Tekemistä siellä, tekemistä täällä

Ah, kesäloma! Mikäpä sen ihanampaa aikaa treenaamiseen ja koirien kanssa tekemiseen. Nyt on kerrankin aikaa oikein hahmotella paperille tai vähintään päähän seuraavan treenin focus. Treenaaminen onkin ollut melkoisen nyhtyriä ja monenlaisen silmäparin seurannassa ollaan päästy käymään. Se on kyllä suuri apu, koska jokainen näkee eri asioita, joihin kiinnittää huomiota.

Kaikenlaista on jälleen tehty ja kovasti tässä yritän järkeillä, että mistä olisi järkevintä aloittaa.. Aloitellaanpa vaikka parin viikon takaisesta tokoseminaarista, jonka järjesti Suomen Collieyhdistyksen alajaosto Ilmajoen riistavallin upeissa puitteissa. Olimme Alman kanssa tottisryhmässä, jonka veti meille jo tutuksi tullut Heidi Kailio. Tavoitteena oli saada koiralle aktiivisempi takapää ja palkan häivytystä. Tilaisuus alkoi aamulla klo. 9.00 ja loppui alkuillasta klo.18.00. Pihassa parveili hyväntuulisia ihmisiä ja ilma täyttyi koirien iloisista haukahduksista. Tottisryhmässä oli meidän lisäksi vain collieita, joten vähän meinasi tulla sellainen fiilis, että kuka ei nyt kuulu joukkoon. Onneksi porukka oli mitä mainioin, joten yhtään ei tarvinnut jännittää. Jokainen pääsi tekemään kolme kierrosta ja meidän kierrosten jälkeen tavoitteisiin osittain päästiin, sillä palkan häivyttämisen tiputin pois ja halusin keskittyä aktiiviseen takapäähän. Hyviä vinkkejä tarttui matkaan ja toisten treeniä katsomalla oppi taas hurjasti. Omaksi ilokseni huomasin, että mukana oli ihminen, joka taitavasti kuvaili järkkärillä! Niinpä meistäkin on jotain todistusaineistoa. Kiitos Annina Eskolalle kuvista.

Raunioillakin ollaan päästy pyörähtämään pari kertaa ja joka kerta se puoli harrastamisesta kiinnostaa entistä enemmän! Treeneissä ollaan keskitytty siihen, että koira alkaa omatoimisesti etsimään ja oivaltaa näin asioita paremmin. Tällä kertaa tehtiin kolme pistoa ja jokaisella kerralla maalimies oli piiloissa, joista Alma ei ole vielä koskaan etsinyt. Vaikeusastetta nostettiin siis melkoisesti, mutta usko koiran tekemiseen on kova. Ensimmäinen oli näkölähtö, jolloin maalimies oli maantasalla olevassa betoniputkessa melko syvällä. Innokas etsijä lähti matkaan vetämällä ohjaajan melkein kumoon. Nenä kävi heti ja ei mennyt aikaakaan, kun maalimies löydettiin iloisesti häntää heiluttaen. Toinen piilo tehtiin heti perään siten, että koira ei nähnyt kun vähän menosuuntaan. Sielä maalimies oli pystyssä olevassa betoniputkessa, eli paikassa mistä Alma ei ole vielä koskaan etsinyt. Niinpä jälleen iloinen etsijä lähti matkaan haahuillen ensin jonkun aikaa, jonka jälkeen nenä alkoi käydä ilmassa ja moneen kertaan kyseinen betoniputki kiinnosti, jonka jälkeen Alma nousi putkea vasten ja häntä alkoi heilua. Hyvin löytyi vaikeastakin piilosta!
Kolmas piilo oli kaikista haasteellisin ja vähän epäilin sen onnistumista, mutta treenikaverit kannustivat kokeilemaan. Maalimies meni yhteen rivissä olevaan kaappiin, eli piilo oli melkein ummessa. Kaappeija oli muistaakseni reippaasti yli kymmenen peräkkäin ja maalimies oli käynyt jo aikaisemmin jokaisessa toisen koiran treenissä, joten nyt tarvittiin sitä nenää jos koskaan. Lähdettiin matkaan siten, että koira sai ihan oma-aloitteisesti lähteä etsimään pitkän liinan kanssa. Ennen kaappeja nenä aukesi heti ja järjestelmällisesti Alma kävi tarkistamassa kaikki kaapit ja niin vain se maalimies löytyi! Upeaa! Siihen oli hyvä lopettaa, todella onnistunut ja hyvä treeni. Myös treenikavereiden treenit olivat onnistuneet, hyvä päivä siis!