Jipii, tottista!

Nyt kun kiireet tuntuu tasoittuneen, niin päätettiin kaveriporukalla järjestää tottistreenit ja tulimme lopuksi siihen tulokseen, että niitä jatketaan viikottain aina, kun porukalle sopii. Jos tänä kesänä haalii BH:n suorittaa Alman kanssa, niin ilman treenaamista se ei ihan kyllä suju. Pelkät takapihatottikset ei riitä, joten onneksi ryhmässä saamme aikaan paljon häiriötä ja hyvän kokoisen paikkamakuun. Päätin ryhdistäytyä ja tehdä kerrankin treenille kunnon suunnitelman. Halusin paikkamakuun, BH:n ilmoittautumisia, treeniä häiriön alla ja että joku katsoo koiran paikan ja suoruuden. Meitä oli tällä kertaa kolme, sillä yksi ei päässyt tulemaan. Teimme kaikille koirille ensin paikkamakuun ja jokainen teki kaksi kierrosta. Saimme onneksi hyvin suoritettua kaikki suunnitelmat, mitä kenelläkin oli.

Alma oli aluksi vähän turhankin lennokas ja toiset koirat kiinnostivat ihan liikaa. Lelu vei kumminkin voiton ja pian oltiinkin jo asemissa kohti paikkamakuuta. Koirat maahan ja ohjaajat kentän toiseen päähän. Alma piti saman asennon koko makuun ajan ja vain pari kertaa vilkaisi vieressä makaavaa koiraa. Pysyi myös hyvin maassa tullessani sen viereen ja odotti sivulle käskyä maltillisesti. En enää käy sitä palkkaamassa makuun aikana, sillä tämä näyttää sujuvan tyynellä varmuudella. Kaikki ryhmän koirat suorittivat liikkeen mallikelpoisesti. Kamerakin lähti mukaan sillä ajatuksella, että saataisiin kivoja kuvia aikaan.. ja niitähän tuli!

Alma oli autolta saakka täynnä virtaa ja kentälle päästyämme alkoi hyvin vaatimaan haukulla patukkaa. Hetsasin ja haukutin sekä annoin saalistaa patukkaa. Tästä neiti nousi hyvin ja aloimme tehdä seuruuta, jolloin treenikaveri katsoi seuruupaikan ja koiran suoruuden sekä ilmoitti milloin pääsen palkkaamaan. Varsinaista palkkausta en suorittanut kertaakaan, vaan palkaksi annoin saalistaa patukkaa, jonka jälkeen laitoin sen takaisin taskuun. Tämä on ihan selvästi se Alman juttu, jolla turnauskestävyys paranee ja koira tekee töitä todella kivasti. Ennen oman vuoromme loppua sai saalistaa patukan kiinni ja vetää sitä kanssani. Ensimmäinen kierros oli kieltämättä aika kiva!

Toisella kierroksella otimme pareittain ilmoittautumisia, jossa selvästi on parantamisen varaa. Alma ottaa liikaa häiriötä vieressä istuvasta koirakosta, joten täytyi palautella sitä maan pinnalle parin ilmoittautumisen aikana. Seuraavat alkoivat sujumaan hyvin ja lopetimme hyvään suoritukseen. Teimme vielä toisella kierroksella vähän intensiivisempää seuruuta ja käännöksiä, jolloin tein paljon tempoon muutoksia. Koira pysyi hyvin hereillä ja paikka oli hyvä. Ja mikä parasta, Alma on oppinut niin hienosti käyttämään takapäätään! Käännöksiin heittää takapuolen ja kääntyy täyskäännöksessä kivasti.

Treeneistä jäi tosi kiva fiilis, sillä saimme aikaan paljon onnistumisia ja koiralla oli selvästi hauskaa. Treenattavaakin jäi, sillä häiriötä meidän tulee saada lisää ja niissä tilanteissa päästä hyvään kontaktiin. Motivaatiota nostaa ehdottomasti hyvä treeniporukka ja kaikkien onnistuneet suoritukset, tästä on hyvä jatkaa tottiksen parissa!

Pääsemme tässä piakkoin Alman kanssa kokeilemaan jotain sellaista, mitä ei vielä koskaan olla kokeiltu.. nimittäin MEJÄÄ! Verijälki on meille ihan vieras juttu, mutta koiran toimivalle nenälle se ei liene mikään ongelma. Pääsemme sellaisen ihmisen treeniporukkaan, joka on omien koiriensa kanssa harrastanut kyseistä lajia pitkään ja ystävällisesti haluaa meille sitä opettaa. Käynkin nyt tulevalla Tampereen reissulla hakemassa peuran sorkkia ja verta, niin päästään alkuun. Uskon, että voisimme tykästyä kyseiseen lajiin, sillä PK-jälki maistuu tällä hetkellä suoraan sanottuna ihan puulle. Vaikka koira toimii ja on edennyt viime kesästä selvästi, mutta ohjaajalla on jokin ongelma.. Joten koitetaanpa jotain samantyylistä, mutta silti niin erilaista.

Alla tuumaillaan ihan selvästi! :D