maanantai 2. helmikuuta 2015

Tuhannen ja yhden ilmeen koira

Uskomatonta, miten monta ilmettä voi yhdestä koirasta löytyä tunnin lenkin aikana.. Tästä voimme kai tulla siihen lopputulokseen, että penska on onnellinen elämäänsä. Eilen oli rankempi hankilenkki viiden koiran kanssa, joten Alma sai tänään privaattilenkin metsässä. Nyt neiti on alkanut ehdollistumaan valjaiden käyttöön ja siihen, että niiden esiin ottaminen kaapista on aina superkiva juttu.

Berran paketti tuli toissapäivänä ja koitin heti Almalle tunnaria. Ensin oman palikan piilottelua ja sen jälkeen kaikki palikat samaan kasaan ja oman heittoa siihen lähelle. Usein otti oman, mutta välillä kiihtyi niin, että napsi suuhunsa vääriä. Tässä tilanteessa olin ihan vaan hiljaa ja passiivinen. Koiran pudotettua kapulan laitoin jalan sen jäälle ja pyysin etsimään uudestaan omaa. Näin löytyi aina oma. Harjoitteet tämän liikkeen suhteen ovat varsin lyhyitä, sillä en halua uuvuttaa pentua vielä tälläisen aivotyön parissa. Vilman kanssa onkin tunnarisulkeiset ihan näinä päivinä ja toivon, että sekin tajuaa alkaa työskentelemään itsenäisemmin. Ruutunauha ja ohjatun noudon kapulat saapuivat myös. Tästä on suunta siis vain ylöspäin!

Pakko tähän väliin heittää pieni kevennys, sillä kun olin ottamassa kuvaa näistä tarvikkeista, niin Alma yritti koko ajan tuuppia kameraa, minua, pöytää ja oli mahdollisimman hyvin edessä koko ajan. Se kantoi kaikki lelunsa jalkoihini ja otti yhden suuhunsa kaatuen selälleen maahan ja öristen sielä. Selvästi oli kuvauksen tarpeessa myös.. Niinpä toteutin sen toiveen ja otin kuvan -silloin kun se pääsi jäähylle portin taakse. Sieltä se edelleen tuijotti tiiviisti pöydällä olevia kapuloita, hah!



Tänään tosiaan oli se lenkkipäivä, josta tässä alempana kuvia. Metsässä kävely on kyllä yllättävän rentouttavaa. Varsinkin kiireisen viikon jälkeen, kun pääsee koirien kanssa metsään, jossa voi vain antaa tilaa omille ajatuksilleen. Siksipä lenkkeilemmekin todella usein metsässä, jossa koirat saavat juoksennella vapaana. Aloin oikein muistelemaan, että tein viimeksi remmilenkin varmaan pari kuukautta sitten.. toki tuossa kaupungilla kävellään, mutta eipä sitä miksikään lenkiksi voi sanoa.
















4 kommenttia:

  1. Me liputetaan myös metsän puolesta! Asutaankin ihan keskellä metsää, ja meillä on koirat ihan vauvoista asti mennyt pitkin metsiä. Hihnalenkkejö meillä harrastetaan öö ehkä kerran kuukaudessa :D Lähinnä vaan mennään nopsaan tien yli ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsät on kyllä parhaita mahdollisia alustoja kehittyvälle pennulle! Lihaksia on kasvateltu jo pienestä rakenteita tukemaan ja sama meininki jatkuu. Onneksi meillä päin on paljon hyviä lenkkimaastoja.

      Poista
  2. Kauniita kuvia! Ja valkoinen koirakin erottuu hyvin hangesta :)

    VastaaPoista