Virallinen pentutapaaminen 30.-31.5

Luvassa pitkä postaus ja erittäin paljon kuvia, joten hanki itsellesi hyvä asento ja liity seuraamme hilpeään!

Viimein koitti se kauan odotettu aamu, jolloin kukin käänsi autonsa keulan kohti Lapuaa ja Vanhaa Karhunmäkeä! Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja koko viikonlopuksi oli onneksi luvattu hienoa säätä. Hyvä niin, sillä monenlaista ohjelmaa olisi tarjolla. Saavuimme Karhunmäen upeisiin puitteisiin jo hyvissä ajoin koko meidän perheen voimin, jolloin saimme katsoa majoituksen ja muut asiat kuntoon. Hiljalleen porukkaa alkoi ajella paikalle ja pian ilman täytti koirien iloiset haukahdukset. Useimpia olinkin treffannut jo pitkin vuotta, mutta Joensuusta kotoisin olevaa Piritaa, Rikua ja Isla-pentua en ollut viime kesän jälkeen nähnyt. Islan omistajaa, Elinaa olen ajoittain nähnyt näyttelyissä, joten hienoa että hekin äitinsä kanssa pääsivät paikalle! Vilma-äidin lisäksi pennuista pääsivät paikalle Alma, Sera, Rio, Pyry, Isla ja Daisy. Paikalla oli siis kahdeksan koiraa ja 13 ihmistä, hieno viikonloppu tulossa!

Lauantaina aloimme heti hommiin, kun omat huoneet oli löydetty ja laukut purettu. Olin järjestänyt maalimieskokelas Mikaelin opettamaan koiran leikittämistä ja katsomaan, miten pennut suoriutuisivat vieraan ihmisen leikittämisestä. Alunperin oli tarkoitus, että treenaisimme Lapuan virallisella raunioradalla henkilöetsintää, mutta rata oli valitettavasti varattu koko päivän. Onneksi Mikael pelasti päivän ja keksi meille tekemistä pitkäksi aikaa! Aloitimme pienellä teorialla, jonka jälkeen jokainen pentu pääsi vuorotellen ohjaajansa kanssa kentälle leikkimään. Ensimmäinen kierros meni kaikilta vähän haahuiluksi, koska kentällä ollut toinen koiraryhmä oli jättänyt sen verran paljon hajuja. Lämmittelykierroksen jälkeen siirryttiin toiselle kentälle, jolloin jokaisen suoritus tuntui parantuvan. Ilmassa oli selvästi pientä mörköikää ja ujoutta, mutta kivasti pennut kumminkin leikkivät. Jokainen ohjaaja sai hyviä vinkkejä koiransa kanssa toimimiseen. Alma oli vähän etulyöntiasemassa, sillä Mikael on sille ennestään tuttu talven treeneistä. Ensimmäinen kierros meni siltäkin vähän hömpöttämiseksi, mutta toinen kierros oli todella hyvä, tyytyväinen sain olla. Vilmakin teki hyvä työtä, mammakoira alkoi heti kentälle päästyään huutamaan pontevasti maalimiehelle!
Harmittaa suuresti, kun kamera temppuili juuri silloin, kun toinen uroksistamme, Pyry saapui kentälle.

Alla kuvia jokaisesta vuorollaan Mikaelin kanssa kentällä. Kierroksen aloitti Rio.

Pyry

Alma

Isla

Sera

Vilma

Vierailevat tähdet Elina, Hiro ja Niki

Treenien jälkeen testattiin vähän jokaista pentua liikuntahallin liukkailla pinnoilla. Kukaan ei tuumannut asiasta yhtään mitään ja jokainen suoritti osuuden juuri niin kuin pitikin. Reippaan kolmen tunnin puurtamisen jälkeen kiitettiin Mikaelia hyvistä neuvoista ja siitä, että pääsi paikalle. Muu porukka meni valmistautumaan päivälliseen, joka nautittiin seisovasta pöydästä. Nälkä oli melkoinen koko aamun ulkona olon ansiosta, mutta onneksi ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi!
  Päivällisen jälkeen oli vapaata olemista ja osa suuntasi huoneisiin vähän lepäämään. Duracel-pupu Alman ansiosta itse en moista mahdollisuutta saanut. No me lepäiltiin ulkona palloleikkien kanssa :D Myöhemmin porukka kokoontui ulos, sillä nyt olisi hyvä mahdollisuus ottaa kaikista hyvät rakennekuvat ja suunnata sen jälkeen lähellä olevalle lammelle juoksuttamaan koiria. Onneksi Elinalla oli myös kamera mukana, koska kaksi kameraa on aina parempi kuin yksi! Hyvät kuvat olivat siis taattuja. Jokainen pentu edusti todella hienosti ja oli hienoa nähdä miten kaikilla oli niin hyvä yhteys koiriinsa.

Alla jokaisesta rakennekuvat seuraavassa järjestyksessä: Alma, Isla, Daisy, Sera, Pyry ja Rio

Myöhemmin koirat saivat juosta läheisellä lammella ja kyllähän sielä juostiinkin! Vilma päätti näyttää lapsilleen mallia ja pulahti heti uimaan lampeen ja viettikin sielä suurimman osan ajasta. Sitä on mahdoton saada pois, koska on ehdottomasti sitä mieltä että kun tänne kerran on tultu, niin täällä sitten ollaan.. huoh. Pennut päättivät vain kastautua vaikka Vilma miten kutsui niitä mukaansa. Oli hienoa nähdä miten luontevasti ne kaikki leikkivät keskenään. Ihan kuin ne olisivat tienneet, että kenen kanssa tässä ollaan tekemisissä.

Iltaa vietettiin yömyöhään saakka grillaten ja jutustellen läheisessä kodassa. Päivä oli ollut todella onnistunut ja jokaisella näytti olevan hauskaa, niin koirilla kuin ihmisilläkin. Tapaaminen tuntui ennestään yhdistävän koko porukkaa ja en voi kuin todeta, että meillä on kyllä niin ihana porukka tässä!
Aamulla kello soi vähää vaille kahdeksan. Kahdeksalta oli katettu aamupala ruokasaliin, jonne porukka asteli toinen toisensa perään enemmän tai vähemmän unisen näköisenä. Olipa hienoa kävellä pitkästä aikaa valmiiseen pöytään aamulla. Aamupalan jälkeen oli taas vähän vapaata aikaa, jolloin pystyi käyttää koiria lenkillä yms. Aamulle oli vielä luvassa näyttelytreenejä, joihin kaikki innolla osallistuivat. Valitettavasti eräs ystäväni oli estynyt tulemaan niitä vetämään, joten vedin ne itse Elinan avustuksella. Hyviä vinkkejä tuli taas jaettua toinen toisilleen.

Puolen päivän aikaan oli se hetki, jolloin saimme toivottaa jokaiselle turvallista kotimatkaa. Tulimme kaikki siihen tulokseen, että tästä tehdään vuosittainen perinne. Mikäpä siinä, koska tämä viikonloppu oli kyllä niin hieno elämys! Lähellä oli ihania ihmisiä ja rakkaita kasvatteja. Mitäpä muuta kasvattaja voisi enää toivoa. Alla kuva, jossa Vilma on lastensa kanssa.

Kiitos teille kaikille, teitte tapahtumasta täydellisen! <3