torstai 8. toukokuuta 2014

Tukevia kuulumisia

Ihan ensin:  Uusia lukijoita on tupsahtanut tällä viikolla 5! Ihanaa, että meidän tekemiset kiinnostavat niin monia, kiitos teille!

Blogin päivitys on jäänyt vain yhdestä ainoasta syystä.. nimittäin siitä, että tulevan koiramamman tekemisiä on vain niin ihana seurata! Meillä voidaan erittäin hyvin ja ennen kaikkea paksusti. Vilma on onneksi ollut melkein koko ajan pirteä ja leikkisä oma itsensä lukuunottamatta paria päivää, jolloin matolääke sai vatsan hiukan sekaisin. Ruokahalu on jotain aivan uskomatonta.. ruokamäärä ei meinaa mitenkään neidin mielestä riittää, vaikka itsestä tuntuu, että se saa hevosen annoksia. Vaikka Vilma makoilisi talon perimmäisessä huoneessa, niin se kyylä kuulee pienenkin liikkeen keittiössä ja ryntää päivystämään jääkaappia.
  Vatsa tuntuu kasvavan ihan päivittäin ja sen myötä myös näyttävä nisärivistö vatsan alla. On ollut hiukan huvittavaa seurata Vilmaa ja sen reaktioita isoa mahaa ja nisiään kohtaan. Pari päivää sitten se seisoi takapihalla todella keskittyneen näköisenä ja katsoi ensin toista kylkeään ja sitten toista. Onko tuo nyt ihme, jos tuon kokoinen maha ei ihmetytä. Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen! Eilen oli vuorossa nisien ihmettely. Vilma makasi lattialla kyljellään ja oli juuri sen näköinen, että voisiko joku tulla katsomaan, että mitä nämä ovat. Ensin katsoi minua ja sitten nisiään, sitten taas minua kysyvän näköisenä. On se niin suloinen :)

Pentulaatikko valmistuu tulevaksi viikonlopuksi ja kaikki muutkin järjestelyt alkavat olemaan valmiina kahden viikon kuluttua olevaan h-hetkeen. Jestas, että aika on mennyt nopeaa! Muistelinkin eilen, että siitä on n.1,5 vuotta, kun ensimmäisen kerran otin yhteyttä uroksen omistajaan ja nyt ollaan jo näin lähellä sitä kauan odotettua hetkeä! Eilen ajatuksissa pyöri myös se, että itse saan toivon mukaan kahden viikon päästä sen uuden pikkuisen ilostuttamaan elämääni.. näyttelykalenteria ja ehkä hiukan jo treenikuvioitakin on tullut mietittyä ;)

Sitten pieni uutinen koskien omaa elämääni. Koska hinku on niin kova jo treenaamaan, niin sain lievitystä tähän vaivaan ottamalla lainakoiran. Kyseessä on jo aikaisemmin blogissakin esiintynyt dobermanni Sintti. Sintin kanssa olisi tarkoitus treenata sekä koira että ohjaaja kisakuntoon ja käydä pyörähtämässä tokon avoimen luokan kokeissa. Oma treeniporukka treenaa kovaa kyytiä kaikenlaista ja itse olen tuntenut jäävän ihan ulkopuolelle kaikesta, joten kun Marianna tarjosi koiraansa mun käsiin, niin tottakai suostuin! Itse asiassa hihkuin asian varmistumisen jälkeen ainakin puoli tuntia ja selkäytimestä tuli se pieni jännitys tätä kaikkea kohtaan, ihanaa! :D

Tässä hiukan kuvia Vilmasta ja tiineyden etenemisestä. Ylimmät kuvat on otettu viikon 4 alussa ja loput ihan pari päivää sitten, eli viikon 6 alussa. Pahoittelen kuvien huonoa laatua, koska on napattu puhelimella. Järkkäri ei ole koskaan niin hyvin hollilla, että sen ehtisin käydä hakemassa näihin tilannekuviin. Alimpana pieni video, jossa Vilma juttelee. Videolla 5 viikolla tiineenä.

P.s Tein sivupalkkiin oman sivun videoille joten ne löytyvät nyt helposti sieltä.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti