Mikä tekee koiraurheilusta tavoittelemisen arvoista?

Aion avata pienen pohdiskelun kautta aiheen, joka on varmasti monelle tuttu. Nimittäin mikä saa meidät istumaan tuntikausia kentän laidalla, tallomaan jälkiä päkijät ruvella, olemaan kaverille hakupiilossa säällä kuin säällä, lähtemään monen sadan kilometrin päähän näyttelyihin saamaan se EH, viettämään viikonloput seminaareissa ja vieläpä maksamaan siitä ilosta!? Lista on loputon, mutta vastaus lyhykäisyydessään on se, että halutaan kuulua porukkaan. Halutaan viettää aikaa samanhenkisten ihmisten kanssa ja olla mukana menossa, joka kiinnostaa. Oman hyvän treeniporukan löytyminen on tavoiteltava asia ja sellaisen ylläpitäminen kultaakin kalliimpaa. Yksin treenaamisessa piilee se vaara, että virheellisiin kaavoihin tulee helposti kangistuttua ja virheen korjaaminen vaatii pitkittyessään enemmän työtä. Mitä useampi silmäpari, sitä monipuolisemmin voidaan alkaa jotain asiaa korjaamaan. Korjaamisesta päästään aiheeseen koiran kokonaisvaltainen hyvinvointi ja siitähän riittää paasattavaa..

Palveluskoirat lehti kolahti postilaatikkoon ja jälleen kerrran senkin sisältö sai mietiskelemään kaikenlaista. Varsinkin artikkeli 'Terveen harrastuskoiran resepti' upposi täysin ja siihen ei kyllä ollut enää mitään lisättävää. Noin kun saisi ajattelemaan jokaisen kasvattajan, koiranomistajan ja koiraa suunnittelevan. Nykyään näkee kasvavissa määrin tapauksia, jolloin otetaan aktiivinen palveluskoira ja treenataan viidesti viikossa ja pahimmassa tapauksessa veren maku suussa. Ihan sen vuoksi kun muutkin tekee niin. Pian ilmenee ongelmia, koira poikittaa, on apaattinen ja into treenaamiseen on kadonnut. Syy siihen on, ettei sen kunnosta pidetä tarpeeksi hyvää huolta. Miksi ei? Ei vain jakseta välittää. Fyysisesti kuormittavat lajit vaativat hyvät palauttelut ja säännölliset hoidot sekä rankatasolle että lihaksistoon. Rahaa saa palamaan erilaisiin hoitomuotoihin, mutta se on sen arvoista. On tiedettävä koiran fysiikka ja se, miten mikäkin laji vaikuttaa sen kroppaan. Sanomattakin lienee selvää, että se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle. Tämä pätee niin lajin valintaan kuin koiran rakenteeseenkin ja sen tuomiin mahdollisiin ongelmiin. Toinen ryhmänsä on jo valmiiksi rikkinäiset koirat, joille etsitään ehkä jotain vähemmän kuormittavaa harrastusmuotoa. On edelleen muistettava ja ehkäpä vielä hiukan tarkemminkin se hyvä koiran huolto. Unohtamatta ruokinnan tärkeyttä, tulisi sekin ottaa vakavasti ja suunnitella tarkkaan näissä tapauksissa. Ruokinnasta riittäisi niin paljon asiaa, että se aihe saa suosiolla jäädä toiseen kertaan.

Itse kuulun siihen ryhmään, jolle treenaamisen pääperiaate on, että ei treenata koiralla vaan koiran kanssa. Käytetään aikaa hyvän suhteen luomiseen ja sen ylläpitämiseen. Etsitään yhdessä ja yksin niitä avaimia onnistuneisiin suorituksiin. Toki jokaisen koirakon välillä on pakko olla jokin muukin suhde, kun pakotteet, sillä tuskin kukaan koira niille työskentelee häntä heiluen ja korvat pystyssä? Tai ainakaan en ole sellaista koskaan nähnyt ja itse arvostan iloista työskentelyä. Oli kysymys sitten toko -tai IPO kentistä. Seuraava kommentti on lainattu suoraan Palveluskoirat lehdestä, sillä se kiteytti yhteen monta tärkeää asiaa:

 "Ohjaajan kyky vaikuttaa koiransa mielentilaan

 on kiitettäviin arvosanoihin yltämisen ehdoton edellytys."

Viime aikoina omassa treenaamisessa on noussut pintaan viettien monipuolisempi hyväksikäyttö ja sen kautta suorituksen pidentäminen. Tavoitteena koiralla toimiva moottori ja halu tehdä töitä palkasta. Palkat on jo Almaltakin piilotettu ja sen suorituskestävyyttä on alettu pidentämään jonka seurauksena vire on noussut hienosti esim. seuruussa. Treenikaverini sanoikin viime treeneissä, että Alma tanssii nykyään seuruussa. No niinhän se tekee ja fiilis siitä on aina yhtä hieno! Koira näkee naamasta, että ohjaaja on tyytyväinen ja iloinen. Näin päättyy suurin osa meidän treeneistä. Toki vastoinkäymisiäkin on tullut roppakaupalla, mutta sitkeys ja periksiantamattomuus ovat aika lähellä sydäntä. Lähellä sydäntä ovat myös koirien vapaapäivät, jolloin tavataan kavereita ja ollaan vain. Joskus lähdetään vain etsimään uusia lenkkimaastoja tai käydään heittämässä rento remmilenkki. Tässä kokonaisuudessaan meidän reseptit hyvään ja sujuvaan arkeen niin treenissä kuin kotioloissa.

Yllä olevissa kuvissa esiintyy treekaverini koira, Malinois Ronja. Alakuvissa Alma uuden ystävänsä Lissun kanssa viettämässä kiireetöntä vapaapäivää.