Pentusuunnitelma kesä 2018

 PENTUEEN SUKUTAULU

Lisää kuvia yhdistelmästä

Yhdistelmä täyttää Valkoisenpaimenkoirayhdistyksen jalostussuosituksen

Nyt se kauan odotettu päivä koitti. Nimittäin sain julkaista ensi kesän odotetun yhdistelmän! Tässä se vihdoin on, olkaa hyvät:

Pitkäaikainen haaveeni on vihdoin toteutumassa tämän pentueen parissa. Pentueessa yhdistyvät mielenkiintoiset suvut, hyvä terveys, rodunomaisuus sekä unohtamatta hyvää luonnetta. Pentueen emä Alma on oma kasvattini A-pentueesta, joten olen päässyt tutustumaan Alman elämään jo sen ensi henkäisystä saakka. Alman emä Vilma osoittautui aikoinaan oikein kivaksi valinnaksi jalostuskäyttöön. Vilman suku on luustoterveyden puolesta oikein hyvää, se on itse pentueesta, jossa kaikki 8 sisarusta yhtä lukuunottamatta ovat A lonkkaisia. Se itse myös jätti A-pentueeseen pelkkää A ja B lonkkaa sekä hyvää kyynärterveyttä. Näin ollen Almasta odotan oletusarvoisesti samaa.
​  Pentueen komea isä, jo vanhempi herrasmies Kamu on pentueesta, jossa myös pentuesisarukset ovat yhtä lukuunottamatta A ja B lonkkaisia sekä terveitä kyynärien osalta. Sisarukset on luonnetestattu myös hyvillä ja tasaisilla pisteillä. Kamu kuvattiin virallisesti selästään nyt syksyllä sen ollessa 8-vuotias ja se tuli priimaksi lausuttuna takaisin. Kamulla on ennestään kaksi pentuetta. Se esitti tänä vuonna Valkoistenpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä jälkeläisryhmän ensimmäistä kertaa upealla tuloksella ROP & BIS2! "Uros jättänyt jälkeläisiinsä oman tyyppinsä ja voimakkaan rakenteensa, sekä puhdaslinjaisen pitkän päänsä. Myös erinomainen tempperamentti on periytynyt hyvin." Ensimmäisen pentueen koirat ovat pärjänneet näyttelyissä jo varsin hyvin.
​Tästä lisää tietoa Kamun jälkeläisistä.

​Vanhemmat ovat kumpikin aktiivisia koiria, joiden kanssa on kilpailtu ja joiden kanssa treenataan tavoitteellisesti tälläkin hetkellä. Alman kanssa on tehty BH, kisattu tokossa, treenattu PK puolelta jälkeä, hakua ja tottista. Sen kanssa treenataan tavoitteellisesti myös verijälkeä. Alma on kivan saalisviettinen koira, jolta löytyy miellyttämisenhalua ja moottoria työntekoon. Se on myös vahva, joka nauttii käyttää leukojaan leikeissä. Rakenteeltaan se on hyvillä ja tasapainoisilla kulmauksilla varustettu vahvarunkoinen koira, jolla on pitkät ja matkaa voittavat liikkeet. Tähänastisen elämänsä aikana se on ollut terve.
​  Kamun harrastusten listaus ei esittelyjä kaipaa. Poika on ehtinyt harrastaa aktiivisen omistajansa kanssa vaikka mitä. Kamu on omistajansa sanoin koira, jolta käy kaikki ja se on aina valmis töihin. Se on rakenteeltaan tasapainoinen, keskikokoinen uros, jolla on hyvä saalisvietti ja leukojen käyttö. Se on ollut tähänastisen elämänsä ajan terve.

​Omistajan kertomaa Kamusta:

"Kamu on sosiaalinen, avoin ja erittäin energinen valkkariuros, joka on opettanut minulle paljon koiramaailmasta. Sen kanssa kaikki on ollut helppoa, niin arjessa kuin harrastuksissa. Työmotivaatio tällä koiralla on loputon ja se on todella älykäs oppimaan kaikkea uutta. Kamu on elementissään vesipelastuksessa ja metsälajeissa. Olemme harrastaneet pk-lajeista muun muassa hakua, jälkeä ja viestiä. Tottelevaisuudessa kisasimme Kamun kanssa vanhoilla säännöillä EVL:ssä."

​​​Pentueeseen odotan luonteeltaan avoimia, aktiivisia ja tekemisenhaluisia koiria, joista olisi erilaisiin harrastuksiin ja kaveriksi lenkkipolkujen varrelle. Pennut myydään ensisijaisesti perheenjäseniksi rakastaviin loppuelämän koteihin, mutta aktiiviset vanhemmat huomioiden kodeilta toivotaan sitä, että pentu pääsisi toteuttamaan rodulle tyypillistä tekemistä jo pienestä saakka.
Pennut tulevat olemaan MDR1-mutaation (lääkeaineyliherkkyys) sekä DM (etenevä selkäydinrappeuma) osalta terveitä, eivätkä näin ollen tule itse sairastumaan kyseisiin sairauksiin. Kummatkin vanhemmat on geenitestattu terveeksi.
​Pennut kasvavat perheen arjessa mukana toisten koirien kanssa. Ulkona omakotitalon iso aidattu takapiha on kokonaan koirien käytössä. Pennut luovutetaan 7-8 viikon ikäisinä useaan kertaan madotettuina, rekisteröityinä, sirutettuina ja eläinlääkärin tarkastamina. Mukaan jokainen saa kattavan pentupaketin ja kasvattajan elinikäisen tuen. Pennuille toteutetaan Bio Sensor- ohjelmaa.

Varauksia otetaan vastaan. Ota rohkeasti yhteyttä, kerron mielelläni lisää:

Essi Perttula
Kauhava, Finland

☏ +358 50 364 4998
essi.perttula@gmail.com

Arjen pienet ilot, suuret vaikutukset

On vapaapäivän aamu ja kello näyttää vähän vajaa yhdeksän. Päivälle en ollut suunnitellut mitään erikoista, joten siinä mietiskelin mitä tämä päivä voisi tuoda tullessaan. Päivästä näytti tulevan aurinkoinen pienen pakkasen kera. Suunnitelmat olivat pian selvillä ja suunta oli järvelle kahden innokkaan valkoisen ja kameran kanssa. Järvelle päästyämme aurinko pilkotti jo metsän takaa ja toi ensimmäisen kerran ilmaan ihan jo kevään tuntua. Tällaiset rauhalliset näkymät saavat huokaisemaan syvään ja miettimään monenlaista.

Järvellä ei ollut muita, joten saimme nauttia ihan kolmestaan lenkkimaisemista. Vilman kuntoutusta on jatkettu aktiivisesti ja jalan painovaraus ja liikkuvuus alkavat pian olemaan samaa luokkaa, kuin terveen jalan. Kankeahan se on varmasti vielä pitkään johtuen patellajänteen uudesta kulkureitistä, mutta senkin näkee vain harjaantunut silmä. Tikapuukävelyt korotettuna sekä tasapainoilut sujuvat jo oikein mallikkaasti. Hieronta ja rankakäsittelyt tulevat olemaan aktiivinen osa Vilman kuntoutusta, sillä sanomattakin on selvää, että jalan uusi liikerata kipeyttää ja kuormittaa epätasaisesti. Tässä kohtaa toivoisi, ettei tietäisi niin paljon asioista.. Mutta kaiken tämän stressaavan neljän kuukauden aikana tehdystä työstä olen kiitollinen ja ylpeä. Enempää tuskin voi tehdä ja koira myös näyttää siltä! Nutrolin Moniteho menee edelleen alas hyvällä halulla ja Vilma on virkeä ja leikkisä. Kaikesta tästä ilosta huolimatta en päästä koiria koskaan lenkin aikana juoksemaan ja painimaan kahdestaan, vaan toinen on aina kiinni. Näin minimoidaan riskit varsinkin Vilman kohdalla. Tämä järjestely ottaa kyllä oikein kunnolla Almaa päähän ja vapaana ollessaan se keskittyykin vain haastamaan hihnassa kulkevaa Vilmaa. Muut koirakaverit ovatkin olleet todella tärkeässä osassa Alman suhteen, koska Vilman kanssa se tuskin saa enää koskaan painia. Joku voi ajatella asian ihan hätävarjelun liioitteluna, mutta minulle se on varotoimenpide, josta en luista. Lupailin tuossa jokin aika sitten videoita Vilman kuntoutuksesta ja niitä saattekin nähdä ihan piakkoin.

Arjen pienistä iloista tulee nautittua ihan liian harvoin ja joskus pitää niitä vähäpätöisinä odottaen jotain muuta. Kun on seuraillut pitkään koiramaailman temmellystä, niin sitä on havahtunut samalla miettimään omia ongelmaan koirien kanssa, jotka ovatkin varsin pieniä ja mitäänsanomattomia. Vilman tapauksen jälkeen päätin, että jokaisesta päivästä tulee onkia niitä positiivisia asioita. On osattava ajatella asia niin, että iloitsee jokaisesta päivästä, jonka saa viettää terveiden koirien kanssa. Ne kun eivät kestä ikuisesti kenelläkään. Näitä asioita alkaa miettimään varsinkin aina silloin, kun Vilma täyttää vuosia. Ensi kuussa elämäni koira täyttää jo 7 vuotta. Ikä on sille onneksi vain numero ja sama meno on jatkunut päivästä toiseen niin kauan, kun jaksan muistaa. Ehkäpä se nousi tästä polvileikkauksen aiheuttamasta notkosta niin nopeasti iloisen luonteensa ja hyvän kuntonsa vuoksi. Sen kuntoutuminen on sujunut odotetusti, koska se on vastaanottavainen ja sitkeä. Toivon niin hartaasti, että saisin nähdä joskus tulevissa jälkipolvissa tätä koiraa, joita ei vain sanat riitä kuvailemaan.

Almalla on tulevaisuudessa suuret saappaat täytettävinään, mutta uskon että se siitä selviää. Edellisessä postauksessa vähän jo avasin tämän vuoden suunnitelmia, jotka näyttävät mihin suuntaan Alman tulevaisuus kääntyy. Se käy nyt piakkoin silmäpeilauksessa ja spondyloosikuvissa. Myöhemmin kesällä se käy luonnetestissä ja mikäli tulokset miellyttävät, on sille suunnitteilla pentuja. Urosvalintoja olen pohtinut pitkään parin muunkin kasvattajan kanssa ja listalla on tällä hetkellä pari oikein kivaa sulhasta. Täydellisyyttä tuskin voi vaatia, sillä jokaisella on omat puutteensa. Mutta niin pieniä, että positiivisten asioiden lista on huomattavasti pidempi. Mutta tulevaisuus näyttää mihin suunnitelmat kääntyvät. Alla kuva Almasta liikkeessä, jota voisi katsella vaikka miten kauan. Se on tehokas ja vaivaton, kaunista katseltavaa!

Asiat vaakakuppiin

Viime aikoina on tullut pohdittua asioita aika paljon varsinkin jalostuksesta ja omien koirien hyvinvoinnista. Ajoittain tulee ihan mielenkiinnon vuoksi selattua nettiä ja yhdistysten pentulistoja sekä suunnitteilla olevia pentueita. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun jalostukseen käytetään koiria, joilla itsellään on luusto mitä sattuu ja tämän lisäksi sisaruksissa ja suvussakin rikkinäisiä koiria? Jos ei ole rikkinäisiä jo ennestään, niin suvussa piilee niin paljon sairauksia, että ihan hirvittää. Nämä tulevat usein esiin vain omatoimisen sukututkimuksen kautta. Ei niistä muuten kukaan sano. Mitä annettavaa tälläisellä yhdistelmällä on rodulle? Luonneko? No ei, kun sitäkään ei oltu monessa yhdistelmässä tutkittu mitenkään, vaan sanotaan että toinen vanhempi/vanhemmat ovat avoimia ja hyväluonteisia. Onko luonteen kuvaamiseen ilman virallista dokumenttia nykyään luottaminen? Ei mielestäni, koska niin paljon tehtaillaan pentuja, jonka rodun suosio on kasvussa. Suoraan sanoen pistää vihaksi ja väkisinkin mieleen tulee ajatus pelkästä pentujen teettämisen ilosta. Näissä tapauksissa pennunostaja on suuressa roolissa tarjonnan suhteen. Osa haluaa vain valkoisen, ihanan pennun ja suostuu ottamaan sen mistä vaan yhdistelmästä. Tämä tietämättömyys on kovin surullista ja johtaa usein siihen, että koirasta on myöhemmässä vaiheessa enemmän huolta kuin iloa. Onneksi listalta löytyy myös oikeasti hyviä yhdistelmiä, joista olisin itsekin valmis pennun ottamaan. Tosin niitä on kumminkin aika harvassa.

Näiden ajatusten myötä olen punninnut monenlaisia asioita ajatellen omia koiriani. Alman varttuessa aikuisemmaksi sen luonne on tullut vieläkin paremmin esiin. Tykkään hurjasti sen itsevarmuudesta ja siitä, miten se itseään tuo ilmi. Se on mielestäni myös kaunis rotunsa edustaja ja sillä olisi tulevaisuudessa paljon annettavaa rodulle, jos on kauttaaltaan terve ja täyttää jalostukseen vaaditut kriteerit. Monta mutkaa voi tulla matkaan ja siksi olen näitä vain ajatuksen tasolla mietiskellyt ja odotan ihan rauhassa mitä neidistä loppujen lopuksi kehittyy. Toki sitä toivoisi kaiken olevan hyvin, mutta ajatukseni tämän asian suhteen on hyvin pessimistinen.
  Alman myötä ajatukset ovat jo jonkin aikaa sitten siirtyneet Vilmaan ja sen mahdolliseen  jalostuskäyttöön uudelleen. Se täyttää yhdistyksen jalostussuositukset, on kauttaaltaan terve ja osoittautui loistavaksi synnyttäjäksi ja pentujensa äidiksi. En turhaan saanut muistuttelua hyvästä emälinjasta ja siitä, että kasvattaja suurella todennäköisyydellä katselee vain vierestä. Niinhän siinä kävi. Näitä ajatuksia pyörittelin pitkään mielessäni. Vilma tulee nyt helmikuussa kuusi vuotta ja mahdollisen pentueen suunnitteluun saa varata aikaa sen vuoden. Tähän kohtaan pysähdyin ja tulin melko pian siihen tulokseen, että Vilmaa ei enää rasiteta sen ikäisenä. Se saa elää ja olla ilman minkäänlaista stressiä, joten tulimme yhteistuumin siihen päätökseen, että Vilma steriloidaan.

Aika sterilointiin oli ma 26.10 Takalan Eläinklinikalla, jonne suuntasimme jo aamusta. Vilma tyylilleen uskollisesti kävi heti pusuttelemassa kaikki klinikan hoitajat ja sen jälkeen odottelimme vuoroa. Pian pääsimmekin hoitohuoneeseen, jossa eläinlääkäri kuunteli sydämen ja antoi rauhoitteen. Ei mennyt aikaakaan, kun Vilma oli unessa. Tuntui kovin pahalta jättää toinen sinne ja lähteä itse pois.. Aikaa toimenpiteeseen kului kokonaisuudessaan vajaa kaksi tuntia, jonka jälkeen saimme hakea potilaan kotiin. Vilma nukkui vielä meidän mennessä huoneeseen, mutta heräsi pian saatuaan herätteen. Hoitaja kertoi kohdun ja munasarjojen olevan erittäin siistit, eikä niistä löytynyt mitään poikkeavaa. Takanisään valeraskauden aikaan noussut pattikin tutkittiin ja todettiin harmittomaksi maitorauhaspussiksi. Pienessä pökkyrässä käveltiin autoon ja potilas istui ihan rauhassa koko matkan. Kotona se on nukkunut paljon ja pientä pahoinvointia oli pari päivää leikkauksen jälkeen. Laitoin kumminkin illalla varmuuden vuoksi Vilman tippaan ja tiputeltiin nesteitä jonkin aikaa, jolloin alkoi piristyä ihan silmissä. Nyt viisi päivä leikkauksen jälkeen ruoka maistuu normaalisti ja pientä lenkkiäkin ollaan jo tehty. Haava on pieni ja siisti. Toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja kaikki on hyvin :)

Moni on kysynyt, että miksi ihmeessä leikkuutin hyvän koiran ja että miksi en teettänyt sillä vielä pentuja. Näihin kysymyksiin olen alusta asti vastannut iloisena ja varmana, että toimenpide tehtiin puhtaasti koiraa ajatellen. Se tehtiin siksi, koska juoksujen jälkeinen valeraskaus altistaa märkäkohdulle ja en halua ottaa sitä riskiä. Haluan nauttia Vilmasta mahdollisimman pitkään ja haluan sille hyvän ja stressittömän elämän. Tällä toimenpiteellä se on mahdollista ja olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Se on yhden upean pentueen äiti, joten se riittää minulle <3

Alla kuvia iloisesta Vilmasta