Viralliset koekentät korkattu!

Jostain tuolta mielen syövereistä tuli halu palata aktiivisesti treenikentille ja tietty sen mukana tuli tavoitteet. Tavoitteet sinne virallisiin kokeisiin. Niinpä siinä yhtenä iltana keittiön pöydän ääressä päätin, että kuukauden kuluttua Almalla on tokokoe ja sen mukaan treenataan! Kasasimme heti seuraavalla viikolla muutaman ystäväni kanssa kivan treeniryhmän, joka kokoontui joka viikko eri kentillä ja eri teemoilla. Toinen toistamme opastaen ja tsempaten saimme aikaan selvää edistymistä monen koirakon kohdalla ja mikä parasta, Alma on ollut jo pitkään niin kiva treenattava! Treenit ovat olleet erittäin onnistuneita ihan vain näin sosiaalisena tapahtumanakin, sillä meillä on aina mukavaa yhdessä. Mutta me olemme toden totta Alman kanssa nousseet sieltä suosta ja nyt taotaan kun rauta on kuumaa. Ehkäpä kannatti talvella moneen kertaan menettää hermonsa ja odottaa tätä hetkeä, sillä siinä se kiitos nyt seisoo.

Koitti keskiviikko 8.6 ja jännitys oli käsin kosketeltava. Olin ilmoittanut meidät Ilmajoen tokokokeeseen ja koko päivän mahassa perhoset lenteli ja mikään asia ei oikein ottanut onnistuakseen. Mielessä pyöri koiran valmistelu kokeeseen.. vaikeaa, sillä se ei ole vielä koskaan joutunut toimimaan minun jännityksen alla tokon parissa. No keskiviikoksi sattuikin sitten sopivasti se vuosisadan myrsky ja mittari näytti oikein neljää astetta lämmintä kunnon sateen kera. Sää toisi siis omat haasteensa kokeeseen, joka ei yhtään helpottanut oloani. No ei auttanut kun suunnata auton keula kohti kisapaikkaa ja kerätä itsensä matkalla. Kisapaikkana oli iso kenttä ja porukkaa parveili paljon joka paikassa. Käsi täristen menin ilmoittautumaan ja ostamaan meille kisakirjan. Käytin Alman pienellä lenkillä ja tutustumassa hälinään. Alokasluokkaan oli ilmoittautunut 13 koiraa ja me kilpailimme toiseksi viimeisellä numerolla. Uusilla säännöillä suoritukset tuntuivat menevän hurjan nopeasti, joten eipä kulunut aikaakaan kun oli jo meidän paikkamakuuryhmän vuoro. Ryhmässämme oli viisi koiraa ja Alma makasi edestä katsottuna toisena oikealla. Omalla vuorollaan maahan, makasi kuin patsas ja omalla vuorolla ylös. Sitten vähäksi aikaa autoon ja pian taas pois täynnä uutta energiaa. Hetsaus, saalis ja haukutus, jonka jälkeen se oli menoa! Jännitys jäi kehänauhan ulkopuolelle, sillä koira oli niin hyvin hereillä. Sain hyvin palkattua laumapalkalla liikkeiden välissä ja loppua kohti nousi vieläkin terävemmäksi. Tämä oli suurin pelkoni, sillä pakka ei ole aina oikein pysynyt kasassa. Hymyssä suin tein kaikki liikkeet ja kerrankin nautin kisatilanteesta. Ainut asia, johon joudun kotitreeneissä puuttumaan on seuraamisen käännösten hitaus. Lähinnä se, että teen itse siitä selkeämmän ja tämän seurauksena koirakin herää paremmin. Toki perusasentoon menot voisivat olla vähemmän ilmavia, niistä menetimme turhia pisteitä.

Tässä tulosrivi, joka on ensikertalaiselta niin hieno suoritus! Ja mikä parasta, saumaton yhteistyö palkittiin kunniapalkinnolla ja tuomarin kehuilla. Myrsky ei haitannut meidän menoa, joten tämän pahempaa säätä tuskin koskaan tulee kokeissa vastaan. Onpahan sekin nyt koettu ja todettu ettei koiraa hetkauta pätkääkään. Tämä toi varmuuden sille, että kesän aikana suoritamme TK1:n ja BH:n. Seuraavaan kokeeseen on ilmoittauduttu ja toivon mukaan viimeinen alokasluokan koe on sitten elokuussa.

Taisinpa siinä pari hurraa huutoa heittää ilmoille ajellessani kotiin. Ette uskokaan, että miten ylpeä olen tuosta koirasta!

Tulos:

TOKO ALO1 180,5p ja KP!!