perjantai 10. maaliskuuta 2017

Viikkojärjestys uuteen muottiin

Niin vain kävi, että kalenteri käännettiin ihan totaalisen ympäri ja suunniteltiin koirille vähän monipuolisempia puuhia. Muutos näkyy ennen kaikkea käyttäytymisenä kotona, jolloin Almakin näyttää väsymisen merkkejä. On oikeastaan ihanan rauhallinen mieli lähteä töihin, kun kukaan ei vingu perään ja tiedän, että kotona suurimmaksi osaksi nukutaan. Aivotyöskentelyyn olemme panostaneet nyt suurimmaksi osaksi ja se alkaa kivasti tuottamaan tulosta. Keskittymiskyky alkaa kasvamaan ja sen mukana myös vaatimustaso. Näissä toteamuksissa viittaan Almaan, sillä Vilmalle kaikki on ollut jo aikaa sitten varsin selvää. Se tulee, tekee ja lähtee. Tämä nuorempi toveri ei ehkä ihan vielä, mutta luotto on kova.
  Muutama viikko sitten täällä päin suomea oli lumet sulaneet metsistä, joten päätettiin antaa nenälle töitä. Vuoden ensimmäisen, noin vajaan puolen kilometrin verijäljen jälkeen Alma oli kyllä väsynyt. Se eteni hitaammin, kun yleensä ja oli kovin keskittynyt. Työskentely oli tarkkaa ja vaikka vauhtia olisi saanut olla lisää, niin en halunnut vielä puuttua mihinkään. Halusin antaa sen työskennellä itsenäisesti. Makaukset merkkasi hyvin ja loppua kohti eteni jo sujuvammin. Kaadosta oli kiinnostunut ja kantoi sen tielle. Nyt odotellaan lumien totaalista sulamista ja jatketaan harjoituksia siitä, mihin jäimme.


Maastolajeilla jatketaan, sillä esineruutua ollaan otettu ainakin kerran viikkoon. Lyhyet ja intensiiviset pistot ovat olleet teemana ja se on toiminut ihan kivasti. Ensimmäisen esineen kanssa otetaan vauhtia, jonka jälkeen autoon. Sitten kaveri vie maastoon kaksi esinettä ja koira autosta linjalle. Esineet löytyvät vaihtelevalla menestyksellä, mutta pääsääntöisesti nopeasti ja luovutus on alusta saakka ollut hyvää. Almalla ei juurikaan ole väliä, että onko maastossa pehmoinen vai kova esine, kaikki kyllä nostetaan. Ainut kirosanoja aiheuttava pienen pieni juttu on tuo rallattelu pitkin ruutua.. Sekin onneksi on jo jäämässä vähemmälle. Sen olen huomannut, että koira on tuotava erittäin hyvässä hallinnassa linjalle ja valmisteltava hyvin, koska muuten 35kg räjähtävää voimaa sinkoaa kaikkiin ilmansuuntiin.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä tottis! Siihen on nyt panostettu kyllä erittäin kiitettävästi. Hallilla pyörii joka viikko tottisryhmä hyvän ohjaajan vetämänä, jossa ollaan mukana ja kerran viikossa pyrin käymään ihan omatoimisesti treenailemassa läksyjä. Paljon ollaan taas menty eteenpäin ja pystyn vaatia Almalta huomattavasti enemmän asioita. Kiva, ettei aina tarvitse mennä ns. perse edellä puuhun ja todeta, että postimerkkien keräily olisi vähemmän stressaavaa. Innostava ohjaaja on saanut meissä taas kunnon draivin päälle ja sellainen pieni kutina on, ettei se ihan helposti lopahda!




Joku varmaan ihmettelee tässä vaiheessa, että missä Vilma on? Miksi kuvat on vain Almasta? Vilma voi erittäin hyvin ja treenailee myös ajoittain tokoa ja käy verijäljellä. Olen vain tullut sen verran varovaiseksi sen kanssa, että treenailen sen kanssa ihan kahdestaan ilman Almaa. Meillä on Vilman kanssa ihan omat juttumme ja haluan antaa sillekin omaa aikaa. Lenkitän Alman mielummin jonkun muun yhtä riehakkaan toverin seurassa, ettei se pura Vilmaan energiaansa. Haluan ennakoida mahdollisimman tarkasti kaiken, ettei turhia loukkaantumisia pääsisi tapahtumaan. Pieniä kolhuja jalkaan on tullut innostumisen seurauksena ja itse on tehnyt silloin mieli pyörtyä.. Mutta jalka näyttää kestävän yllättävän koviakin otteita, joten hyvillä mielin suunnataan eteenpäin. Kaapissa on toki aina varalta särkylääkettä, jos jotain odottamatonta tapahtuu. Leikkauksesta on tosiaan nyt tämän kuun lopussa puoli vuotta.. mihin tämä aika oikein menee? Lihakset alkavat taas muodostua oikeisiin paikkoihin ja liikeradat alkavat palautua. Hyvä lihashuolto on edelleen iso osa meidän arkea unohtamatta säännöllistä rankahuoltoa. Vilma oli ihan lentoon lähdössä, kun pääsi pitkästä aikaa hallille treenaamaan ruutua ja tunnistusnoutoa. Ihana nähdä se taas täynnä elämää kaikkien vastoinkäymisten jälkeen!

Alma tosiaan saa painia kokoistensa seurassa ja niitä meidän kaveripiiristä onneksi löytyykin kivasti! Ei tuon aktiviteettitason koira tule miksikään pelkistä remmilenkeistä tai yksin juoksentelusta vapaana.. se vaatii pientä kirittäjää ja painitoveria. Viime aikoina yksi Alman lukuisista poikaystävistä onkin ollut mukana tarjoamassa treeni -ja leikkiseuraa omistajansa Pian kanssa. Saksanpaimenkoira Rähinä on kyllä niin samalla huumorintajulla varustettu, kuin Almakin. Siksi niillä varmaan sujuukin leikit niin hienosti!

Alla uudella kameralla räpsittyjä kuvia. Jos kiinnostaa, niin Facebookista löytyy nimellä Essi Perttula Photography sivut, josta tykkäämällä pääsee seurailemaan kaikkea asiaan liittyvää. Alla kuvissa komeilevat Rähinä sekä ystäväni Katjan koirat Tuffo ja Tilda.
Viralliset kuvasivut löytyvät täältä!

Mitäpä tykkäätte uusista kuvista?











torstai 9. helmikuuta 2017

Viime vuoden ahertajat

Ihan aluksi, hei teitähän on jo 140 lukijaa ! Ihan mahtavaa, että meidän tekemiset kiinnostavat!

Vuosi 2016 oli melkoisen tapahtumarikas kaikin puolin. Tuli koettua koiraharrastusrintamalla melkeinpä kaikki tunteet laidasta toiseen. Ehkäpä suurin saavutus oli se, että Alman kanssa sain kaikista peloista huolimatta korkattua koekentät. Alma on koira, joka täytyy nähdä, että voi ymmärtää puoliakaan tästä blogista.. ja varsinkin harrastuspainotteisista postauksista. Oma tahto on ollut vuoden voimasana. Neiti voi nimittäin päättää, että rapsutetaan esimerkiksi mahaa ensin ja sitten voimme keskustella siitä, mitä täytyisi tehdä. Katsotaan arvioiden kulmien alta ja odotetaan vaikka koko päivä, että palvelusväki voi suorittaa rapsutukset loppuun. Sitten on se toinen ääripää.. se, joka puskee päälle yleensä aamulla klo.6, kun täytyisi tulla sisälle aamutoimiltaan ja jäädä kiltisti työpäivän ajaksi kotiin. Kiristys, uhkaus ja lahjonta ovat kadottaneet merkityksensä jo kauan aikaa sitten. Jos arvon neitiä pyytää sisälle 5:55, niin hommat ulkona on vielä sen verran pahasti kesken, että asioiden toimittamiseen tulee yhtäkkiä minuutteja lisää johtuen aamuhepuleista. Tämä tietää sitä, että kaasujalka töihin on jostain kumman syystä hiukan painavampi. Kaavoihin kangistunut, mutta silti niin huvittava pakkaus. Silmät kertovat silti viisaudesta ja halusta ymmärtää, vaikka jekut ovat koko ajan mielessä. En muista Vilman olleen koskaan tällainen.. se oli kiltti ja teki aina kaiken mitä pyydettiin. Se ei ikään saanut aikaan sitä tunnetta, että silmät täytyisi olla selässäkin. Mutta en valita, päinvastoin nautin näin eloisasta koirasta, jolla on pilkettä silmäkulmassa!

Tästä pääsemme siihen, että kaikki viime vuoden saavutukset harrastusrintamalla ovat olleet työvoittoja ja olen oppinut nauttimaan onnistumisista. Tänä vuonna suuntaamme entistä varmempana jälleen kisakentille uutta oppien. Syy siihen, miksi tänäkin vuonna on asetettu realistiset tavoitteet, on se, että kuuluimme kirkkaasti viime vuoden ahertajiin omassa kennelkerhossamme. Kauhavan Kennelkerho palkitsi viime vuoden menestyjiä monessa eri kategoriassa ja niin vain kävi, että Alman nimi komeili niistä kahdessa.. ja vieläpä ensimmäisenä! Ilmoittauduimme kilpailemaan Vuoden Tokokoiran sekä Vuoden Palveluskoiran tittelistä. Tokokoirakisaan pääsimme lyömään tulokset pöytään kolmesta 1. tuloksesta, kolmesta KP:sta ja koulutustunnuksesta TK1. Tämä riitti kirkkaasti kisan voittoon kahdenkymmen pisteen erolla. Palveluskoirakisaan otimme osaa BH kokeella ja pääsimmekin hienosti jaetulle 1. sijalle. Täten siis Alma on Kauhavan Kennelkerhon:

VUODEN TOKOKOIRA 2016
VUODEN PALVELUSKOIRA 2016 (jaettu 1.)

Tuo vuoden tokokoiran titteli lämmittää mieltä erittäin paljon, sillä töitä on tehty ja samalla näytetty, että valkoinenpaimenkoira on sittenkin varsin kiva harrastuskoira muiden värillisten joukossa!


Muitakin ilonaiheita on kerrottavana, sillä kävimme 8.2 Alman ensimmäisessä virallisessa silmätarkastuksessa Seinäjoen Evidensiassa. Vähän tietysti jännitti, mutta arvelin sieltä terveen paperit tulevan. Alma porhalti sisään tutkimushuoneeseen ja nousi pyynnöstä itse matalalle tutkimuspöydälle. Siinä se istui hienosti koko ajan ja pimeä huone ei tuottanut mitään ongelmia. Niinhän siinä sitten kävi, että silmät olivat erittäin siistit ja siitä maininta: Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia! Hieno juttu! Oli muuten mielenkiintoista kuunnella tutkittavien silmän osien nimiä, sillä tein aiheesta koulussa laajan opinnäytetyön. Ymmärsin taas paremmin biomikroskoopin ja oftalmoskoopin toimintaa sekä silmätarkastuksen yleisiä käytäntöjä näin muuten. Paljon sai myös iloinen nuoleskelija kehuja asiallisesta käytöksestä täysin uudessa tilanteessa. Vielä illallakin tipat vaikuttivat sen verran paljon, että Alman silmät olivat pelkät mustat pallot. Jotenkin huvittavan näköiset!
  Ensi viikon perjantaina on luvassa lisää terveystutkimuksia, kun Almalta kuvataan selän osalta spondyloosi. Spondyloosin ollessa puhdas, suuntaamme piakkoin luonnetestiin. Se päivä sinetöi alustavat suunnitelmat, että onko meillä ensi vuonna pentuja. Uros on nyt tiedossa ja siitä kerron lisää sitten, jos asiat etenevät halutulla tavalla.

Kuvauskalustokin koki uudistuksia viikko sitten, sillä ostin kauan haaveilemani rungon. Nyt rungon virkaa toimittaa Canon EOS 7D Mark II ja voi että, kun tykkäänkin siitä! Tästä eteenpäin postauksessa esiintyvät kuvat on otettu uudella rungolla. Toki sen käyttö vaatii vielä vähän opettelua, mutta senhän takia valokuvausta harrastetaan -että voidaan jatkuvasti olla parempia ja ilmaista itseään kuvien kautta monipuolisemmin.



keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Arjen pienet ilot, suuret vaikutukset

On vapaapäivän aamu ja kello näyttää vähän vajaa yhdeksän. Päivälle en ollut suunnitellut mitään erikoista, joten siinä mietiskelin mitä tämä päivä voisi tuoda tullessaan. Päivästä näytti tulevan aurinkoinen pienen pakkasen kera. Suunnitelmat olivat pian selvillä ja suunta oli järvelle kahden innokkaan valkoisen ja kameran kanssa. Järvelle päästyämme aurinko pilkotti jo metsän takaa ja toi ensimmäisen kerran ilmaan ihan jo kevään tuntua. Tällaiset rauhalliset näkymät saavat huokaisemaan syvään ja miettimään monenlaista.


Järvellä ei ollut muita, joten saimme nauttia ihan kolmestaan lenkkimaisemista. Vilman kuntoutusta on jatkettu aktiivisesti ja jalan painovaraus ja liikkuvuus alkavat pian olemaan samaa luokkaa, kuin terveen jalan. Kankeahan se on varmasti vielä pitkään johtuen patellajänteen uudesta kulkureitistä, mutta senkin näkee vain harjaantunut silmä. Tikapuukävelyt korotettuna sekä tasapainoilut sujuvat jo oikein mallikkaasti. Hieronta ja rankakäsittelyt tulevat olemaan aktiivinen osa Vilman kuntoutusta, sillä sanomattakin on selvää, että jalan uusi liikerata kipeyttää ja kuormittaa epätasaisesti. Tässä kohtaa toivoisi, ettei tietäisi niin paljon asioista.. Mutta kaiken tämän stressaavan neljän kuukauden aikana tehdystä työstä olen kiitollinen ja ylpeä. Enempää tuskin voi tehdä ja koira myös näyttää siltä! Nutrolin Moniteho menee edelleen alas hyvällä halulla ja Vilma on virkeä ja leikkisä. Kaikesta tästä ilosta huolimatta en päästä koiria koskaan lenkin aikana juoksemaan ja painimaan kahdestaan, vaan toinen on aina kiinni. Näin minimoidaan riskit varsinkin Vilman kohdalla. Tämä järjestely ottaa kyllä oikein kunnolla Almaa päähän ja vapaana ollessaan se keskittyykin vain haastamaan hihnassa kulkevaa Vilmaa. Muut koirakaverit ovatkin olleet todella tärkeässä osassa Alman suhteen, koska Vilman kanssa se tuskin saa enää koskaan painia. Joku voi ajatella asian ihan hätävarjelun liioitteluna, mutta minulle se on varotoimenpide, josta en luista. Lupailin tuossa jokin aika sitten videoita Vilman kuntoutuksesta ja niitä saattekin nähdä ihan piakkoin.



Arjen pienistä iloista tulee nautittua ihan liian harvoin ja joskus pitää niitä vähäpätöisinä odottaen jotain muuta. Kun on seuraillut pitkään koiramaailman temmellystä, niin sitä on havahtunut samalla miettimään omia ongelmaan koirien kanssa, jotka ovatkin varsin pieniä ja mitäänsanomattomia. Vilman tapauksen jälkeen päätin, että jokaisesta päivästä tulee onkia niitä positiivisia asioita. On osattava ajatella asia niin, että iloitsee jokaisesta päivästä, jonka saa viettää terveiden koirien kanssa. Ne kun eivät kestä ikuisesti kenelläkään. Näitä asioita alkaa miettimään varsinkin aina silloin, kun Vilma täyttää vuosia. Ensi kuussa elämäni koira täyttää jo 7 vuotta. Ikä on sille onneksi vain numero ja sama meno on jatkunut päivästä toiseen niin kauan, kun jaksan muistaa. Ehkäpä se nousi tästä polvileikkauksen aiheuttamasta notkosta niin nopeasti iloisen luonteensa ja hyvän kuntonsa vuoksi. Sen kuntoutuminen on sujunut odotetusti, koska se on vastaanottavainen ja sitkeä. Toivon niin hartaasti, että saisin nähdä joskus tulevissa jälkipolvissa tätä koiraa, joita ei vain sanat riitä kuvailemaan.

Almalla on tulevaisuudessa suuret saappaat täytettävinään, mutta uskon että se siitä selviää. Edellisessä postauksessa vähän jo avasin tämän vuoden suunnitelmia, jotka näyttävät mihin suuntaan Alman tulevaisuus kääntyy. Se käy nyt piakkoin silmäpeilauksessa ja spondyloosikuvissa. Myöhemmin kesällä se käy luonnetestissä ja mikäli tulokset miellyttävät, on sille suunnitteilla pentuja. Urosvalintoja olen pohtinut pitkään parin muunkin kasvattajan kanssa ja listalla on tällä hetkellä pari oikein kivaa sulhasta. Täydellisyyttä tuskin voi vaatia, sillä jokaisella on omat puutteensa. Mutta niin pieniä, että positiivisten asioiden lista on huomattavasti pidempi. Mutta tulevaisuus näyttää mihin suunnitelmat kääntyvät. Alla kuva Almasta liikkeessä, jota voisi katsella vaikka miten kauan. Se on tehokas ja vaivaton, kaunista katseltavaa!





lauantai 24. joulukuuta 2016

Toivotamme teille!



Valkoisen blogin asukit ja niiden omistajat toivottavat 
Hyvää Joulua & Menestyksekästä Uutta Vuotta 2017!

Ensi vuonna jälleen uudet kujeet ja suunnitelmat. Tuleva vuosi tulee olemaan toivottavasti monellakin tapaa erikoinen. Vuosi näyttää esimerkiksi sen, että saadaanko meillä nauttia pennun tuoksuisesta arjesta, joten pysykäähän kuulolla ;)


keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Vilman kuntoutusprosessi #1

Postaus on toteutettu yhteistyössä Nutrolin kanssa!


Viime postauksessa jo mainitsinkin, että Vilman kuntoutusta on tukemassa Nutrolin, joka ystävällisesti lähti mukaan Nivel Moniteho valmisteella. Kyseistä valmistetta en ole aikaisemmin vielä omille koirilleni syöttänyt, joten nyt on hienoa päästä näkemään vaikutukset ihan konkreettisesti oman koiran kanssa. Kun puhutaan niveltasolla tapahtuneesta operaatiosta, niin pidän erityisen tärkeänä, että oikean ruokavalion ja liikunnan tukena on hyvät nivelvalmisteet. Koiran fysiologia valitettavasti mahdollistaa sen, että vaikka hoidon kohteena on tietty nivel, niin painorasitus jakautuu varsinkin kuntoutusvaiheessa epätasaisesti ja kuormittaa myös muita niveliä ja niiden rakenteita. Näin ollen koira tulee ottaa huomioon kuntoutuksessa kokonaisuutena ja varmistaa, että keho toimii tasapainoisesti.
  Ah, pääsemme lempiaiheisiini! Olen oman ammattinikin puolesta perehtynyt paljon koirien ruokintaan ja sitä kautta erilaisiin nivelvalmisteisiin. Markkinoilta löytyy nykyään paljon erilaisia niveliä tukevia ravinteita ja syy siihen on puhtaasti se, että ihmiset ovat alkaneet ottamaan asian vakavasti. Niin se pitää ollakin, sillä mikä onkaan hienompaa, kuin iloinen ja hyvässä kunnossa oleva harrastuskaveri! Itse olen sitä mieltä, että jokainen koira tarvitsee jossain vaiheessa elämäänsä jotain niveliä tukevia ravinteita, joten miksi odottaa siihen asti, kun ollaan jo ongelmissa? Monilta isommilta ongelmilta voidaan varmasti tulevaisuudessa säästyä, jos hyvän ja monipuolisen ruokinnan rinnalle otetaan ennaltaehkäisevästi käyttöön valmiste, joka huolehtii esim. aktiivisen harrastuskoiran nivelten hyvinvoinnista ja vaimentaa tulehdusta nivelkudoksessa.

Nutrolin Nivel Moniteho tuntui olevan vastaus monen koiraharrastajan ongelmaan. Moni ei ole tuntunut aikaisemmin ymmärtävän sitä, että nivelvalmisteiden ja omega-3 rasvahappojen yhteisvaikutus on se juttu. Usein näkee netissä kirjoitettavan, että annetaan koiralle esim. purkista vain pelkästään glukosamiinia ja kondroitiinisulfaattia sisältävää valmistetta. Näinpä Monitehon käytön tekee mielenkiintoiseksi juurikin se, että siinä yhdistyvät omegat ja nivelvalmisteet yhdessä. Valmiste hillitsee tulehdusta ja tukee nivelkudosten uudistumista. Luonnollinen E-vitamiini täydentää vaikutusta hillitsemällä tulehdukseen liittyvää hapetusstressiä. Kyseinen valmiste ei ole vain nivelrikosta kärsivien koirien tuote, vaan myös vanhenevat koirat hyötyvät siitä.

Vilma sai röntgenkontrollista luvan alkaa liikkumaan enemmän, sillä sääriluun sahauslinja oli luutunut erittäin hyvin ja kaikki näytti hyvältä. Polven palpaatio ja liikelaajuudet olivat myös kunnossa. Elopaino otettiin heti syyniin leikkauksen jälkeen ja sekin oli laskenut jo hienosti. Käyntejä Seinäjoen Evidensiaan ei enää tarvittu tämän asian tiimoilta, joten hyvällä mallilla on kaikki! Tämän myötä alkoi myös tavoitteellinen kuntoutus, johon kuuluu nyt mm. pidemmät lenkit metsässä ja suolla. Jalkaa jumpataan päivittäin ja Vilma hierotaan kerran viikossa. Nyt lisätyn liikunnan myötä myös lihaksisto alkaa heräilemään levosta, joten kireyksiä on suurella varmuudella tiedossa. Tavoitteena on tasapainoinen koira, jonka jokaisen jalan painojakauma pystytään jälleen kartoittamaan oikeisiin lukemiin. Tällä hetkellä leikatulla jalalla on mielestäni hyvin painoa ja sitä käytetään päivä päivältä monipuolisemmin. Vilma on syönyt Nivel Monitehoa nyt viikon ja tabletit sekä öljy maistuvat sille hyvin. Koirarouva on erittäin iloinen ja aina valmis tekemään harjoitteita ja lenkkeilemään!




Vilman kuntoutuksessa on ollut isossa osassa tasapainotyyny ja uutena tikapuut. Tikaskävely kehittää koiran kehon hahmotusta, asentotuntoa ja koordinaatiota. Näin ollen etuosan on tiedettävä missä taka-osa on, jotta koira kykenee astumaan rimojen yli niihin osumatta. Tärkeää on muistaa, että tämä harjoitus ei ole koskaan nopeusharjoitus, vaan tarkoitus on harjoitella kehon ulottuvuuksien ja ääriosien toiminnan hahmottamista. Harjoitus tehdään turvallisuussyistä aina kytkettynä. Vilmalta meni muutama toisto, ennen kun se ymmärsi mitä tässä kuuluu tehdä. Sen jälkeen se kulkee hyvin keskittyneesti ja tarkasti korotettujen rimojen yli. Polvi tekee hyvin töitä ja koukistuu hyvin. Alla on havainnointikuva siitä, miten Vilma on istunut vielä viikko sitten, ennen kun aloitimme aktiivisen kuntoutuksen. Se siirsi helposti painoa täysin terveelle takajalalle ja etuosa oli samalla vinossa. Tätä jumpattiin päivittäin minun jalkojeni välissä seuruulla ja käännöksillä sekä istumisena tiiviisti jalkojeni väliin. Tässä kuvat siitä mistä lähdettiin liikkeelle ja missä ollaan nyt.

Viikko sitten istuma-asento oli aina tämä:


Istuma-asento eilen:



Olen niin tyytyväinen siihen, että yksikään kuntoutukseen käytetty tunti ei ole ollut turhaa! Tällä hetkellä on nähtävissä jo selviä merkkejä siitä, että jalka tulee kuntoon ja kehon tasapaino alkaa korjaantua. Itse hierojana pyrin kiinnittämään mahdollisimman tarkasti huomiota siihen, että Vilmalla on kaikki tarvittava tuki kuntoutuksen tukena. Erittäin palkitsevaa tämä on minulle itselleni siinä mielessä, että saan toteuttaa saamiani hyviä oppeja kouluajoilta ja soveltaa niitä omaan koiraani. Haluan tehdä siitä projektin, jonka takana voin ylpeänä seisoa ja todeta, että veimme sen Vilman kanssa yhdessä loppuun ja lopussa kiitos todellakin seisoo! Seuraavassa postauksessa on luvassa videota meidän jumppatuokioista, joten pääsette seuraamaan meidän tämän hetkistä arkea erittäin läheltä, pysykäähän mukana!

Tahdon kiittää nöyrästi Nutrolia tästä mahdollisuudesta kokeilla tuotettanne ristisideoperoidun koiran kuntoutuksessa! Toivon todella, että ensi keväänä minun on ilo ja kunnia esitellä täysin kuntoutunut leikkauspotilas, joka kuntoutettiin hyvien nivelvalmisteiden tukemana. Käykäähän tutustumassa kyseiseen tuotteeseen täällä, sekä myös muihin Nutrolin valmisteisiin..

P.S Alma sai myös omaa postia Nutrolinilta, sillä se on päättänyt aloittaa bikinikauden jo tässä vaiheessa. Karvaa on joka puolella ja näyttävä turkki on haihtunut kuin tuhka tuuleen. Se aloitti taas Iho&Turkki valmisteen syömisen, joka onkin meille ennestään tuttu ja toimiva tuote. Odotan innolla kunnon näyttelyturkkia alkuvuodesta!







maanantai 7. marraskuuta 2016

Pientä pintaremonttia

Talvi on tullut, aamuisin hengitys höyryää ja pienen pakkasen tuntee iholla. Luonto on jälleen kirkkaampi pimeän ja kolean syksyn jälkeen. Takapihalla kirmailee valkoinen hahmo täynnä pursuavaa energiaa taas päivän touhuihin. Mutta miksi ihmeessä kirmailijoita on vain yksi..? Koiranomistajana sitä toivoo, että säästyisi mahdollisimman pitkään ilman mitään haavereita. Toki koiria voi kasvattaa ja pitää ns. pumpulissa, mutta onko se koiran pidolle perusta? Silloin, kun tehdään niin sattuu ja tapahtuu. Se on elämää, juuri sitä mitä teemme ollaksemme onnellisia ja mistä saamme voimavaroja ihan normaaliin arkeen.

On sunnuntai 11.9.2016, ilma on lämmin ja koirat telmivät tavalliseen tapaan takapihalla. Joskus huono tuuri kumminkin on läsnä juuri sillä kellonlyömällä, kun olemme tekemässä sitä, mistä eniten tykkäämme -leikkimässä palloleikkejä. Vilma lähtee hakemaan kovalla vauhdilla isoa kahvapalloa, liukastuu ja kaatuu pallon yli oikean takajalan jäädessä rungon alle. Kuuluu vinkaisu ja Vilma konkkaa kolmella jalalla terassille. Jalka ei arista palpaatiolle ja Vilma makoilee aivan rauhassa. Joko koiralla on äärettömän hyvä kipukynnys tai mitään suurempaa ei ole mennyt rikki. Kipulääkkeen voimin pääsemme jo seuraavana päivänä Seinäjoen Evidensiaan, ortopedi Jarmo Rintasalon vastaanotolle. Mukaan otimme pari viikkoa sitten otetut röntgenkuvat koko koirasta. Jarmo katsoi kuvat ja totesi, että luusto on päälle kuusi vuotiaalla koiralla ihanteellinen eikä nivelrikkomuutoksia näy missään. Diagnoosi on erittäin nopeasti selvä polven vetolaatikkotestin jälkeen.. eturistiside on poikki trauman seurauksena. Epätieto nivelkierukan takaosan vauriosta ja nivelpintojen kunnosta oli kovin stressaavaa. Silloin maailma hetkeksi pysähtyi ja mielen täytti pienimuotoinen paniikki. Mitä tästä seuraisi? Tulisiko Vilma kuntoon? Ainoa hoitomuoto polven rakenteen korjaamiseen on leikkaus. Eturistisidevammojen leikkaushoito toteutetaan nykyään isommille koirille TTA tai TPLO tekniikoita käyttäen. Meille suositeltiin TTA menetelmää, johtuen Vilman luonnollisesta polvikulmasta, jossa sääriluun kyhmy ja sääriluun etu-yläreuna sahataan irti ja siirretään eteenpäin ja kiinnitetään uuteen asentoonsa erikoislevyllä ja/tai sahauslinjaan asennettavalla korilla. Toipuminen TTA-leikkauksen jälkeen on kuulemma nopeaa. Oloa onneksi helpotti tieto siitä, että olemme erittäin ammattitaitoisen ja pidetyn eläinlääkärin käsissä. Elleipä yhden suomen parhaista. Emme jääneet yhtään epäröimään leikkausta, vaikka se on erittäin kallis kustannusarvion ollessa noin 1700e ja vaatii pitkää kuntoutusta. Yhteistuumin päätimme heti, että Vilma hoidetaan kuntoon hinnalla millä hyvänsä ja veisipä kuntoutus sitten vaikka miten paljon aikaa ja resursseja. Sille varattiin leikkausaika to 22.9 klo.12:30. Tuleva viikko mentiin täysin levon ja kipulääkkeen voimalla.

Tuli leikkauspäivän aamu. Matkasta seinäjoelle en juurikaan muista mitään, sillä ajatukset hyppivät miten sattui ja välillä taisi kyynelkin vierähtää poskelle. Puristin rystyset valkoisena auton rattia ja purin huulta vielä Evidensian pihassakin. Nyt oli kerättävä itsensä, vaikka kaikki uusi pelottikin. Vilma oli iloinen oma itsensä eikä raukka ymmärtänyt yhtään, että mitä hetken päästä tapahtuisi. Kävimme ilmoittautumassa ja jäimme odottelemaan Jarmon huoneen taakse. Sillä hetkellä, kun ovi aukesi ja Jarmo toivotti meidät tervetulleeksi, niin jännitys jäi käytävään. Sillä välin, kun Vilma laitettiin unille, niin juttelin Jarmon kanssa tulevasta operaatiosta ja kyselin mieltä askarruttavia asioita. Sain vastaukset kysymyksiini ja pian hoitajat jo hakivat nukkuvan Vilman. Sain hakea sen noin neljän tunnin kuluttua. No arvata saattaa, että neljä tuntia tuntui ikuisuudelta ja tunginkin itseni siskoni luokse siksi ajaksi. Kauppojen kiertelystä ei tulisi kyllä yhtään mitään.
  Pitkät neljä tuntia olivat kuluneet ja istuin Evidensian odotustilassa. Vilma sai kolmeksi päiväksi Tramalin ja muutamaksi viikoksi kipulääkekuurin sekä hyvät kotihoito-ohjeet. Antibiootin se oli saanut pistoksena, joten onneksi enempää lääkkeitä ei tarvinnut kotona syötellä. Kotona tosin odottavat kipulääkkeen lisäksi nivelvalmisteet, omegat ja D-vitamiini. Ilon kyynel taisi tässä vaiheessa vieriä pitkin poskea, kun hoitaja luki leikkauskertomusta, sillä polven nivelkierukka oli sittenkin täysin ehjä ja nivelrikkoa ei ollut, ihanaa!! Tästä huolimatta hyvät nivelvalmisteet ovat oiva apu jatkossa, sillä polven kulmaa on jouduttu muuttamaan. Leikkaus oli muutenkin mennyt hyvin kaikin puolin ja sain luvan mennä takaovelle noutamaan vielä tokkuraisen potilaan. Polven sisäsivulla oli noin kymmenen sentin mittainen siisti haava ja sen päällä haavaa suojaava haavateippi. Matkan kotiin Vilma nukkui sikeästi ja kotona kannoimme sen sisälle.


Lääketokkurasta herättyään Vilmalle tuli paniikki ja se alkoi kovasti vinkumaan. Pihalla käytiin pissalla kolmella jalalla ja kovasti levottomana. No tähän hätään oli Tramal, jonka se saikin yötä vasten ja rauhoittui. Pari seuraavaa päivää menivät Vilmaa vahtiessa ja lääkiten. Kolmantena päivänä se tapahtui.. painoa otettiin ensimmäistä kertaa leikatulle jalalla! Ulkona käytiin vain tarpeilla ja sisällä yritettiin olla rauhassa. Päivä päivältä Vilma virkistyi ja kovat kipulääkkeet sai jättää pois. Jalkaa kylmättiin kuudesti päivässä ja sille tehtiin jo pieniä koukistuksia. Kylmäystä jatkui pari viikkoa intensiivisesti ja siitä eteenpäin kylmättiin ulkona käynnin ja jalan jumppaamisen jälkeen. Jalka turvotteli aluksi sisäreideltä ja laski sitten kintereeseen. Tämä vaihe oli Vilmasta selvästi inhottavaa ja kylmäystä jatkettiin jälleen useammin. Haavateipin sai ottaa muutaman päivän kuluttua pois ja alta paljastui kaikin puolin siisti haava. Tikit otettiin parin viikon kuluttua pois ja sen jälkeen liikuntaakin sai vähän pidentää. Saimme luvan olla jo puoli tuntia päivässä ulkona jalan päällä. Leikkauksen jälkeen Vilma ei ole ontunut kertaakaan, vaan käyttää jalkaa kivasti. Selvää lihaskatoa jalkaan on tullut, mutta se on onneksi rakennettavissa takaisin. Tästä johtuen jalka kääntyy askeltaessa helposti aavistuksen ulkokiertoon, mutta siihenkin meillä on omat jumppaohjeet. Muu lihaskunto on pidetty kunnossa joka viikkoisen hieronnan avulla. Toipilas itse on erittäin iloinen ja niin kuin ei ikään missään operaatiossa olisi ollutkaan, mahtavaa!






Vilman kuntoutus on tapahtunut pääsääntöisesti sammalpohjaisessa metsässä, jossa maasto on erittäin vaihtelevaa ja jalka joutuu tekemään isompia liikeratoja. Kotona jumpataan tasapainotyynyn avulla ja kävellään maassa olevia tikkaita eri korkeuksilla jalan koordinaation parantamiseksi. Kiertelemme kahdeksikkoja ja teemme paljon painonvaihteluita. Pian alkaa myös uimaharjoitukset hallissa. Rankaan perehtynyt spesialisti on kerran katsonut rangankin läpi ja lanne oli selvästi tukossa. Itse pyrin hieromaan ja mobilisoimaan Vilmaa mahdollisimman paljon, niin säästymme monilta muilta ikävyyksiltä. Leikkauksesta on nyt kuusi viikkoa ja teemme jo noin 45min mittaisia metsäkävelyitä kytkettynä. Tänään suuntaamme ensimmäiseen röntgenkontrolliin siinä toivossa, että luutuminen on hyvässä vaiheessa. Vilman liike ja olemus kertovat kyllä sen, että jalka pelaa ja elämäniloa on vaikka muille jakaa! Sehän tässä kaikessa onkin tarkoitus <3

Jos saamme tänään Jarmolta luvan lisätä reippaasti liikuntaa, niin sitten se kunnon kuntoutus vasta alkaakin ja mikä parasta; ihanaakin ihanampi NUTROLIN lähti heti yhteistyöhön Nivel Moniteholla, jonka vaikutuksia seuraamme polvikuntoutujan näkökulmasta. Kyseinen valmiste on ollut jo pitkään mietinnässä Vilmalle ihan ennaltaehkäisevästi, mutta nyt pääsemme kokeilemaan sitä ihan konkreettisesti ja raportoimaan vaikutuksista, jännittävää! Tästä eteenpäin luvassa on Vilman kuntoutukseen liittyvää tekstiä kumminkaan meidän hömppä-Almaa unohtamatta. Tavoitteena meillä on ensi keväänä se, että Vilma saisi nauttia elämästä juuri niinkuin tähänkin asti. Se vaatii aikaa, mutta kaikki on sen arvoista.

Pysykäähän kuulolla!


lauantai 8. lokakuuta 2016

Syksy kuvina

Syksy on ihanaa aikaa, on värikästä ja raikasta. Valokuviin saa tällöin aivan erityistä lämpöä ja tunnelmallisuutta. Alla kuvia, jotka viestittävät ainakin minulle hyvää mieltä, toivottavasti myös teillekin!