Mietteitä koiran kouluttamisesta

Otsikon lisäksi haluan ottaa esille asian, jonka olen läiminlyönyt Vilman pentuaikana aivan täysin.. eli saalisvietin käytön osana koulutusta. Tähän on painavimpana syynä ollut oma silloinen tietämättömyyteni, joka näin jälkikäteen harmittaa melkoisesti. Nyt haluan ottaa asian esiin ihan senkin vuoksi, että uuden pennun kanssa tekeminen aloitetaan ihan eri tavalla kuin Vilman. Olen perehtynyt viime aikoina alan kirjallisuuteen ja käynyt katsomassa suuren saalisvietin omaavien koirien työskentelyä. Näin koiria, jotka pysyvät hyvässä vireessä koko suorituksen ajan. Koirat tuntuivat vain odottavan sitä saalispalkkaa, jolloin meno oli aika näyttävää. Pääsinpä myös seuraamaan pentulaatikkoa, josta kasvattaja valitsee ystävälleni harrastuskoiraa. En tiennytkään miten monella eri testillä se oikea pentu päätyy loppujen lopuksi sille oikealle omistajalle. Silmät ja korvat höröllä asiaa seurailin ;)

Näihin mietteisiin minut johdatteli Salme Mujusen mahtavat kirjat Saalisvietti koiraharrastuksessa ja Tie tottelevaisuusvalioksi. Molemmat kirjat ovat ehdottomasti jokaisen koiraharrastajan lukuelämyksiä, sillä niistä sain itse aivan uutta puhtia alkaa kokeilemaan uusia asioita. Kirjat toivat tullessaan hyviä oivalluksia asioista, joiden kanssa olemme painineet. Näin jälkikäteen ajateltuna olen kulkenut monesta paikasta sieltä, mistä se aita oli matalin ja oletin, että kyllä se koira vähemmästäkin saadaan siihen oikeaan kisafiilikseen. Vaan ajattelinpa väärin.. hyvään pohjatyöhön olisi pitänyt panostaa huomattavasti enemmän! Vilma on hyvin syttyvä tapaus työnteossa, mutta mitä se voisi olla, jos olisin käyttänyt viettejä monipuolisemmin sen koulutuksessa? No opin tästä ainakin sen, että seuraavan koiran kanssa teen paremmat pohjatyöt ja käytän viettejä enemmän hyödyksi niin vireen nostatukseen kuin palkkaamiseenkin.

Seuraavaksi nostan esiin asioita, jotka jäivät kirjallisuudesta päällimmäisenä mieleen. Enemmän minussa hetätti tuntemuksia tuo saalisvietin käyttö koiran kouluttamisessa. Tie tottelevaisuusvalioksi on myös erittäin hyvä kirja, mutta tulevaisuudessa tokon treenaamisen ohella alan perehtyä paremmin palveluskoiralajeihin. Tekstiin on lainattu muutamia sanoja kirjoista, joihin olen sitten lisännyt omat mietteeni.

Saalisvietti, missä/mihin sitä käytetään:

• Voimana ja energiana
• Kokeet ja kilpailut
• Hallinnan ja ohjattavuuden lisääjänä
• Jalostusvalinnoissa
• Palkitsemisessa

Näistä vaihtoehdoista käytän paljon ensimmäistä tilanteissa, joissa toivon saavani koiraan voimaa ja energiaa. Tälläisiä tapauksia ovat esim. alkunostatus/saalisleikit ennen treeniä. Vilma saalistaa hyvin patukan perässä ja alkaa käskystä vaatimaan patukkaa haukulla. Tämä itsessään jo lisää koiran energiatasoa ja valmistelee sitä myös intensiivisempään saalistamiseen. Meillä haukku lisää saalistusintoa, joten jos vireen nostatuksen kanssa on ongelmia, kannattaa opettaa koira käskystä haukkumaan. Se on monen kohdalla helpommin sanottu kuin tehty.. meillä alettiin haukkumaan turhautuman johdosta, joka pian kanavoitiin vain tietyn asian yhteyteen. Usein tämä kyseinen asia ajatellaan varsin negatiivisesti siten, että koira alkaa kumminkin haukkumaan sellaisissa tilanteissa, joissa se ei ole sallittua. Tämän vuoksi harvoin haukutan Vilmaa vaativasti kotona. Tai jos haukutan, niin silloin treenaillaan takapihalla. Mutta liitän haukkuun aina jotain minun kanssa tekemistä esim. taistelu/saalisleikin. Näin Vilma ymmärtää, että siinä tilateessa se on sallittua.
  Saalisvietti on yksi koiran merkittävin lajityypillinen ominaisuus. Tälläisessa koirassa on ennen kaikkea elinvoimaa ja kykyä toimia. Aktivoinnin edellytyksenä tosin on, että koiralla on synnynnäistä saalisviettiä. Jo 6-7 viikon ikäisestä pennusta voidaan nähdä minkälainen saalistaja siitä tulee. Sellainen pentu, jolla on synnynnäistä saalisviettiä, kiinnostuu heti liikkuvasta kohteesta vaanien ja pyrkien käymään siihen hampaillaan kiinni. Näihin asioihin meinaan kiinnittää pentujen synnyttyä huomiota. Katselen niiden kasvua ja käyttäytymistä erittäin tarkkaan, koska minulla on eturivin paikka päästä valitsemaan juuri se minulle sopiva pentu. Tähän toki otetaan avuksi pentutestaaja, koska itse en koe olevani vielä niin valmis, että osaisin
erottaa luonteenpiirteet niin selvästi.

Mitäs sitten kun patukka tai saalisleikit eivät kiinnosta? Kaiken lisäksi koira on nirso, eikä palkkaus ruuallakaan onnistu? Saalisvietitön koira ei ole termi aralle tai pelkäävälle koiralle. Saalisviettisyyttä tai vietittömyyttä täytyy käsitellä omana erillisenä ominaisuutena. Se tulisi osata erottaa muista koiran luonteenpiirteistä. Jos koira on luonteeltaan pehmeä, voi viettin "kaivaminen" olla huomattavasti työläämpää kuin koiran, joka on vietikkäämpi. Matalan viettitason omaavan koiran työskentely on hidasta ja epämotivoitunutta. Koira suorittaa, mutta ei nauti. Koiran kisaaminen on eleetöntä ja usein tälläinen koira on altis paineistumiselle. Tälläinen koira vaatii tuplasti työtä ja ennen kaikkea ohjaajalta hyviä hermoja. Eteneminen vietittömän koiran kanssa on myös hidasta. Ei ole kuitenkaan ennenkuulumatonta, että matalaviettisestä koirasta on rakennettu hyvä palveluskoira!
  Silloin kun Vilmalla oli mörkökausi menossa, niin pelkäsin kuollakseni ettei tuollaisen kanssa voi mihinkään mennä.. Mikään ei kiinnostanut, ei edes nakki! Silloin ajattelin, että en taida vieläkään päästä osaksi tätä harrastusmaailmaa koirani kanssa. Mutta mörkökauden mentyä ohi alkoi treenaaminen ja treenikavereiden arvokkaat vinkit tuoda tulosta. Koira nousi suorituksiin hyvin leikin avulla ja silloin aloin huomata, että se myös saalistaa. Siltä löytyi viettejä, mutta niiden esiin saaminen oli tälläiselle amatöörille vielä täysin mysteeri.

Hyvän harrastukoiran kouluttaminen on helppoa, jos koira kokee saalisleikin ja syömisen itselleen mieluisaksi. Näiden kahden asian avulla pääsee jo pitkälle. Vilma kokee syömisen ja leikit mieluisiksi, joten sen kanssa on ilo tehdä töitä! Saalispalkkaus on nykyään se meidän juttu enemmän kun makupalat. Sen avulla olen saanut kaivettua Vilmasta todella paljon energiaa esiin. Olen oppinut palkkaamaan koiraani myös kaiken tämän jälkeen paljon paremmin. Olen ottanut tavoitteita senkin suhteen. Keskityn saalispalkkauksessa kokonaisuuden vahvistamiseen, motivaation nostatukseen ja suorituksen kohottamiseen. Viime treenin jälkeen sain lähteä hymyssä suin kentältä pois ja koira kantoi patukan iloisesti autoon ja piti sitä suussaan vielä kauan aikaa.

Muutama sana hallinnasta.. siitä, mitä jokaisen koiranomistajan tulisi koiralleen opettaa -edes ne perusasiat. Hallinnasta kuullaan puhuttavat varsinkin suojeluharrastajien keskuudessa, mutta kyllä perushallintaa tulee käyttää myös ihan niillä kotikoirillakin. Hallinnassa oleva koira esim. kisakentällä on upea ilmestys! Suoritus on voimakas, mutta silti täysin hanskassa. Paras mahdollinen hallinta onkin sitä, että suorituksen aikana koira reagoi korkeassa vireessä ohjaajan pienimpiinkin käskyihin, lukee tämän kehonkieltä ja toimii nopeasti sekä halukkaasti.

Tässä olisi pähkinää purtavaksi ainakin hetkeksi aikaa, ennen kun taas löydän jonkun kirjan, joka saa tälläisen inspiraation kirjoittamiseen ;)