maanantai 18. syyskuuta 2017

Pentusuunnitelma kesä 2018




Yhdistelmä täyttää Valkoisenpaimenkoirayhdistyksen jalostussuosituksen

Nyt se kauan odotettu päivä koitti. Nimittäin sain julkaista ensi kesän odotetun yhdistelmän! Tässä se vihdoin on, olkaa hyvät:

Pitkäaikainen haaveeni on vihdoin toteutumassa tämän pentueen parissa. Pentueessa yhdistyvät mielenkiintoiset suvut, hyvä terveys, rodunomaisuus sekä unohtamatta hyvää luonnetta. Pentueen emä Alma on oma kasvattini A-pentueesta, joten olen päässyt tutustumaan Alman elämään jo sen ensi henkäisystä saakka. Alman emä Vilma osoittautui aikoinaan oikein kivaksi valinnaksi jalostuskäyttöön. Vilman suku on luustoterveyden puolesta oikein hyvää, se on itse pentueesta, jossa kaikki 8 sisarusta yhtä lukuunottamatta ovat A lonkkaisia. Se itse myös jätti A-pentueeseen pelkkää A ja B lonkkaa sekä hyvää kyynärterveyttä. Näin ollen Almasta odotan oletusarvoisesti samaa.
​  Pentueen komea isä, jo vanhempi herrasmies Kamu on pentueesta, jossa myös pentuesisarukset ovat yhtä lukuunottamatta A ja B lonkkaisia sekä terveitä kyynärien osalta. Sisarukset on luonnetestattu myös hyvillä ja tasaisilla pisteillä. Kamu kuvattiin virallisesti selästään nyt syksyllä sen ollessa 8-vuotias ja se tuli priimaksi lausuttuna takaisin. Kamulla on ennestään kaksi pentuetta. Se esitti tänä vuonna Valkoistenpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä jälkeläisryhmän ensimmäistä kertaa upealla tuloksella ROP & BIS2! "Uros jättänyt jälkeläisiinsä oman tyyppinsä ja voimakkaan rakenteensa, sekä puhdaslinjaisen pitkän päänsä. Myös erinomainen tempperamentti on periytynyt hyvin." Ensimmäisen pentueen koirat ovat pärjänneet näyttelyissä jo varsin hyvin.
Tästä lisää tietoa Kamun jälkeläisistä.

​Vanhemmat ovat kumpikin aktiivisia koiria, joiden kanssa on kilpailtu ja joiden kanssa treenataan tavoitteellisesti tälläkin hetkellä. Alman kanssa on tehty BH, kisattu tokossa, treenattu PK puolelta jälkeä, hakua ja tottista. Sen kanssa treenataan tavoitteellisesti myös verijälkeä. Alma on kivan saalisviettinen koira, jolta löytyy miellyttämisenhalua ja moottoria työntekoon. Se on myös vahva, joka nauttii käyttää leukojaan leikeissä. Rakenteeltaan se on hyvillä ja tasapainoisilla kulmauksilla varustettu vahvarunkoinen koira, jolla on pitkät ja matkaa voittavat liikkeet. Tähänastisen elämänsä aikana se on ollut terve.
​  Kamun harrastusten listaus ei esittelyjä kaipaa. Poika on ehtinyt harrastaa aktiivisen omistajansa kanssa vaikka mitä. Kamu on omistajansa sanoin koira, jolta käy kaikki ja se on aina valmis töihin. Se on rakenteeltaan tasapainoinen, keskikokoinen uros, jolla on hyvä saalisvietti ja leukojen käyttö. Se on ollut tähänastisen elämänsä ajan terve.

​Omistajan kertomaa Kamusta:

"Kamu on sosiaalinen, avoin ja erittäin energinen valkkariuros, joka on opettanut minulle paljon koiramaailmasta. Sen kanssa kaikki on ollut helppoa, niin arjessa kuin harrastuksissa. Työmotivaatio tällä koiralla on loputon ja se on todella älykäs oppimaan kaikkea uutta. Kamu on elementissään vesipelastuksessa ja metsälajeissa. Olemme harrastaneet pk-lajeista muun muassa hakua, jälkeä ja viestiä. Tottelevaisuudessa kisasimme Kamun kanssa vanhoilla säännöillä EVL:ssä."

​​Pentueeseen odotan luonteeltaan avoimia, aktiivisia ja tekemisenhaluisia koiria, joista olisi erilaisiin harrastuksiin ja kaveriksi lenkkipolkujen varrelle. Pennut myydään ensisijaisesti perheenjäseniksi rakastaviin loppuelämän koteihin, mutta aktiiviset vanhemmat huomioiden kodeilta toivotaan sitä, että pentu pääsisi toteuttamaan rodulle tyypillistä tekemistä jo pienestä saakka.
Pennut tulevat olemaan MDR1-mutaation (lääkeaineyliherkkyys) sekä DM (etenevä selkäydinrappeuma) osalta terveitä, eivätkä näin ollen tule itse sairastumaan kyseisiin sairauksiin. Kummatkin vanhemmat on geenitestattu terveeksi.
​Pennut kasvavat perheen arjessa mukana toisten koirien kanssa. Ulkona omakotitalon iso aidattu takapiha on kokonaan koirien käytössä. Pennut luovutetaan 7-8 viikon ikäisinä useaan kertaan madotettuina, rekisteröityinä, sirutettuina ja eläinlääkärin tarkastamina. Mukaan jokainen saa kattavan pentupaketin ja kasvattajan elinikäisen tuen. Pennuille toteutetaan Bio Sensor- ohjelmaa.


Varauksia otetaan vastaan. Ota rohkeasti yhteyttä, kerron mielelläni lisää:

Essi Perttula
Kauhava, Finland

☏ +358 50 364 4998
essi.perttula@gmail.com



torstai 7. syyskuuta 2017

Kunnon koulutuksella valmiudet hoitaa lihaksistoa

Tästä aiheesta ei voi ikään kirjoittaa liikaa, joten laitetaanpa ajatukset tekstin muotoon. Tässä syksyn aikana ihmiset ovat taas heränneet siihen ajatukseen, että koiria voisi käyttää lihashuollossa. Kesän kattava kisakausi tai muuten aktiivinen kausi on jättänyt jälkensä koiran lihaksistoon. Miksi tähän ajatukseen herätään usein ryppäänä eikä tasaisin väliajoin? Voi kun jotenkin saisi taottua koiransa kanssa harrastavan ihmisen päähän sen tosiasian, että silloin tällöin ei riitä, vaan siihen tarvitaan jatkumo, joka kattaa mieluusti ainakin kolme lyhyen ajan sisällä tehtyä käsittelyä. Silloin siitä on vastaavaa hyötyä. Viime aikoina hierottavia on käynyt ja suurin osa on saanut kotiläksyksi ottaa yhteyttä, kun pääsee kalenterin luo ja varaamaan seuraavan käsittelyn ajan. Onko sitä itse liian tarkka koiristaan ja niitä hieroo ja vääntelee liikaa, koska eivät ne tunnu tällaisilta, vaikka niillä harrastetaankin kaikenlaista. Syynä kenties juurikin se jatkumo.

Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen aiheeseen, sillä on olemassa hierojia ja "hierojia", kunnon koulutuksella ja "kunnon koulutuksella". Viikonloppukurssit ja vuoden mittaiset viikonloppukoulutukset ovat yleistyneet ihan hurjasti. Syynä on varmaankin puhtaasti se, että ala kiinnostaa entistä enemmän ja koiriin ollaan valmiita satsaamaan huomattavasti enemmän kuin ennen. Näillä pääsee jokainen koiranomistaja kivaan alkuun ja perusotteilla voi hieroa ihan hyvin, mutta ongelmien edessä kuuluu ottaa yhteys alan ammattilaiseen. Itse en pidä arvossaan mitään viikonloppukoulutuksia ongelmien ratkomiseen, koska niiden aikana on täysin mahdotonta saada ne tiedot ja taidot anatomiasta ja fysiologiasta, joilla pystyy hoitamaan sen eläimen hyvällä omallatunnolla ja osaamisella. Muistan omasta kouluajastani 2008-2009 kirkkaasti sen, että 10 kuukautta opiskeltiin ma-to ja pe etänä ilman kesälomia. Opiskelu oli intensiivistä ja mikäli et ollut kiinnostunut, niin tipuit auttamatta porukasta. Koulutuksen nelinumeroinen hinta antoi kummasti potkua jokaiseen päivään. Opiskelin ensin hevoset kokonaisella koulutuksella ja siihen rinnalle koirat lyhyemmällä menetelmällä. Tämänkin jälkeen vielä vaihtoehtohoidot koulun ulkopuolella niin hevosille kuin koirillekin. Ensimmäisenä koulupäivänä lyötiin käteen hevosen reisiluu, josta origot ja insertiot (lähtö -ja kiinnityskohdat) seuraavan päivän tenttiin. Tätä oli joka viikko käyden läpi jokaisen luun ja luussa olevat pienet kohdat/kyhmyt. Hierojan on tiedettävä tarkasti jokaisen lihaksen tehtävä ja mikä/mitkä sitä hermottavat, että voi hoitaa monipuolisesti. Oma koulutukseni oli erittäin laaja ja monipuolinen. Saan ylpeänä seistä tässä ja todeta, että selvisin siitä ja sain parhaan mahdollisen opetuksen. Tähän ei viikonloput vain yksinkertaisesti riitä ja jos ne laitetaan riittämään, niin mennään kyllä todellakin harppoen jolloin paljon oleellista jää oppimatta. Tästä voi joku saada väärän käsityksen, tässä ei katkerana suu vaahdossa paasata, vaan pointtina se, että asia pitää osata tehdäkseen sitä kunnolla. Niin, että siitä hoidettava eläin saa sen KUNNOLLISEN avun. Jokainen saa kouluttautua juuri niin vähän tai paljon, kun näkee parhaaksi. Omalta osaltani haluan koko ajan pysyä ajan hermoilla ja oppia uutta, joten jatkokoulutus mahdollisesti suuntautuu jossain vaiheessa tulevaisuutta Turkuun ja Diplomi urheilukoirahierojan opintoihin. Nähtäväksi jää toteutuuko haave koskaan, mutta sen mukaan mennään, että siihen olisi mahdollisuudet.

Koirahieroja ei ole mitenkään nimikesuojattu ammatti ja sitä nimitystä voi käyttää kuka tahansa itsestään. Tässä on se ongelma ja asian ydin. On ihmisiä, jotka panostavat opiskeluun ja ovat valmiita maksamaan tuhansia kunnon koulutuksesta. Näin he valmistuvat koirahierojiksi, joka ei kumminkaan eroa ammattinimikkeestä siitä ihmisestä, joka on viikonloppukoulutuksen käynyt. Kumpikin pitävät vastaanottoa, kumman valitset oman koirasi kohdalla? Sitä minäkin. Minulle on toisaalta sama missä ihmiset hevosiaan tai koiriaan käyttävät hoidettavana, mutta jatkossa on hyvä varmistua hierojan koulutustaustasta ja siitä, että riittääkö pätevyys ongelmien ratkaisemiseen.
  Koulussa opetettiin jo ensimmäisinä päivinä, että hieroja EI TEE DIAGNOOSEJA. Koska me emme ole eläinlääkäreitä, joiden tehtävä se on. Me hoidamme sen, mihin meidän rahkeet riittää ja ohjaamme esim. eläinlääkärin vastaanotolle, mikäli epäilemme jotain, mihin meidän osaaminen ei riitä. Tämä pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta valitettavasti nykypäivänä se ei sitä ole. Me emme tulkitse esim. röntgenkuvia tai muita asiakirjoja. Koska se ei kuulu hierojille. Me emme ota kantaa hierottavan koiran lääkityksiin tai muihin asioihin, jotka hoitaa eläinlääkäri. Tässä asiassa olisi paljon petrattavaa, sillä se antaa meistä ihan väärän kuvan. Oravanpyörä on valmis, kun joku tekee osaamattomuuttaan vaikka rangan osalta diagnooseja. Ranka on niin monimutkainen osa koiraa, että vain osaava eläinlääkäri tekee ne diagnoosit. Ja kaikesta muustakin, ei me. Näitä hierojien tekemiä "tuomioita" on jo ärsyttävä lukea joka tuutista. Se ei ole osaamisen mittari, vaan on oltava ammatillinen ja tehtävä mikä omalle alueelle kuuluu. Jos eläinlääkäri määrää koiralle hierontaa ja lihaskäsittelyä, niin me teemme sen juuri ohjeen mukaan. Emme ala sooloilemaan ja etsimällä etsimään, jotain jolla voimme kenties päteä omaa ammattitaitoamme. Me olemme näiden eläinten vuoksi oppimme hakeneet ja meidän tehtävä on toimia niiden parhaaksi. Näin toimii kunnollinen hieroja, jonka ammattitaito ei tarvitse ylimääräisiä pönkityksiä näyttääkseen omaa osaamistaan. Asiakaskunta ja tyytyväiset asiakkaat puhuvat puolestaan.

Innostus asian saamiseen tekstin muotoon lähti tuttavani kautta, jonka kanssa keskustelimme pitkään aiheesta. Hänen luvallaan voin tämän tarinan kertoa. Hän on itse koira-alan ammattilainen ja käytti koiraansa uudella ulkopuolisella hieronnassa oman sen hetkisen tilanteensa vuoksi. Yhdellä kädellä hieronta on jokseenkin hankalaa. Hieroja löysi kyllä koirasta jumeja, mutta että niska ja rintarangan alue olivat kuulemma ihan tukossa ja rangassakin jotain sanomista. Lumbosakraalistenoosiakin epäiltiin venyttelytavan ja istuma-asennon johdosta. Hieronnan päätteeksi annettiin "tuomio" agilityn lopetukseen ja jonkun ei-niin-rasittavan lajin harrastamiseen. Tuttavani kertoi, että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kyseisellä hierojalla, sillä koiralla on operoitu polvi joskus aikaa sitten ja sen vuoksi lanne vetää usein tukkoon toispuoleisesta liikeradasta johtuen. Viikkoa myöhemmin niskassa eikä rintarangassa nikamakäsittelyssä löytynyt mitään ja lihaksisto oli hyvässä kunnossa puhumattakaan mistään lumbosakraalistenoosista, josta koiralla on magneettikuvat vuoden takaa.
  Tässä hyvä esimerkki siitä, kun diagnooseja tekee joku muu, kun eläinlääkäri. Tällainen toiminta antaa niin väärän kuvan ja toivon todella, että se loppuu. Jokainen alan ammattilainen kun pysyisi omalla osaamisalueellaan, niin eläimet saisivat paljon isomman hyödyn kokonaisvaltaisesti.

Kiitos, olen puhunut.





torstai 17. elokuuta 2017

Uusi FI MVA ja muita kesän kuulumisia

Taustalla soiva Alan Walkerin Never give up sopii kyllä niin mainiosti tähän tunnetilaan. Fiilis on rauhallinen ja onnistunut. On vahvana tunne siitä, että olin oikeassa tämän koiran suhteen. Se ei ole vieläkään tuottanut minulle pettymyksiä, päinvastoin iloa niin mahdottoman paljon, vaikka vaativa koira onkin ollut! Ja mikä parasta, se on elämäni koiran jälkeläinen.

Silloin, kun sain Alman ensimmäisen kerran syliini parin minuutin ikäisenä, niin tiesin, että tämä sinnittelijä ja kovaääninen kaveri olisi jotain ihan omaa luokkaansa. Se oli kaikille yllätys, eikä sitä yhdeksättä pitänyt tiineysröntgenissä edes näkyä. Niinpä sinnikäs taistelija kesti pitkän synnytyksen ja tupsahti maailmaan pontevana monta tuntia myöhemmin kuin muut. Alman taistelijan luonne on tullut esiin jo ensimmäisinä päivinä, sillä se raivasi tiensä sinne, mihin se oli päättänyt. Kauaa ei tarvinnut pentuvalintaa tehdä, sillä tämä kaveri teki itseeni ja moneen muuhun suuren vaikutuksen. Niinpä siitä jäi kotiin Vilman opastuksella kasvamaan kiva harrastuskoiran alku.

Alma toteutti viikko sitten sunnuntaina Sastamalassa pitkäaikaisen haaveeni ensimmäisestä omasta FI MVA koirasta keräämällä kaikki sertit kasaan ja suorittamalla luonnetestin hyväksytysti läpi pistein +127 laukausvarma ja täten hyväksytty! Alma täyttää nyt PEVISAn ja täten sille on pentusuunnitelmia ensi kevääksi/kesäksi! Urokseksi olen valinnut kerrassaan upean herrasmiehen, joka paljastetaan tässä ihan piakkoin. Tämä projekti onnistuessaan tuo varmasti kivoja koiria niin ulkomuodon, terveyden kuin luonteenkin osalta! Tästä pian lisää.




Ilman Vilmaa ei olisi Almaa. Niin se vain menee ja näistä kahdesta olen kovin kiitollinen. Äitikoira tietää edelleen kyllä mistä naruista lastaan vetelee, että saa säilyttää paikkansa lauman johtohahmona. Tänä kesänä on tullut huomattua, että Vilma ei tosiaan ole enää se sama koira, kuin muutamia vuosia sitten. Se on paljon omissa oloissaan ja tykkää seurailla mitä tontilla ja sen ulkopuolella tapahtuu. Se myös nukkuu enemmän, joka viittaa siihen, että ikä alkaa tuoda tähänkin rouvaan sitä omaansa. Kun aletaan puhua autolla menosta, pyöräilystä, lenkille menosta, mökille, kalastamaan, uimaan, treenaamaan jne, niin kierrokset nousevat tappiin noin sekunnissa! Jos et heti jotain edellä mainittua aio toteuttaa, niin saat ihan varmasti mulkoilevia katseita ja sen jälkeen alkaakin haukkuminen ja hyppiminen. Eli täytyy tarkkaan katsoa, mitä asioita suustaan päästää, kun Vilma on kuulolla. Jotenkin hauskaa, että miten paljon se ymmärtääkään puhetta ja kuuntelee sujuvasti jokaisen sanan.

Vilman terveyspuoli on tarkassa seurannassa ja tämä kesä onkin mennyt kivasti. Jalka ei vaivaa ja pienet selkäjumit onkin saatu aina auki hieronnan ja muiden tukihoitojen avulla. Olen yrittänyt ottaa kaiken mahdollisen irti kesän uimamahdollisuuksista, sillä se on tuntunut olevan juuri sitä oikeaa liikuntaa Vilmalle. Vaikka liivien kanssa uiminen tuotti aluksi kovaakin eripuraa, niin hyvin sekin on alkanut sujumaan ja täten mahdollistaa kohdistetun vaikutuksen raajoihin ilman, että voimaa tarvitsee käyttää pinnalla pysymiseen. Silloin kun kotona ei jumppailla ja treenailla, niin Vilma rentoutuu kotiväen kanssa mökillämme Soinissa. Kun autoa aletaan pakkaamaan ja tavaroita kantamaan, niin se tietää heti, että nyt päästään mökille ja innoissaan jo autossa istuukin ja odottaa lähtöä. Mökillä se saa olla aina vapaana ja kovasti tykkää seurailla laajennuspuuhia. Toisaalta kiva, että se pääsee myös vähän lepuuttamaan hermojaan mökkiympäristön rauhaan. Aina täällä kotona ei vain jaksa tuon jälkikasvun juttuja!








keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kysy, ehdota tai vaikkapa ideoi

Onko jotain mielessä, kenties kysymys, ehdotus tai idea? Vaivaako jokin, jota et ole kumminkaan viitsinyt aikaisemmin kysyä tai ottaa esille? Haluatko ehdottaa postausaiheita, joita toivot toteutettavan? Mikä blogissa toimii ja mikä ei? Mistä haluat kuulla lisää? Haluan kartoittaa blogini lukijoiden ajatelmia ja sen kautta kehittää blogia siihen haluttuun suuntaan.

Nyt olisi siihen hyvä mahdollisuus, sillä kaipailisin teiltä arvon lukijat mielipiteitä. Vastaan mielelläni asiallisiin kysymyksiin, ehdotuksiin, ideoihin yms.. Asiattomat yhteydenotot jäävät käsittelemättä, joten ollaanhan asiallisia.

P.S Alla kuvassa upea A-pentueeni kasvatti FI MVA Dancing Spirit Argent Warrior, joka komeilee yhdistyksen jalostusuroslistalla täyttäen kaikki siihen vaadittavat kriteerit.


sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Viimeinkin, tokon AVO luokan korkkaus!

Niin vain saapui se kauan odotettu päivä, jonka vuoksi viisipäinen treeniryhmämme on treenannut. Toinen toistaan auttaen ja kannustaen ollaan päästy siihen pisteeseen, että nyt kokeet kutsuvat. Tästä ryhmästä kolme koirakkoa päätti yhteistuumin suunnata Isonkyrön tokokokeeseen, koirakot koostuivat kahdesta ALO koirasta ja yhdestä AVO koirasta. Alma edusti tänään ensimmäistä kertaa AVO luokassa. Meidän luokkamme alkoivat vasta puolen päivän jälkeen ja lämpömittarikin alkoi kivuta 20 asteen paremmalla puolella. Pieniä pilviä oli havaittavissa, mutta pakko oli todeta, että päivästä olisi tulossa kuuma. Se taas aiheuttaa omat ongelmansa koiralla, jolla on tiivis kaksikerroksinen turkki. Onneksi sain auton varjoon ja pienen lenkin jälkeen juotin Alman hyvin ja lähdin seuraamaan mitä kentällä tapahtui.

Kyseisen järjestäjän kokeisiin on aina ilo tulla, sillä ihmiset ovat iloisia ja avuliaita sekä tunnelma on tervetullut ja kannustava. Niin sen kuuluisikin olla! Paikalla oli tavaramyyntiä ja niinpä oli pakko ostaa uusi geelipallo ja vähän muuta mukavaa. Kauaa en ehtinyt shoppailla, sillä pian jo kutsuttiin avoimen luokan koirat paikkaistumiseen. Tämä liike on ollut treeneissä varma, joten uskoin siihen. Vaan eipä ollut tänään.. Alma ihan pokkana päätti, että ohjaaja taisi nyt unohtaa sen maahan käskyn ja laittoi maahan noin 10sek ennen, kun palasimme koirien luo. Kyllähän otti päähän! No koiraa en voinut moittia, sillä iloinen olemus ja hyvä fiilis on avain sujuvaan työntekoon. Siispä taputukset ja siirtyminen kehänauhan luo virittelemään koiraa, sillä olimme luokan ensimmäiset kilpailijat. Alma oli hyvin mukana ja teki tuttuun tyyliin moitteetonta työtä. Muutamia pieniä mokia otan ihan puhtaasti omalle kontolleni, sillä en ollut tarpeeksi määrätietoinen koiraa kohtaan. Tämän seurauksena ruutu nollille ja kaukoista vain puolet maksimipisteistä. Noh, edelleenkään en voinut moittia, vaan eteenpäin mentiin. Loppuun asti Alma oli hyvä ja tekikin hienoa riviä. Mieltä lämmitti erityisesti merkin tyylikäs kierto! Tuomarin mukaan koira tekee hyvin ja teknisesti sekä meidän yhteistyötä on ilo katsella. Erillistä paperia, johon liikeet ja numerot olisi kirjattu, emme kukaan saaneet.. syytä tähän en tiedä. Niinpä muistelen ulkoa näitä pisteytyksiä.

Paikalla istuminen 0
Seuraaminen 9
Liikkeestä maahanmeno 9
Luoksetulo 10
Liikkeestä seisominen 9
Merkin kiertäminen 9
Noutaminen 10
Kauko-ohjaus 5
Estehyppy 10
Ruutu 0
Kokonaisvaikutus 10

Yht. AVO2 235 pistettä

Tyytyväinen olen lopputulokseen ja meidän ensimmäiseen kokeeseen kyseisessä luokassa. Tottakai nuo pari nollausta harmittavat, mutta onneksi tiedän, että meillä on ihan realistiset mahdollisuudet siihen ykköstulokseen. Treeneissä Alma on tehnyt hyvää työtä ja tuota kokeessa havaittavaa keskittymisongelmaa laitan ehkäpä sen piikkiin, etten ehtinyt valmistella sitä tarpeeksi ja että en ollut tarpeeksi selkeä. No mutta uusi koe on loppukuusta ja ennen sitä ehdimme treenaamaan nämä viat toivottavasti kuntoon. Treeniryhmämme on onneksi ihanan aktiivista porukkaa ja aina saa treeniseuraa niin halutessaan. Ryhmämme ALO koirat saivat muuten ALO1 ja ALO2 tulokset, hienoa!

Tässä pientä muistilistaa Alman treeneihin ennen seuraavaa koetta:

-yllätyksellisyys, kaavojen purku
-vieraat kentät ja niiden merkit ja ruudut yms.
-valmisteleva osuus
-selkeys ja sen kautta vaatimustason nostaminen
-oikea-aikainen palkkaus

Kuvassa alla iloinen kilpailija palkintojensa kanssa. 




Mitäpä kuuluu Vilmalle? Se on käynyt säännöllisesti rankahuollossa, hieronnassa, uimassa, tasapainoilemassa ja vaikka missä. Lopputuloksena iloinen ja hyvin liikkuva koira siihen nähden, mitä kaikkea on takana. Se on ollut mukana treeneissä ihan täysipainoisesti ja aina välillä käy mielessä, että uskaltaisiko sen kanssa voittajaluokkaan..? Ajatus olisi täysin mahdollinen, mutta se, että viitsinkö sitä enää kaiken tämän jälkeen altistaa mahdollisille lisävammoille, on sitten asia erikseen. Se nauttii suunnattomasti olla vanhempieni kanssa kesät mökillä ja silloin kun on kotona, niin käy kanssani uimassa ja treenailee omaksi iloksi. On ollut ihana seurata sen iloista olemusta ja suhteellisen puhdasta liikettä nyt parin kuukauden ajan, kun lihasperäiset jumit ja hermotusongelmat ollaan saatu hoidettua kuntoon. Nyt onkin taas cartrophen pistosten aika, joilla edesautetaan nivelten hyvinvointia ja sitä kautta leikatun jalan toimivaa liikekaavastoa. Hyvät nivelvoitelut menevät myös ruuan mukana ja sopivan ruokinnan ansiosta painokin on tippunut. Tämä puhtaasti siksi, että leikattu jalka pystyy toimimaan ja täten myös terve jalka ei pääse liiallisen painorasituksen alaiseksi. Stressaavaahan tämä on ollut, sillä haavereita on sattunut ja niiden kautta on tullut takapakkia kuntoutukseen. Nyt Vilma voi hyvin kaikin puolin ja nauttii elämästä, toivottavasti vielä pitkään!

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Keskikesän juhlaa!

Saapui juhannus ja kauan odotettu koko perheen mökkireissu! Omalla mökillä saa heittää aivot narikkaan ja vain olla. Tekemättä mitään. Se rauha ja tyyneys mikä siellä vallitsee on ihan käsin kosketeltavissa. Kuuluu vaan lintujen laulu ja järven rannoilta kantautuva iloisten ihmisten nauru. Järvellä on liikettä, sillä aina ajoittain joku soutelee mökkimme ohi iloisesti tervehtien. Kävi niin hyvä tuuri, että pääsimme kerrankin koko perheen voimin viettämään juhannusta näihin kyseisiin maisemiin. Koirat nauttivat juoksennella pitkälle yöhön saakka ympäri tonttia meidän sillä välin grillatessa ja saunoessa. Aivojen nollaaminen ja akkujen lataaminen on kyllä ehdottomasti sellainen asia, josta ei kannata pihistää. Näillä kokemuksilla jaksaa taas pitkään. Niin ihmiset, kuin koiratkin!

Pientä treenikuulumista on silti kerrottavana! Viime aikoina olemme Alman kanssa treenailleet melkein päivittäin jotain pientä ja pari kertaa viikossa on ollut ryhmätreenit. Ryhmätreeneissä ollaan paneuduttu kokeenomaisiin suorituksiin liikkurien ja ryhmäliikkeiden kera. Näistä on ollut suunnattomasti apua, sillä tällä hetkellä Alma tuntuu hyvältä ja suuntaamme hyvillä mielin ensi kuun tokokokeeseen, jossa onkin avoimen luokan korkkaus. Luotto koiraan on kunnossa ja jos virheitä tulee, niin saan kyllä vilkaista ihan ensimmäisenä peiliin. Tälle kaudelle olisi tokosta tavoitteena TK2 ja elokuussa hyväksytty luonnetesti. Mikäli nämä onnistuvat, niin pentusuunnitelmat saavat jatkoa. Toki suurin ratkaiseva tekijä on luonnetesti ja TK2 olisi kiva lisä Alman nimen eteen.
Elämme jännittäviä aikoja!








keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Tultiin, nähtiin ja voitettiin!

Talvella jo mietiskelin, että näyttelyihinkin täytyisi kesän aikana osallistua ja metsästellä Almalle sitä viimeistä sertiä. Sertejä sillä kyllä on, mutta viimeinen olisi iän puolesta se ratkaiseva. Sitä on tullut vaan jotenkin niin ärsyttävän tarkaksi sen suhteen, että koiraa ei viedä kehään vajaassa turkissa tai muutenkaan "puutteellisena". Tästä johtuen näyttelymaksut on säästynytkin aika kivasti. Kun ilmoitin Almaa viime viikonlopun näyttelyyn Pietarsaareen, niin se aloitteli juoksuja ja sen mukana lähtikin pelottavan paljon karvaa.. ajattelin, että no se siitä taas sitten. Siinä sitten sotasuunnitelmaa mietiskellessä ruokintaa tehostettiin monenelaisilla öljyillä ja lisäravinteilla, pohjavillat vedettiin minimiin ja pesukertojakin kertyi ihan kivasti. Kuin ihmeen kaupalla tilalle alkoi kasvamaan uskomattoman tiivis ja kaunis turkki! Tällaiselle turkkiperfektionistille tilanne oli erittäin ihanteellinen.
  Niinpä saapui se ihana ilta, jolloin sain sormia syyhyten alkaa laittamaan Almaa näyttelykuntoon! Tällä kertaa ajattelin panostaa viimeisen päälle ja tilasin kunnon shamppoot ja hoitoaineet. Kyllä se vain niin on, että hyvää ja halpaa ei olekaan, koska kun panostin pari kymppiä enemmän, niin sain sitä mitä olen jo kauan haaveillutkin -juuri sen oikeanlaisen turkin!

Näyttelypäivän aamuna kello oli soimassa hyvissä ajoin, sillä vielä ohjelmassa olisi Alman viimeiset puunaukset. Iloinen hännänheiluttaja istui kylppärissä kuin prinsessa, kun kuivuri hyrräsi ja pörrötteli rintavilloja. Kyllähän siitä tuli kaunis! Auto oli pakattu jo edellisenä päivänä ja kaikki tarpeellinen löydetty matkaan mukaan. Alma hullaantui aivan valtavasti, kun näki näyttelyhäkkiä kannettavan autoon. Se taisi tasan tarkkaan tietää, mitä ollaan menossa tekemään. Matka näyttelypaikalle oli noin tunnin mittainen ja eipä aikaakaan, kun iloinen haukku ja ystävälliset ihmiset alkoivat täyttää näyttelypaikkaa.
Alma oli heti autosta tullessaan täynnä virtaa, mutta käyttäytyi onneksi kivasti niinkuin aina. Iso koira, häkki ja painava reppu on aika tuhoon tuomittu juttu, jos joku palanen ei toimi. Olimme ensimmäinen rotu kehässä, joten häkkipaikkakin löytyi hyvin. Alman käytin pienellä kävelyllä sen ollessa kyllä niin virtainen, että mitähän tästäkin tulisi.. Se tarjosi seuruuta, haukkua ja vaikka mitä, että saisi täyden huomioni. Kehät olivat vielä tyhjiä, joten kävin harjoittelemassa sielä pari kertaa. Hyvin Alma keskittyi ja tiesi kyllä miten kehässä käyttäydytään.

Pakko myöntää, että jännitys oli kyllä korkealla, kun kehäsihteeri ilmoitti kehän alkavaksi. Tämä reissu onnistuessaan toisi sen mitä olemme vaillakin valioitumisen suhteen. Se viimeinen serti olisi enemmän, kuin haluttu! Alma liiteli kauniissa ravissa kehään ja seisoi hyvin, vaikka toinen narttu tuli takana. Yksilöarvostelussa häntä heilui, kun tuomari tarkasti meni koko koiran läpi. Sain sen seisomaan hyvässä ryhdissä ja siitä tuloksena ERI. Toinenkin narttu sai ERI:n ja siitä sitten kilpailuluokkaan. Yhden kierroksen jälkeen tuomari osoitti meidät ykköseksi ja sen myötä tuli SA. Muita narttuja ei oltu ilmoitettu, joten sen myötä meille tuli VIHDOIN SE VIIMENEN SERTI!!! Ilmoitettu uros ei tullut paikalle, joten Alma oli täten myös ROP!! Meillä ei ollut sinä päivänä minnekään kiire, joten jäimme vielä ryhmiin, vaikka ne alkoivat vasta monen tunnin kuluttua. Siinä välissä ehdimme syödä hyvin, lenkkeillä ja vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa. Ryhmäkehä alkoi ja samalla inhottava vesisade.. Ryhmätuomarina toimi Elena Ruskovaara, joka tutki Alman hyvin perusteellisesti ja usein sitä silmäilikin. Tuloksena näyttävä läpijuoksu, mutta se ei meidän tämän päivän iloa latistanut yhtään! Kiva ja onnistunut näyttelypäivä takana, tämän paremmin se ei olisi voinut kyllä mennä!


AVO ERI AVK1 SA PN1 SERT ROP
Tuomari: Eva Liljekvist Borg, Ruotsi

Käännetty alkuperäisestä ruotsin kielisestä arvostelusta:

" Vahva hyvin kehittynyt narttu. Feminiininen pää. Hyvä pigmentti. Hieman vaaleat silmät. Oikea korvien kanto ja kiinnittyminen. Hyvä kaula ja selkä. Erinomaiset reidet. Vahva luusto. Riittävän tiukat tassut ja välikämmenet. Hyvin kehittynyt rintakehä. Liikkuu vakaasti riittävällä askelpituudella. Hyvä turkki ja väri. "