Toivoa täynnä tulevaan vuoteen

Siinähän se vuosi taas vierähti, yhtä nopeasti kuin ne edellisetkin. Viime vuosi oli yhtä tunteiden vuoristorataa, valtavasti iloa ja onnistumisia sekä vastapainoksi epäonnistumisia ja pettymyksiä. Tulipa koettua pariin kertaan sekin, miten julmaa tämä koiraharrastus kokonaisuudessaan voikaan olla. Huonot häviäjät lajissa kuin lajissa ovat erottuneet massasta melko selvästi. Yhteistä onnistumisen iloa ei enää osata kokea ja pinnalla pelkkä katkeruus ja supattelu selän takana. Miksi? Onko tästä harrastuksesta tullut niin vakavaa, että sen vuoksi rakoilee hyvät ihmissuhteet? Kuuluuhan se tietysti jollain tasolla harrastuksen luonteeseen, jossa kilpaillaan toisia vastaan. Omiin periaatteisiin ne ei vain kuulu ja jotenkin tämä asia on pistänyt pitkin vuotta suoraan sanoen päähän. No onneksi oma luonto ei anna näiden asioiden vaivata paria minuuttia kauempaa. Tähän aiheeseen saisi kyllä käytettyä paljonkin aikaa, mutta nyt iloisimpiin aiheisiin!

Vuosi on ollut tosiaan hyvin koirapainotteinen monien harrastuksien ja uusien ystävien kautta. Välillä tosin on joutunut laittamaan asioita vaakakuppiin ja sen kautta tärkeysjärjestykseen. Sosiaalinen elämä ja aikaa itselle on myös tulevan vuoden vaalimisen arvoisia asioita. Joskus voi vain röyhkeästi ajatella itseään ja antaa vain luvan olla. Ilman mitään stressiä, sillä kukaan ei sinun puolestasi ajattele näitä asioista. Tulevana vuonna aion panostaa enemmän itseeni ja sen kautta saada lisää iloa ja voimaa arkeen. Aion jättää kaikki vähäpätöiset asiat taka-alalle ja keskittyä olemaan onnellinen ja iloita siitä, mitä omistan. Omistan mahtavan perheen, miehen, ystävät, koirat ja vaikka mitä. Sain myös kauan haaveilemani opiskelupaikan yli 250 hakijan joukosta. Olen tällä hetkellä sillä tiellä, jossa maalina odottaa toivottavasti työ eläinten parissa. Maaliin koitan matkata täynnä intoa ja oppimisen iloa. Nyt saan opiskella sitä, mitä todella haluan!
  Kasvattini ja niiden ihanat omistajat ovat myös olleet iso osa meidän arkea, josta olen kovin iloinen. On ollut hienoa nähdä näiden pentujen kehittyminen kohti aikuisuutta. Jokainen niin kovin erilainen, mutta silti niin samanlainen. Tällä hetkellä vietämme varsin jännittäviä aikoja, sillä osa on luustokuvattu ja osa vielä jännittää tammi-helmikuulle. Toivottavasti tuleva vuosi soisi ennen kaikkea terveyyttä näille upeille lapsosille. 

Vuodelle 2016 on koirapuoleltakin tavoitteita. Tällä kertaa ihan realistisia sellaisia. Lähinnä mietin, että uskaltaisinko kokeilla Vilman kanssa PK-puolelta jälkeä ja hakua. Jäljellä täytyy saada jana kuntoon ja pientä hienosäätöä itse jäljelle. Ilmaisut ovat hyviä, joskin saisi olla tarkempia. Haussa Vilma on kasvanut henkisesti sen verran, että haukkuu vieraalle ja jopa vaatii. Tätä testaimme jokin aika sitten täysin vieraalla maalimiehellä ja kyllä, eteni, löysi ja ilmaisi! Itsellä ei ole hausta kovinkaan vankkaa pohjaa, joten siihen täytyisi käyttää kunnolla aikaa. Esineruutu sujuu hyvin, mutta tottiksen eteenmeno ja A-este täytyisi saada varmemmaksi. Tätä täytyy sulatella ja vähän kuulostella koiraa ja omaa itseään motivaation suhteen.
  Sitten Alma.. tällä hetkellä etten sanoisi se kuuluisa murheenkryyni. Onko sen kanssa menty nyt vähän metsään? Sillä oli jokin aika sitten sellainen vaihe, jolloin näytteli vain keskisormea ja pelleili. Tätä oma pää ei kestänyt ja helpotimme treenejä, jolloin saimme hyviä onnistumisia. Toki täytyy muistaa, että se on nuori koira ja kehittyy vielä henkisellä puolella. Sen hälläväliä -asenne voisi silti alkaa jo korvaantumaan vähän totisemmalla tekemisellä. Se saalistaa hyvin, vastustaa ja on vahva fyysinen suorittaja. Se on vahva myös joltain osin henkisellä puolella, sillä kohtaa uudet asiat pelottomasti. Uuden vuoden paukkeelle se teki selväksi ettei omalle tontille ole asiaa. Muuten oli erittäin seesteinen. On sielä joku ratas silti oikeassa asennossa.. Ehkäpä tässä on itselläkin peiliin katsomisen paikka, kun en ole opettanut sille tarpeeksi selkeästi tätä "työminää". Näyttelymaailma on vienyt mennessään ja moni muu laji on jäänyt sen vuoksi vähemmälle. Jospa saisin paketin sen verran kokoon, että pystyisimme tänä vuonna suorittamaan BH kokeen ja korkattua tokon ALOn. Siinä on työsarkaa, mutta kovapäisenä ihmisenä haluan edes yrittää. 
  Alma on kohahduttanut myös näyttelymenestyksellään ja uskon ettei se vielä siihen jäänyt. Sen verran kivannäköinen siitä on kasvanut. Se on melkeinpä kaikkea sitä, mitä koiran rakenteessa ihailen. Mitään en nyt niin kovasti toivo, kun sitä, että se olisi vielä luustoltaan terve. Pian sekin asia selviää ja näyttää paljon ajatellen tulevaisuutta. 

Oikein hyvää ja tuloksellista uutta vuotta kaikille blogin lukijoille!

P.s Pian luvassa erään yhteistyökumppanimme kanssa toteutettu postaus, olkaahan kuulolla!