin iloisesti häntää heiluttaen. Toinen piilo tehtiin heti perään siten, että koira ei nähnyt kun vähän menosuuntaan. Sielä maalimies oli pystyssä olevassa betoniputkessa, eli paikassa mistä Alma ei ole vielä koskaan etsinyt. Niinpä jälleen iloinen etsijä lähti matkaan haahuillen ensin jonkun aikaa, jonka jälkeen nenä alkoi käydä ilmassa ja moneen kertaan kyseinen betoniputki kiinnosti, jonka jälkeen Alma nousi putkea vasten ja häntä alkoi heilua. Hyvin löytyi vaikeastakin piilosta!
Kolmas piilo oli kaikista haasteellisin ja vähän epäilin sen onnistumista, mutta treenikaverit kannustivat kokeilemaan. Maalimies meni yhteen rivissä olevaan kaappiin, eli piilo oli melkein ummessa. Kaappeija oli muistaakseni reippaasti yli kymmenen peräkkäin ja maalimies oli käynyt jo aikaisemmin jokaisessa toisen koiran treenissä, joten nyt tarvittiin sitä nenää jos koskaan. Lähdettiin matkaan siten, että koira sai ihan oma-aloitteisesti lähteä etsimään pitkän liinan kanssa. Ennen kaappeja nenä aukesi heti ja järjestelmällisesti Alma kävi tarkistamassa kaikki kaapit ja niin vain se maalimies löytyi! Upeaa! Siihen oli hyvä lopettaa, todella onnistunut ja hyvä treeni. Myös treenikavereiden treenit olivat onnistuneet, hyvä päivä siis!