Pohdintaa tulevaisuudesta

Viime päivät ovat menneet pohtiessa, että mitä sitä alkaisikaan tavoitteellisesti Alman kanssa harrastamaan.. Paljon pyörii mielessä kaikenlaista, mutta sehän on selvää että korkeintaan kahta asiaa treenataan tavoitteellisesti ja muuta sitten puuhastellaan. Tosin vielä on hankala sanoa, että minkälainen kaveri Almasta kasvaa ja mitä siltä pystyy vaatimaan. Tällä hetkellä näyttää ainakin hyvältä ja olen kovin tyytyväinen neidin työmotivaatioon!
  Vilman kanssa sävelet ovatkin selvät ja TK3 olisi tavoitteena ensi kesän aikana. Jos uskallan, niin saatetaan me jossain vaiheessa käydä pyörähtämässä jälkikokeessakin tavoitteena se kauan haaveissa ollut JK1. Jäljestys on hyvää ja ilmaisut varmoja. Esineruudussa työskentely on myös ihan hyvällä mallilla. Tottiksessa A-este ja eteenlähetys (näissäkin ongelmana liika innokkuus) ovat vielä jonkin verran epävarmoja, mutta muuten sielä voisi ihan hyvillä mielin käydä kokeilemassa. Eihän sitä muuten tiedä, jos ei kokeile?! Mielestäni tavoitteet Vilman suhteen ovat ihan realistisia enkä kurkottele sen kanssa pilvilinnoihin. Voittajaluokan liikkeet ovat hallussa muutamaa hiomista lukuunottamatta, joten marraskuuksi olen kaavaillut koetta. Nyt pitäisi vaan ottaa paljon intervallitreeniä tiettyihin liikkeisiin kuten tunnariin. Paljon olen saanut erilaisia neuvoja kyseiseen liikkeeseen ja toivon mukaan vielä yksi neuvo lisää tulevana torstaina, jolloin on Kailion Heidin (kouluttanut koiria FI TVA tasolle) TOKO-ilta.

Alman kanssa keskitytään nyt pääsääntöisesti siihen, että kentälle tulo ja sielä olo ovat kivoja asioita. Lelut ovat sille tärkeitä ja niitä olenkin hyödyntänyt palkkauksissa sekä meidän yhteisissä leikeissä. Koko suun kattava puruote esim. tyynystä on ihailtavaa tuon ikäiseltä pennulta. Lelujen pito suussa ja niistä taisteleminen on myös eri luokkaa kuin Vilmalla tuon ikäisenä. Alma tuntuu nauttivan leukojen käytöstä ja tarraakin kaikkeen liikkuvaan.. Joskus jopa turhankin hanakasti on käymässä kiinni esim. ohikulkevaan housun lahkeeseen.
  Päätin opettaa sille jo hyvissä ajoin keskittymistä niissä tilanteissa, kun esim. saalis on paikoillaan. Pienen patoamisen kautta saaliin perään lähteminen on ollut paljon intensiivisempää. Haukun opetin myös siihen tilanteeseen, kun haluan sen nostattavan virettä. Tässä aiheessa tosin ei voida puhua vielä mistään vireen nostattamisesta sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta pikkuinen ymmärsi asian erittäin nopeasti. Silloin saa haukahtaa, kun minä pyydän vaatimaan. Silloin pomppii paikallaan ja haukahtelee, jolloin saa repiä lelua kanssani. Jos alkaa tuhahtelemaan ja vaatimaan asioissa, joissa se ei ole sallittua, niin huomiotta jättäminen on ollut erittäin hyvä apua asiaan. Nyt innostuu vain kun mennään kentälle tai kun alan takapihalla leikkiä leluilla.

Tarkoitus olisi käydä Alman kanssa suojelutreeneissä ihan vain leikkimässä maalimiehen kanssa. Kovasti meitä onkin sinne haastettu ja heti mennään kunhan omat aikatauluni töiden puolesta sen sallivat. Matkaa näihin treeneihin tulee aina reippaasti ja treenikerrat venyvät pitkiksi. Se on kumminkin niin pieni murhe siihen verrattuna, että päästään tälläiseen seuraan treenailemaan. Mikäpä sen mukavampaa puuhaa pennulle, joka nauttii leluista ja leikkimisestä!

Äiti ja tytär nauttivat toistensa seurasta ja usein painivatkin pitkin päivää. Alma yrittää kovasti haastaa Vilmaa ja viedä siltä lelut, mutta äiti on alkanut laittaa vastaan eikä suostukaan enää niin helposti kaikkeen. Kaikista hienointa tyttöjen mielestä on päästä juoksentelemaan sänkipelloille pallo suussa. Siinä ei voi kun itse vain seisoa keskellä peltoa ja nauttia siitä näystä. Alma on kyllä melkoinen.. se ei tuumannut mitään hävittäjistä, jotka lentelivät talomme yläpuolella koko viime viikon. Kävimme myös markkinoilla ja sieläkin nätisti käveli ja oli kiinnostunut kaikesta. Ihmiset tulivat sitä silittelemään ja Alma otti kaikki hienosti vastaan naamat nuollen ja häntää kovasti heiluttaen. Jos jollekin on vielä epäselvää, niin tuo pieni koira on vienyt sydämeni ihan täysin, niin ihana se vaan on!