Pakkaspäivien iloja

Aurinkoiset pakkaskelit ovat vihdoin tulleet, joten kameraakin viitsii ulkoiluttaa enemmän. Uusi objektiivi onkin taas kivasti avartanut kuvausmahdollisuuksia.  Koirat nauttivat telmiä ja juosta pitkin takapihaa välillä äiti ja välillä lapsi edellä. Niiden touhuja on kiva vain katsella, koska ne näyttävät ihan erilaisilta kuin normaalit kaksi koiraa, jotka leikkivät. Näissä leikeissä on selvästi kaksi läheistä, joilla on ihan omat juttunsa. Leikin aikana aletaan jossain vaiheessa vaanimaan ja ne tietävät tasan tarkkaan, mitä toinen seuraavaksi aikoo tehdä. Vilma oli juoksujen jälkeen vähän äreä eikä tuntunut jaksavan yhtään Almaa. Nyt on palattu taas normaaliin arkeen ja kaverukset tuntuvat olevan samalla aaltopituudella monenkin asian suhteen.

Tulevan vuoden näyttelykalenteriakin on jo katsottu suomen rajojen sisällä, mutta tarkoitus olisi ainakin muutamat ulkomaan näyttelyt käydä katsomassa. Vilmakin alkaa näyttää jo siltä, että sekin lähtee kiertelemään ensi vuonna Alman mukana. Vilman kanssa ollaan kumminkin suhteellisen vähän kierretty, joten mikään täys mahdottomuus sille ei ole saada sertejä täyteen. Sitten vain ensi kesänä/syksynä luonnetestiin. Jotenkin tympii, kun sen sinne testiin kiikutin niin aikaisin.. no Alman kanssa onkin onneksi ihan eri kuviot. Kantapään kautta oppineena en halua tehdä mitään niitä virheitä, joita Vilman kanssa olen tehnyt. Alman kanssa on tähän mennessä tehty asioita jo ihan eri tavalla ja jotenkin kehitys varsinkin henkisellä puolella on ollut parempaa. Toivottavasti myös muut sunnitelmat tulevat toteutumaan tämän upean koiraneidin kohdalla.

Viime aikoina on ollut ihana huomata se asia, että Vilma kaipaa oikeasti töihin. Se on monta kertaa jäänyt surkeana katsomaan, kun lähdemme Alman kanssa treeneihin. Juoksut haittasivat osallistumista, joten nyt vihdoin ja viimein se pääsi hommiin ja voi pojat miten se nautti tehdä! Yli puoleen vuoteen emme ole ottaneet mitään vakavaa tokon suhteen, mutta nyt kävimme tänään aamusta hallilla, jossa Vilmakin oli mukana. Vilman kanssa on jotenkin niin kiva treenata, koska pystyn luottamaan siihen täysin ja tiedän miten se eri asioihin suhtautuu. Nyt kun tulimme sisälle halliin, niin se tiesi tasan tarkkaan mitä aiomme tehdä. Iloinen haukku täytti hallin ja toi mukanaan iloisen hymyn myös monen muun kasvoille. Ihana Vilma oli taas sille tärkeässä työssä! Ruosteessahan se vähän on ja seuruut edistää sekä aukeaa. Alussa teki tätä paljonkin, mutta pienen muistutuksen jälkeen alkoi homma luistaa. Hyppynouto, kaukot, luoksetulo ja moni muu asia meni tuosta noin vaan, vaikka viime kerrasta on hurjasti aikaa. Kyllä se asia taitaa nyt vaan niin olla, että ihan oikeaksi tavoitteeksi taidetaan ottaa se voittaja ja TK3 koulari ennen sääntöjen muuttumista. Sen verran hyvällä mallilla koira on, että ilomielin lähden sitä työstämään! Mainitsemisen arvoista oli myös se, että Vilma tarrasi välittömästi kiinni vieraan ihmisen kädessä olevaan patukkaan ja alkoi leikkimään. Leikittäjä myös haukutti Vilmaa, jolloin tämä alkoi vaatimaan ihan uudella itsevarmuudella kertaakaan minuun katsomatta. Jestas!

Hallilla oli mukana myös aina-niin-iloinen Alma, joka teki myös todella kivasti tänään töitä! Aamun treeniajat sopii sille hyvin, jolloin se keskittää kaiken energian treeneihin. Iltatreeneissä se alkaa jotenkin väsähtää ja sitten keskittyminen on huonoa. Mutta tänään se oli hyvin asialla, seuruut alkaa sujua ja takapään käyttökin on tullut mukaan kuvioihin. Seuraavasta treenistä täytyykin pyytää jonkun ottamaan videota. Tässä Alman kuvia, joista ei voi kun tulla iloiseksi!