Syvällistä pohdintaa

Vilma 7vko

Viime postauksen loppulause "meillä on jännittäviä suunnitelmia ensi keväälle..." on saanut muutaman
ihmisen mielenkiinnon heräämään ja ottamaan minuun ihan henkilökohtaisesti yhteyttä ja kysymään asiasta ihan suoraan. Jotenkin huvittavaa ihmisten uteliaisuus, mutta kaiketi saan itseänikin asiasta syyttää, koska pidän porukkaa jännityksessä ;)

Niinkuin nämä ihanan uteliaat ihmiset jo vähän arvelivatkin, niin kyllä, meillä on pentusuunnitelmia ensi keväälle/kesälle! Lopulliset suunnitelmat tosin julkaistaan vasta elo-syyskuun aikana, joten malttia ;) Aikaisemmin kirjoitin pitkät pohdinnat siitä, miten Vilman luonnetestitulos sai aikaan pienimuotoista hämmennystä. Tässä asiaa nyt vuoden verran sulateltuani ja koiraa kovasti tutkien tajusin, että koirassa on kumminkin niin paljon hyviä ominaisuuksia.. jopa niin hyviä, että haluan jättää siitä itselleni kasvamaan harrastuskoiran. Joku varmaan nyt jo lukiessaan ajattelee, että haluan tehtailla pentuja ilman mitään järjen häivää.. ehei, asia on täysin toisin. Nämä tulevat suunnitelmat ovat olleet pinnalla jo puoli vuotta ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että jokainen asia on tarkkaan mietitty. Minulla on taustatukena vankka osaajien joukko, joiden kanssa olemme yhteistuumin asioita pohtineet.
  Osa varmaan vieläkin ajattelee, että olenkohan kumminkaan miettinyt ihan tarkkaan narttuni pennuttamista.. Minä tunnen oman koirani parhaiten ja se, mitä olen sen kanssa tekemässä, on oma asiani. En halua kuulostaa missään vaiheessa tylyltä, mutta kukapa muukaan voisi sanoa koko totuutta MINUN koirastani? Luonnetesti oli mielestäni ns. "väärään aikaan väärässä paikassa." En edelleenkään halua lähteä kritisoimaan testin tulosta, se on ja pysyy noin. Koira vain on jotain ihan muuta. (Videot erilaisista tilanteista on nähtävissä blogissa ja kotisivuillamme) Minulle riittää se, että tiedän minkälainen se oikeassa elämässä on. Tästä syystä en näe tarpeelliseksi uusia testiä.
  Vilman ja sen suvun luustoterveys on kumminkin sen verran priimaa, että olisi sääli jättää sitä käyttämättä jalostukseen, jos harrastuskoiria olen mahdollisesti hakemassa. Luonnetestitulos sai aikaan sen, että lähdimme etsimään Vilmalle urosta, joka luonteensa puolesta sopisi sille parhaiten. Myös oikeanlaisen suvun löytäminen ja sen perkaaminen sairauksista oli monen viikon työ. Uros tulisi miellyttää myös omaa silmääni ja ensisijaisesti haimmekin pitkäkarvaisia sulhasia. Nämä asiat ovat tietty sivuseikka silloin, jos muuten palaset loksahtavat kohdalleen. Pääperiaatteeni pennutukseen on se, että yhdistelmässä olisi paljon enemmän niitä odotettavissa olevia hyviä puolia, kun niitä huonoja. Jos näin on, niin yhdistelmä on järkevä. Muutama hieno uros löytyi, mutta suku mietitytti sairauksien puolesta, enkä halunnut ottaa turhia riskejä. Periytymistä meistä kukaan ei voi ennustaa, vaikka miten hyvää yhdistelmää etsisi, luonto tuo oman osansa. Monia hyviä ehdokkaita oli, mutta yksi oli selvästi ylitse muiden. Tämä kyseinen uros oli kaikkea sitä mitä etsimme, jopa karvan pituus oli oikea!! Uroksen omistajan kanssa olemme yhdessä keskustelleet yhdistelmästä jo vajaan puolen vuoden ajan. Yhteistyöllä olemme luomassa hienoa yhdistelmää, josta toivon mukaan tulee reippaita harrastuskoiria ja upeita kavereita näyttelykehiin.

Kasvattajakurssin kävin marraskuussa ja allekirjoitin kasvattajasitoumuksen. Kennelnimen laitoin vireille, joten ihan virallisissa merkeissä tässä tätä asiaa olemme toteuttamassa. Olisin jättämässä tästä mahdollisesta yhdistelmästä nartun itselleni.. tosin eihän sitä tiedä, jos uros viekin huomioni aivan täysin ;) Olen kumminkin realistinen kaiken suhteen, enkä leiju missään pilvilinnoissa.. kaikki voi mennä hyvin tai kaikki voi mennä todella huonosti. Vilmalla on ensi keväänä ihan viimeinen ikä ensisynnyttäjäksi, joten kaikki asiat otetaan huomioon jo ennen astutusta. Otamme perusverikokeet ja Vilmalle tehdään kliininen terveystarkastus yms.
  Suunnitelmat tullaan julkaisemaan syksyyn mennessä ja olemme olleet asiasta ihan tarkoituksella vaitonaisia. Haluamme, että kaikki asiat olisivat kunnossa, kun asia tulee julki. Asia näyttää nyt niin suurella todennäköisyydellä toteutuvan, joten siksi kirjoitin nämä pohdinnat blogiin. Muutama ihminen tietää asiasta ja sen mukaan alustavia varauksiakin on jo ehdoteltu. En kumminkaan vielä ota virallisia varauksia vastaan.

Mietiskelen usein, että kaikkia ei voi miellyttää.. niinkuin tämäkin asia varmaan saa jonkun ihokarvat nousemaan pystyyn. Niinhän se menee, että varsinkin koiramaailmassa kateus ja pahat puheet ovat huolestuttavan paljon lisääntymään päin. Asian ajattelin kuitenkin niin, että minä elän omaa elämääni, elä sinä omaasi :)

Vilma 11 vko