Agiliitoa!

Nyt kun kaikki tavoitteet tälle vuotta ovat tulleet saavutettua ja treenilomaakin on kertynyt jo jonkin verran, alkaa neiti hyppiä pitkin seiniä ja olla kovasti jotain tekemistä vailla. Siivoilin tuossa pari päivää sitten Vilman tarvikelaatikkoa ja otin ketjupannan sieltä käteeni, niin jokin valkoinen karvakasa oli salamana paikalla ja juuri sen näköinen, että nyt lähdetään treenaamaan, jee jee! Se siis kuuli takapihalle asti, kun etupihalla käsittelin sen ketjupantaa! Ei me tokon treenaamista olla kokonaan unohdettu, sillä ostin metallinoutokapulan ja uudet tunnarikapulat. Voittajaluokan liikkeistä hyvässä mallissa ovat kaukot, hyppynouto ja ruutu. Eipä tuo metallinoutokaan saanut mitään hämmennystä aikaan. Vilman mielestä nouto kun nouto, sama se mitä sieltä haetaan. Haluan edetä näissä voittajan jutuissa järjestelmällisesti ja ennen kaikkea järkevästi, että koira saa onnistumisen elämyksiä ja tätä kautta itsevarmuutta. Tämä taktiikka on toiminut tähän mennessä paremmin kuin hyvin! :)

Käytiin me vähän rallittelemassakin tiistaina! Lähdettiin Teijan ja Reetan kanssa meidän oman seuran kentälle ottamaan vähän kontaktia agilityn ihmeelliseen maailmaan. Vilman kanssa ollaan käyty joskus aikaa sitten aloittelijoiden ja jatkavien kurssit, joten hanskassa pitäisi olla tämäkin laji edes jotenkin. Koira kyllä osaa, siitä ei ole epäilystäkään, mutta ohjaaja... niin juuri se tunari, joka pilaa koiran mahdollisuudet edetä tässä lajissa. Toki en koskaan ole edes ajatellut kisaamista agissa, mutta mistäs sen tietää, jos se innostus jostain löytyy! Vilma on hurjan nopea ja lukee ohjaajaa radalla hyvin, mutta tarvitsisin itse paljon opetusta. Se on ehkä vähän liiankin vikkelä, joten kunnollinen ohjaaminen saattaisi korjata monta asiaa.
  Oli ihana nähdä, miten Vilma oli niin innoissaan, kun pääsi hyppelemään! Otettiin vähän harjoitteita kontaktiesteillä, koska ne unohtuu usein.. varsinkin A-este (vai mikä sen nimi agikansan mukaan on?) johtuuko sitten PK-puolen A-esteeltä, että ei sinne tarvitse pysähdellä. Hyvin paljon mahdollista. No jos ei muuta, niin oppiipa tulemaan alas turvallisesti A-esteeltä tämän jälkeen! Hienosti onnistui myös keppien opettelu, pussi, puomi, putket, hypyt ja muut.. kehityskelpoinen yksilö siis!

p.s Parin viikon päästä lähdetään Vilman kanssa tutustumaan sulhaseen, että ovat sitten tammikuun lopussa jo kavereita, kun astutus olisi ajankohtainen. Vilma kun on vähän nirppanokka noiden miesten suhteen! :D Kennelnimianomukseni ja muut jutut tätä asiaa koskien ovat hyvässä mallissa :) Yhdistelmä julkaistaan alkuvuodesta, joka oli minun ja uroksen omistajan yhteinen päätös. Joku saattaa miettiä, että miksi niin myöhään, jos pentuja odotetaan jo kevääksi? Siksi, että alustavia varauksia on jo kivasti, vaikka emme ole puhuneet kuin lähipiirille, joten uskon suuresti että yksikään penneli ei tule jäämään ns. "käteen". Ehkäpä myös siksi, että en jaksa niitä kyselijöitä, jotka kyseenalaistavat Vilman käytön jalostukseen. Toki niitä ei ole nyt ainakaan puoleen vuoteen ollut. Johtuuko sitten siitä, että olen oppinut sen verran tästä kaikesta ja minulla on järkevät perustelut sille mitä olen tekemässä. Mahdollisilla pennunottajilla on hyvin aikaa tulla alkuvuodesta tutustumaan Vilmaan ihan livenä, jos sen katsovat terpeelliseksi :)

Parasta maailmassa <3