torstai 17. elokuuta 2017

Uusi FI MVA ja muita kesän kuulumisia

Taustalla soiva Alan Walkerin Never give up sopii kyllä niin mainiosti tähän tunnetilaan. Fiilis on rauhallinen ja onnistunut. On vahvana tunne siitä, että olin oikeassa tämän koiran suhteen. Se ei ole vieläkään tuottanut minulle pettymyksiä, päinvastoin iloa niin mahdottoman paljon, vaikka vaativa koira onkin ollut! Ja mikä parasta, se on elämäni koiran jälkeläinen.

Silloin, kun sain Alman ensimmäisen kerran syliini parin minuutin ikäisenä, niin tiesin, että tämä sinnittelijä ja kovaääninen kaveri olisi jotain ihan omaa luokkaansa. Se oli kaikille yllätys, eikä sitä yhdeksättä pitänyt tiineysröntgenissä edes näkyä. Niinpä sinnikäs taistelija kesti pitkän synnytyksen ja tupsahti maailmaan pontevana monta tuntia myöhemmin kuin muut. Alman taistelijan luonne on tullut esiin jo ensimmäisinä päivinä, sillä se raivasi tiensä sinne, mihin se oli päättänyt. Kauaa ei tarvinnut pentuvalintaa tehdä, sillä tämä kaveri teki itseeni ja moneen muuhun suuren vaikutuksen. Niinpä siitä jäi kotiin Vilman opastuksella kasvamaan kiva harrastuskoiran alku.

Alma toteutti viikko sitten sunnuntaina Sastamalassa pitkäaikaisen haaveeni ensimmäisestä omasta FI MVA koirasta keräämällä kaikki sertit kasaan ja suorittamalla luonnetestin hyväksytysti läpi pistein +127 laukausvarma ja täten hyväksytty! Alma täyttää nyt PEVISAn ja täten sille on pentusuunnitelmia ensi kevääksi/kesäksi! Urokseksi olen valinnut kerrassaan upean herrasmiehen, joka paljastetaan tässä ihan piakkoin. Tämä projekti onnistuessaan tuo varmasti kivoja koiria niin ulkomuodon, terveyden kuin luonteenkin osalta! Tästä pian lisää.




Ilman Vilmaa ei olisi Almaa. Niin se vain menee ja näistä kahdesta olen kovin kiitollinen. Äitikoira tietää edelleen kyllä mistä naruista lastaan vetelee, että saa säilyttää paikkansa lauman johtohahmona. Tänä kesänä on tullut huomattua, että Vilma ei tosiaan ole enää se sama koira, kuin muutamia vuosia sitten. Se on paljon omissa oloissaan ja tykkää seurailla mitä tontilla ja sen ulkopuolella tapahtuu. Se myös nukkuu enemmän, joka viittaa siihen, että ikä alkaa tuoda tähänkin rouvaan sitä omaansa. Kun aletaan puhua autolla menosta, pyöräilystä, lenkille menosta, mökille, kalastamaan, uimaan, treenaamaan jne, niin kierrokset nousevat tappiin noin sekunnissa! Jos et heti jotain edellä mainittua aio toteuttaa, niin saat ihan varmasti mulkoilevia katseita ja sen jälkeen alkaakin haukkuminen ja hyppiminen. Eli täytyy tarkkaan katsoa, mitä asioita suustaan päästää, kun Vilma on kuulolla. Jotenkin hauskaa, että miten paljon se ymmärtääkään puhetta ja kuuntelee sujuvasti jokaisen sanan.

Vilman terveyspuoli on tarkassa seurannassa ja tämä kesä onkin mennyt kivasti. Jalka ei vaivaa ja pienet selkäjumit onkin saatu aina auki hieronnan ja muiden tukihoitojen avulla. Olen yrittänyt ottaa kaiken mahdollisen irti kesän uimamahdollisuuksista, sillä se on tuntunut olevan juuri sitä oikeaa liikuntaa Vilmalle. Vaikka liivien kanssa uiminen tuotti aluksi kovaakin eripuraa, niin hyvin sekin on alkanut sujumaan ja täten mahdollistaa kohdistetun vaikutuksen raajoihin ilman, että voimaa tarvitsee käyttää pinnalla pysymiseen. Silloin kun kotona ei jumppailla ja treenailla, niin Vilma rentoutuu kotiväen kanssa mökillämme Soinissa. Kun autoa aletaan pakkaamaan ja tavaroita kantamaan, niin se tietää heti, että nyt päästään mökille ja innoissaan jo autossa istuukin ja odottaa lähtöä. Mökillä se saa olla aina vapaana ja kovasti tykkää seurailla laajennuspuuhia. Toisaalta kiva, että se pääsee myös vähän lepuuttamaan hermojaan mökkiympäristön rauhaan. Aina täällä kotona ei vain jaksa tuon jälkikasvun juttuja!








keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kysy, ehdota tai vaikkapa ideoi

Onko jotain mielessä, kenties kysymys, ehdotus tai idea? Vaivaako jokin, jota et ole kumminkaan viitsinyt aikaisemmin kysyä tai ottaa esille? Haluatko ehdottaa postausaiheita, joita toivot toteutettavan? Mikä blogissa toimii ja mikä ei? Mistä haluat kuulla lisää? Haluan kartoittaa blogini lukijoiden ajatelmia ja sen kautta kehittää blogia siihen haluttuun suuntaan.

Nyt olisi siihen hyvä mahdollisuus, sillä kaipailisin teiltä arvon lukijat mielipiteitä. Vastaan mielelläni asiallisiin kysymyksiin, ehdotuksiin, ideoihin yms.. Asiattomat yhteydenotot jäävät käsittelemättä, joten ollaanhan asiallisia.

P.S Alla kuvassa upea A-pentueeni kasvatti FI MVA Dancing Spirit Argent Warrior, joka komeilee yhdistyksen jalostusuroslistalla täyttäen kaikki siihen vaadittavat kriteerit.


sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Viimeinkin, tokon AVO luokan korkkaus!

Niin vain saapui se kauan odotettu päivä, jonka vuoksi viisipäinen treeniryhmämme on treenannut. Toinen toistaan auttaen ja kannustaen ollaan päästy siihen pisteeseen, että nyt kokeet kutsuvat. Tästä ryhmästä kolme koirakkoa päätti yhteistuumin suunnata Isonkyrön tokokokeeseen, koirakot koostuivat kahdesta ALO koirasta ja yhdestä AVO koirasta. Alma edusti tänään ensimmäistä kertaa AVO luokassa. Meidän luokkamme alkoivat vasta puolen päivän jälkeen ja lämpömittarikin alkoi kivuta 20 asteen paremmalla puolella. Pieniä pilviä oli havaittavissa, mutta pakko oli todeta, että päivästä olisi tulossa kuuma. Se taas aiheuttaa omat ongelmansa koiralla, jolla on tiivis kaksikerroksinen turkki. Onneksi sain auton varjoon ja pienen lenkin jälkeen juotin Alman hyvin ja lähdin seuraamaan mitä kentällä tapahtui.

Kyseisen järjestäjän kokeisiin on aina ilo tulla, sillä ihmiset ovat iloisia ja avuliaita sekä tunnelma on tervetullut ja kannustava. Niin sen kuuluisikin olla! Paikalla oli tavaramyyntiä ja niinpä oli pakko ostaa uusi geelipallo ja vähän muuta mukavaa. Kauaa en ehtinyt shoppailla, sillä pian jo kutsuttiin avoimen luokan koirat paikkaistumiseen. Tämä liike on ollut treeneissä varma, joten uskoin siihen. Vaan eipä ollut tänään.. Alma ihan pokkana päätti, että ohjaaja taisi nyt unohtaa sen maahan käskyn ja laittoi maahan noin 10sek ennen, kun palasimme koirien luo. Kyllähän otti päähän! No koiraa en voinut moittia, sillä iloinen olemus ja hyvä fiilis on avain sujuvaan työntekoon. Siispä taputukset ja siirtyminen kehänauhan luo virittelemään koiraa, sillä olimme luokan ensimmäiset kilpailijat. Alma oli hyvin mukana ja teki tuttuun tyyliin moitteetonta työtä. Muutamia pieniä mokia otan ihan puhtaasti omalle kontolleni, sillä en ollut tarpeeksi määrätietoinen koiraa kohtaan. Tämän seurauksena ruutu nollille ja kaukoista vain puolet maksimipisteistä. Noh, edelleenkään en voinut moittia, vaan eteenpäin mentiin. Loppuun asti Alma oli hyvä ja tekikin hienoa riviä. Mieltä lämmitti erityisesti merkin tyylikäs kierto! Tuomarin mukaan koira tekee hyvin ja teknisesti sekä meidän yhteistyötä on ilo katsella. Erillistä paperia, johon liikeet ja numerot olisi kirjattu, emme kukaan saaneet.. syytä tähän en tiedä. Niinpä muistelen ulkoa näitä pisteytyksiä.

Paikalla istuminen 0
Seuraaminen 9
Liikkeestä maahanmeno 9
Luoksetulo 10
Liikkeestä seisominen 9
Merkin kiertäminen 9
Noutaminen 10
Kauko-ohjaus 5
Estehyppy 10
Ruutu 0
Kokonaisvaikutus 10

Yht. AVO2 235 pistettä

Tyytyväinen olen lopputulokseen ja meidän ensimmäiseen kokeeseen kyseisessä luokassa. Tottakai nuo pari nollausta harmittavat, mutta onneksi tiedän, että meillä on ihan realistiset mahdollisuudet siihen ykköstulokseen. Treeneissä Alma on tehnyt hyvää työtä ja tuota kokeessa havaittavaa keskittymisongelmaa laitan ehkäpä sen piikkiin, etten ehtinyt valmistella sitä tarpeeksi ja että en ollut tarpeeksi selkeä. No mutta uusi koe on loppukuusta ja ennen sitä ehdimme treenaamaan nämä viat toivottavasti kuntoon. Treeniryhmämme on onneksi ihanan aktiivista porukkaa ja aina saa treeniseuraa niin halutessaan. Ryhmämme ALO koirat saivat muuten ALO1 ja ALO2 tulokset, hienoa!

Tässä pientä muistilistaa Alman treeneihin ennen seuraavaa koetta:

-yllätyksellisyys, kaavojen purku
-vieraat kentät ja niiden merkit ja ruudut yms.
-valmisteleva osuus
-selkeys ja sen kautta vaatimustason nostaminen
-oikea-aikainen palkkaus

Kuvassa alla iloinen kilpailija palkintojensa kanssa. 




Mitäpä kuuluu Vilmalle? Se on käynyt säännöllisesti rankahuollossa, hieronnassa, uimassa, tasapainoilemassa ja vaikka missä. Lopputuloksena iloinen ja hyvin liikkuva koira siihen nähden, mitä kaikkea on takana. Se on ollut mukana treeneissä ihan täysipainoisesti ja aina välillä käy mielessä, että uskaltaisiko sen kanssa voittajaluokkaan..? Ajatus olisi täysin mahdollinen, mutta se, että viitsinkö sitä enää kaiken tämän jälkeen altistaa mahdollisille lisävammoille, on sitten asia erikseen. Se nauttii suunnattomasti olla vanhempieni kanssa kesät mökillä ja silloin kun on kotona, niin käy kanssani uimassa ja treenailee omaksi iloksi. On ollut ihana seurata sen iloista olemusta ja suhteellisen puhdasta liikettä nyt parin kuukauden ajan, kun lihasperäiset jumit ja hermotusongelmat ollaan saatu hoidettua kuntoon. Nyt onkin taas cartrophen pistosten aika, joilla edesautetaan nivelten hyvinvointia ja sitä kautta leikatun jalan toimivaa liikekaavastoa. Hyvät nivelvoitelut menevät myös ruuan mukana ja sopivan ruokinnan ansiosta painokin on tippunut. Tämä puhtaasti siksi, että leikattu jalka pystyy toimimaan ja täten myös terve jalka ei pääse liiallisen painorasituksen alaiseksi. Stressaavaahan tämä on ollut, sillä haavereita on sattunut ja niiden kautta on tullut takapakkia kuntoutukseen. Nyt Vilma voi hyvin kaikin puolin ja nauttii elämästä, toivottavasti vielä pitkään!

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Keskikesän juhlaa!

Saapui juhannus ja kauan odotettu koko perheen mökkireissu! Omalla mökillä saa heittää aivot narikkaan ja vain olla. Tekemättä mitään. Se rauha ja tyyneys mikä siellä vallitsee on ihan käsin kosketeltavissa. Kuuluu vaan lintujen laulu ja järven rannoilta kantautuva iloisten ihmisten nauru. Järvellä on liikettä, sillä aina ajoittain joku soutelee mökkimme ohi iloisesti tervehtien. Kävi niin hyvä tuuri, että pääsimme kerrankin koko perheen voimin viettämään juhannusta näihin kyseisiin maisemiin. Koirat nauttivat juoksennella pitkälle yöhön saakka ympäri tonttia meidän sillä välin grillatessa ja saunoessa. Aivojen nollaaminen ja akkujen lataaminen on kyllä ehdottomasti sellainen asia, josta ei kannata pihistää. Näillä kokemuksilla jaksaa taas pitkään. Niin ihmiset, kuin koiratkin!

Pientä treenikuulumista on silti kerrottavana! Viime aikoina olemme Alman kanssa treenailleet melkein päivittäin jotain pientä ja pari kertaa viikossa on ollut ryhmätreenit. Ryhmätreeneissä ollaan paneuduttu kokeenomaisiin suorituksiin liikkurien ja ryhmäliikkeiden kera. Näistä on ollut suunnattomasti apua, sillä tällä hetkellä Alma tuntuu hyvältä ja suuntaamme hyvillä mielin ensi kuun tokokokeeseen, jossa onkin avoimen luokan korkkaus. Luotto koiraan on kunnossa ja jos virheitä tulee, niin saan kyllä vilkaista ihan ensimmäisenä peiliin. Tälle kaudelle olisi tokosta tavoitteena TK2 ja elokuussa hyväksytty luonnetesti. Mikäli nämä onnistuvat, niin pentusuunnitelmat saavat jatkoa. Toki suurin ratkaiseva tekijä on luonnetesti ja TK2 olisi kiva lisä Alman nimen eteen.
Elämme jännittäviä aikoja!








keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Tultiin, nähtiin ja voitettiin!

Talvella jo mietiskelin, että näyttelyihinkin täytyisi kesän aikana osallistua ja metsästellä Almalle sitä viimeistä sertiä. Sertejä sillä kyllä on, mutta viimeinen olisi iän puolesta se ratkaiseva. Sitä on tullut vaan jotenkin niin ärsyttävän tarkaksi sen suhteen, että koiraa ei viedä kehään vajaassa turkissa tai muutenkaan "puutteellisena". Tästä johtuen näyttelymaksut on säästynytkin aika kivasti. Kun ilmoitin Almaa viime viikonlopun näyttelyyn Pietarsaareen, niin se aloitteli juoksuja ja sen mukana lähtikin pelottavan paljon karvaa.. ajattelin, että no se siitä taas sitten. Siinä sitten sotasuunnitelmaa mietiskellessä ruokintaa tehostettiin monenelaisilla öljyillä ja lisäravinteilla, pohjavillat vedettiin minimiin ja pesukertojakin kertyi ihan kivasti. Kuin ihmeen kaupalla tilalle alkoi kasvamaan uskomattoman tiivis ja kaunis turkki! Tällaiselle turkkiperfektionistille tilanne oli erittäin ihanteellinen.
  Niinpä saapui se ihana ilta, jolloin sain sormia syyhyten alkaa laittamaan Almaa näyttelykuntoon! Tällä kertaa ajattelin panostaa viimeisen päälle ja tilasin kunnon shamppoot ja hoitoaineet. Kyllä se vain niin on, että hyvää ja halpaa ei olekaan, koska kun panostin pari kymppiä enemmän, niin sain sitä mitä olen jo kauan haaveillutkin -juuri sen oikeanlaisen turkin!

Näyttelypäivän aamuna kello oli soimassa hyvissä ajoin, sillä vielä ohjelmassa olisi Alman viimeiset puunaukset. Iloinen hännänheiluttaja istui kylppärissä kuin prinsessa, kun kuivuri hyrräsi ja pörrötteli rintavilloja. Kyllähän siitä tuli kaunis! Auto oli pakattu jo edellisenä päivänä ja kaikki tarpeellinen löydetty matkaan mukaan. Alma hullaantui aivan valtavasti, kun näki näyttelyhäkkiä kannettavan autoon. Se taisi tasan tarkkaan tietää, mitä ollaan menossa tekemään. Matka näyttelypaikalle oli noin tunnin mittainen ja eipä aikaakaan, kun iloinen haukku ja ystävälliset ihmiset alkoivat täyttää näyttelypaikkaa.
Alma oli heti autosta tullessaan täynnä virtaa, mutta käyttäytyi onneksi kivasti niinkuin aina. Iso koira, häkki ja painava reppu on aika tuhoon tuomittu juttu, jos joku palanen ei toimi. Olimme ensimmäinen rotu kehässä, joten häkkipaikkakin löytyi hyvin. Alman käytin pienellä kävelyllä sen ollessa kyllä niin virtainen, että mitähän tästäkin tulisi.. Se tarjosi seuruuta, haukkua ja vaikka mitä, että saisi täyden huomioni. Kehät olivat vielä tyhjiä, joten kävin harjoittelemassa sielä pari kertaa. Hyvin Alma keskittyi ja tiesi kyllä miten kehässä käyttäydytään.

Pakko myöntää, että jännitys oli kyllä korkealla, kun kehäsihteeri ilmoitti kehän alkavaksi. Tämä reissu onnistuessaan toisi sen mitä olemme vaillakin valioitumisen suhteen. Se viimeinen serti olisi enemmän, kuin haluttu! Alma liiteli kauniissa ravissa kehään ja seisoi hyvin, vaikka toinen narttu tuli takana. Yksilöarvostelussa häntä heilui, kun tuomari tarkasti meni koko koiran läpi. Sain sen seisomaan hyvässä ryhdissä ja siitä tuloksena ERI. Toinenkin narttu sai ERI:n ja siitä sitten kilpailuluokkaan. Yhden kierroksen jälkeen tuomari osoitti meidät ykköseksi ja sen myötä tuli SA. Muita narttuja ei oltu ilmoitettu, joten sen myötä meille tuli VIHDOIN SE VIIMENEN SERTI!!! Ilmoitettu uros ei tullut paikalle, joten Alma oli täten myös ROP!! Meillä ei ollut sinä päivänä minnekään kiire, joten jäimme vielä ryhmiin, vaikka ne alkoivat vasta monen tunnin kuluttua. Siinä välissä ehdimme syödä hyvin, lenkkeillä ja vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa. Ryhmäkehä alkoi ja samalla inhottava vesisade.. Ryhmätuomarina toimi Elena Ruskovaara, joka tutki Alman hyvin perusteellisesti ja usein sitä silmäilikin. Tuloksena näyttävä läpijuoksu, mutta se ei meidän tämän päivän iloa latistanut yhtään! Kiva ja onnistunut näyttelypäivä takana, tämän paremmin se ei olisi voinut kyllä mennä!


AVO ERI AVK1 SA PN1 SERT ROP
Tuomari: Eva Liljekvist Borg, Ruotsi

Käännetty alkuperäisestä ruotsin kielisestä arvostelusta:

" Vahva hyvin kehittynyt narttu. Feminiininen pää. Hyvä pigmentti. Hieman vaaleat silmät. Oikea korvien kanto ja kiinnittyminen. Hyvä kaula ja selkä. Erinomaiset reidet. Vahva luusto. Riittävän tiukat tassut ja välikämmenet. Hyvin kehittynyt rintakehä. Liikkuu vakaasti riittävällä askelpituudella. Hyvä turkki ja väri. "


perjantai 19. toukokuuta 2017

Valiouutisia ja koulutuksia

Paljon on taas ehtinyt tapahtua. Blogitauko on ollut puhtaasti tietotekniikasta johtuvaa, koska läppäri sanoi sopimuksensa irti ja uuden koneen odottamista kesti tovi. Mutta nyt back in bisnes again!

Joka viikonloppu on oltu menossa koirien kanssa jonnekin, joka ei tosin ole mikään negatiivinen asia, vaan päinvastoin. On käyty luonnetestissä, oltu koulutuksissa ja treenattu kavereiden kanssa monenlaista. Kevät on taas selvästi nostanut koiraharrastuskansan päätä ja saaneet porukkaan vipinää. Maastolajit kutsuvat lumien sulettua ja ilmakin alkaa olla otollinen pidempiaikaiseen oleiluun ulkona. Niin kuin kaikki muutkin, olemme mekin aktivoituneet ja heränneet talviunilta! Alla kuva Almasta ensimmäisten aurinkoisten päivien aikana.



Lähdimme kasvattini Rion (DS Argent Warrior) ja omistajansa Niinan kanssa 6.5 kohti Janakkalaa ja kauan odotettua luonnetestiä. Alma oli ilmoitettu samaan testiin, mutta juoksut valitettavasti pilasivat meidän osallistumisen. Uusi yritys on nyt elokuussa! Halusin lähteä Niinan ja Rion matkaseuraksi ja näkemään miten Rio toimii paineen alla. Päivälle oli myös isot odotukset, sillä testin läpäisy toisi sille mukanaan Suomen Muotovalion arvon. Jännitystä oli siis tiedossa koko päivälle! Matka starttasi aamulla klo.05:00 kummallisen pirteissä tunnelmissa. Paikalle saavuimme hyvissä ajoin ja Niina lähti Rion kanssa pienelle kävelylle minun sillä välin jäävän virittelemään kameraa valmiiksi. Rio otti tilanteen tuttuun tyyliin kovin rauhallisesti ja oli kumminkin iloinen ja virkeä. En tiedä jännittikö tässä tilanteessa enemmän kasvattaja, kuin omistaja. Niinakin oli niin seesteinen.
  Pian olikin vuorossa Rio ja tuomarit olivat pojan mielestä heti oikein kivoja. Tässä vaiheessa alkoi oma käsi täristä. Testi eteni rauhallisesti ja ei mennyt kauaakaan, kun olimme loppupisteitä kuuntelemassa kädet hikoillen. Läpi meni varmasti, mutta millä pisteillä. Se kuultaisiin pian. Osa-alueet kulkivat toinen toisensa jälkeen plussalla, kunnes yksi miinus taisteluhalusta pomppasi lapulle. Sekin ihan puhtaasti siitä, ettei koira oikein syttynyt tuomareiden leikkiin ja se ei koe tarvetta alkaa egoilemaan ihmisille missään tilanteessa. Kaikki ihmiset ovat Rion mielestä ihania ja varsinkin Niina on Rion mielestä se the juttu kaikissa mahdollisissa asioissa.

Loppupisteet upeasti +138 laukausvarma ja SUOMEN MUOTOVALIO!! <3

Olen niin sanoinkuvaamattoman onnellinen ja ennen kaikkea ylpeä tästä parivaljakosta. Kasvattaja ei voisi kyllä parempaa kotia kasvatilleen toivoa. Onnea vielä Niina ja Rio sekä iso kiitos kaikesta!

Jossain asiayhteydessä on tullut ihmettelyä siitä, että miksi joltain käyttökoirarodulta (tässä tapauksessa viitattiin valkoiseenpaimenkoiraan) ei vaadita tiettyä käyttökoiran tulosta muotovalion arvon saamiseksi. Ajattelin asiaa hiukan selventää, niin jatkossa voidaan asian suhteen olla viisaampia. Ensinnäkin valkoinenpaimenkoira on edelleen seura -ja perhekoira PK oikeuksistaan huolimatta ja täten ei sisälly niinkään perinteisiin käyttökoirarotuihin. Muotovalion arvoon voi vaihtoehtoisesti halutessaan tehdä koulutustunnuksen palveluskoirakokeiden 1-luokasta tai hyväksytyn pelastuskoirakokeen (IPOR-A). Seura- ja perhekoira lokeroitumisestaan huolimatta niitä näkee aika kivasti kisakentillä tekemässä tuloksia niistä korkeammistakin luokista. Ne käyttökoirarodut ympärillään. Voisinpa vannoa, että valkkari ei ole mikään viettihyrrä, joten se vaatii ohjaajaltaan huomattavasti enemmän, kuin perinteinen käyttökoirarotu, jossa sitä on luonnostaan enemmän. Niinpä näissä onkin kivasti haastetta ja rakenneltavaa. Se, joka on vähänkään perillä eri koirarotujen tilanteesta ja tulevaisuudesta, toivon mukaan vaalii hyvää luonnetta ja käyttää niitä koiria luonnetestissä. Siksi se on valkoisellepaimenkoiralle tärkeämmässä asemassa, kuin muut toimintakykyä ja luonnetta kuvaavat tulokset. Se, etteivät ne niistä PK kokeista selviytyisi on täyttä höpönhöpöä. Koiranettiä vain selaamaan.


Sitten siirrymme sille harrastusrintamalle!

Viime viikonloppuna parrasvaloissa olivat jälleen Alma ja Rio. Olimme Niinan kanssa ilmoittautuneet Kauhavan Kennelkerhon esineruutu+metsäjälkikoulutukseen, jonka piti monen lajin tuomari Mikael Kallio. Aamulla kokoonnuimme koko porukka ja suuntasimme metsiin. Jokainen kertoi vuorollaan koiristaan ja teimme päivän suunnitelman siinä samalla. Ensimmäisenä oli vuorossa janan opettelu ja siinä painopiste koiran omatoimisella työskentelyllä. Almalle janaa on otettu vain pari kertaa, joten se vaati opettelua. Hyvin koira oli silti heti asialla ja suoritti janan etsinnän oikein mallikkaasti! Samoin velipoika oli heti nenä auki ja työmoodissa. Tämän jälkeen pidimme pienen kahvitauon ja rupattelimme niitä näitä hyvässä porukassa. Kuinka hienoa olikaan taas kuulua hyväntuuliseen ja samanhenkiseen porukkaan! Yläkuvassa Rio odottelee janalle ja alakuvassa Alma lähdössä janalle.





Seuraavaksi vuorossa oli esineruutu, jota kumpikin meidän koirista oli tehnyt. Rio hiukan vähemmän, kuin Alma. Ensin vuorossa oli Rio ja voi kun poika työskenteli silti kovin hienosti, vaikka muutama treeni vasta on ollut alla. Hienosti irtosi takarajalle etsimään esinettä näkölähdön jälkeen. Treenin aihe oli tänään kummallekin koiralle vieraat esineet, joita Almalle on tehty ihan liian vähän. Hyvin sekin lähti etsimään ja esineet löytyivät ihan kivasti. Luovutukset olivat hienoja, ei me turhaan olla noudon palautusta hinkattu. Ylimmässä kuvassa Niina ja Rio lähdössä ruutuun, alla kuvia Almasta ja minusta. Kaikki treenikuvat on ottanut Pia Asell, iso kiitos!

Lopuksi teimme jokaiselle koiralle jäljet. Alma ei juurikaan ole muuta ajanut, kuin verijälkeä koko kevään, joten mitään odotuksia ei ollut. Niin vain ensimmäinen vieras jälki muutamalla ruokapalalla ja maalissa oltiinkin aika äkkiä. Itse tein Riolle jäljen ja hyvin poika jäljestikin! Kouluttajan mielestä erittäin tarkaksi opetettu koira, josta näkyy kokemus jäljellä. Yhtään en kyllä epäile kouluttajan kommentteja. Myöhemmin olenkin tehnyt Almalle noin 300-400m jälkiä muutamilla kulmilla ilman ruokaa ja hyvin sen nenä kyllä toimii. Loppupalkasta on selvästi innoissaan. Se on kivan tarkka, mutta etenee kumminkin hyvin. Nyt vain taas keppisulkeisiin, niin nekin jatkossa nousee varmasti.

Kiva päivä oli kyllä kaikin puolin! Metsässä vierähti reipas 8 tuntia ja sen jälkeen menimme koko porukan kanssa vielä syömään kunnon pizzat. Tällä tiedon määrällä ja kivoilla kokemuksilla pärjää taas pitkään, kiitos kaikille osallisille :)














perjantai 10. maaliskuuta 2017

Viikkojärjestys uuteen muottiin

Niin vain kävi, että kalenteri käännettiin ihan totaalisen ympäri ja suunniteltiin koirille vähän monipuolisempia puuhia. Muutos näkyy ennen kaikkea käyttäytymisenä kotona, jolloin Almakin näyttää väsymisen merkkejä. On oikeastaan ihanan rauhallinen mieli lähteä töihin, kun kukaan ei vingu perään ja tiedän, että kotona suurimmaksi osaksi nukutaan. Aivotyöskentelyyn olemme panostaneet nyt suurimmaksi osaksi ja se alkaa kivasti tuottamaan tulosta. Keskittymiskyky alkaa kasvamaan ja sen mukana myös vaatimustaso. Näissä toteamuksissa viittaan Almaan, sillä Vilmalle kaikki on ollut jo aikaa sitten varsin selvää. Se tulee, tekee ja lähtee. Tämä nuorempi toveri ei ehkä ihan vielä, mutta luotto on kova.
  Muutama viikko sitten täällä päin suomea oli lumet sulaneet metsistä, joten päätettiin antaa nenälle töitä. Vuoden ensimmäisen, noin vajaan puolen kilometrin verijäljen jälkeen Alma oli kyllä väsynyt. Se eteni hitaammin, kun yleensä ja oli kovin keskittynyt. Työskentely oli tarkkaa ja vaikka vauhtia olisi saanut olla lisää, niin en halunnut vielä puuttua mihinkään. Halusin antaa sen työskennellä itsenäisesti. Makaukset merkkasi hyvin ja loppua kohti eteni jo sujuvammin. Kaadosta oli kiinnostunut ja kantoi sen tielle. Nyt odotellaan lumien totaalista sulamista ja jatketaan harjoituksia siitä, mihin jäimme.


Maastolajeilla jatketaan, sillä esineruutua ollaan otettu ainakin kerran viikkoon. Lyhyet ja intensiiviset pistot ovat olleet teemana ja se on toiminut ihan kivasti. Ensimmäisen esineen kanssa otetaan vauhtia, jonka jälkeen autoon. Sitten kaveri vie maastoon kaksi esinettä ja koira autosta linjalle. Esineet löytyvät vaihtelevalla menestyksellä, mutta pääsääntöisesti nopeasti ja luovutus on alusta saakka ollut hyvää. Almalla ei juurikaan ole väliä, että onko maastossa pehmoinen vai kova esine, kaikki kyllä nostetaan. Ainut kirosanoja aiheuttava pienen pieni juttu on tuo rallattelu pitkin ruutua.. Sekin onneksi on jo jäämässä vähemmälle. Sen olen huomannut, että koira on tuotava erittäin hyvässä hallinnassa linjalle ja valmisteltava hyvin, koska muuten 35kg räjähtävää voimaa sinkoaa kaikkiin ilmansuuntiin.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä tottis! Siihen on nyt panostettu kyllä erittäin kiitettävästi. Hallilla pyörii joka viikko tottisryhmä hyvän ohjaajan vetämänä, jossa ollaan mukana ja kerran viikossa pyrin käymään ihan omatoimisesti treenailemassa läksyjä. Paljon ollaan taas menty eteenpäin ja pystyn vaatia Almalta huomattavasti enemmän asioita. Kiva, ettei aina tarvitse mennä ns. perse edellä puuhun ja todeta, että postimerkkien keräily olisi vähemmän stressaavaa. Innostava ohjaaja on saanut meissä taas kunnon draivin päälle ja sellainen pieni kutina on, ettei se ihan helposti lopahda!




Joku varmaan ihmettelee tässä vaiheessa, että missä Vilma on? Miksi kuvat on vain Almasta? Vilma voi erittäin hyvin ja treenailee myös ajoittain tokoa ja käy verijäljellä. Olen vain tullut sen verran varovaiseksi sen kanssa, että treenailen sen kanssa ihan kahdestaan ilman Almaa. Meillä on Vilman kanssa ihan omat juttumme ja haluan antaa sillekin omaa aikaa. Lenkitän Alman mielummin jonkun muun yhtä riehakkaan toverin seurassa, ettei se pura Vilmaan energiaansa. Haluan ennakoida mahdollisimman tarkasti kaiken, ettei turhia loukkaantumisia pääsisi tapahtumaan. Pieniä kolhuja jalkaan on tullut innostumisen seurauksena ja itse on tehnyt silloin mieli pyörtyä.. Mutta jalka näyttää kestävän yllättävän koviakin otteita, joten hyvillä mielin suunnataan eteenpäin. Kaapissa on toki aina varalta särkylääkettä, jos jotain odottamatonta tapahtuu. Leikkauksesta on tosiaan nyt tämän kuun lopussa puoli vuotta.. mihin tämä aika oikein menee? Lihakset alkavat taas muodostua oikeisiin paikkoihin ja liikeradat alkavat palautua. Hyvä lihashuolto on edelleen iso osa meidän arkea unohtamatta säännöllistä rankahuoltoa. Vilma oli ihan lentoon lähdössä, kun pääsi pitkästä aikaa hallille treenaamaan ruutua ja tunnistusnoutoa. Ihana nähdä se taas täynnä elämää kaikkien vastoinkäymisten jälkeen!

Alma tosiaan saa painia kokoistensa seurassa ja niitä meidän kaveripiiristä onneksi löytyykin kivasti! Ei tuon aktiviteettitason koira tule miksikään pelkistä remmilenkeistä tai yksin juoksentelusta vapaana.. se vaatii pientä kirittäjää ja painitoveria. Viime aikoina yksi Alman lukuisista poikaystävistä onkin ollut mukana tarjoamassa treeni -ja leikkiseuraa omistajansa Pian kanssa. Saksanpaimenkoira Rähinä on kyllä niin samalla huumorintajulla varustettu, kuin Almakin. Siksi niillä varmaan sujuukin leikit niin hienosti!

Alla uudella kameralla räpsittyjä kuvia. Jos kiinnostaa, niin Facebookista löytyy nimellä Essi Perttula Photography sivut, josta tykkäämällä pääsee seurailemaan kaikkea asiaan liittyvää. Alla kuvissa komeilevat Rähinä sekä ystäväni Katjan koirat Tuffo ja Tilda.
Viralliset kuvasivut löytyvät täältä!

Mitäpä tykkäätte uusista kuvista?