Hyvät ja huonot uutiset

Otsikko kertoo hyvin sen, mitä kaikkea viikossa voikaan tapahtua. Tästä syystä blogin päivitys on valitettavasti jäänyt hiukan vähemmälle huomiolle. Aloitetaan niistä hyvistä uutisista :)

Eli viikko sitten perjantaina lähdettiin ajelemaan viiden koiran ja kolmen henkilön voimin kohti Tallinnaa ja Estonian Winner 2013 näyttelyä. Vilma oli jo viikko ennen matkaa päättänyt, että pohjavilla jätetään Suomeen, turhaa sitä rehata mukanaan mihinkään näyttelyihin.. bikinikuosissa esiintyminen olisi paljon mielekkäämpää. Matkan tarkoitus oli melle vähän kun mennä tutustumaan ulkomaisten näyttelyiden käytäntöön, ei niinkään metsästämään titteleitä. Tämä aika on muutenkin huono ajatellen näyttelyitä, kun karvaa tulee ovista ja ikkunoista.
  Matkaan lähdettiin auto täynnä tavaraa klo.15.00 ja helsingissä oltiin n.20.00 aikaan odottamassa laivaan pääsyä. Valkoiset ja bernirouva matkustivat auton isossa häkissä ja minun seuranani takapenkin tiloissa matkusti 100kg painava uros mastiffi. Aika kunnioitusta herättävä otus.. ei voi muuta sanoa! :D Hienosti koirat matkusti ja Vilmakin osasi olla rauhassa nätisti isossa koiralaumassa. Muut koirat olivat kokeneita reissaajia, joten niiden seura oli Vilmalle hyväksi. Muutaman kerran pysähdyttiin juottamaan ja ulkoiluttamaan koiria, muutoin matka sujui jouhevasti.
  Laivaan pääsyä odoteltiin jonkin aikaa, jolloin Vilman kanssa lähdettiin vähän satamaan purkamaan energiaa.. ja sitähän riitti sen verran, kuin kengurua olisi taluttanut! Pian päästiin laivaan, jolloin jätettiin koirat matkan ajaksi autoon. Autokannella oli onneksi viileämpää, kuin ulkona.

Ykä, Freya ja Vilma

Laiva saapui Tallinnan satamaan n.23.45, jonka jälkeen lähdettiin suunnistamaan kohti meidän majapaikkaa. Majapaikka oli nimeltään Karjatare Bed & Breakfast, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä satamasta. Pimeys ja Tallinnan vilkkaat kadut toivat mukanaan omat ongelmansa oikean osoitteen löytämiseksi, mutta sinnikkäällä etsimisellä löydettiin paikalle. Itse en ole mikään matkustelija, joten koin jotenkin pienen kulttuurishokin siitä, miten ns."vanhaa" ja jotenkin epäsiistiä joka puolella oli.. kokonainen päivä taisi mennä Aina-Käsidesi-Mukana -tyypiltä näiden asioiden sulatteluun :D Illalla purettiin tavarat ja lenkitettiin koirat, jonka jälkeen uni maistui jokaiselle matkaajalle.

Meidän majapaikka

Lauantaiaamu valkeni ja kehävuorossa bernirouva "Siiri" ja mastiffi "Masa". Valkoiset lähtivät myös mukaan, vaikka kehävuoro niillä oli vasta sunnuntaina. Matkaan lähdettiin kohti Kalev Stadionia klo.9.00 aikaan. Näyttelypaikalla oli hurjan paljon ihmisiä koirineen, jotka sinkoilivat eri ilmansuuntiin kaikkine kantamuksineen. Kaikenlaisia myyntikojuja oli sen verran runsaasti, että itseään sai jarrutella tuhlaamasta kaikkea omaisuuttaan niihin. Mukaan toki lähti Vilmalle uusi näyttelytalutin hintaan 15€, ketjupanta hintaan VAIN 3€ (suomessa olisi pitänyt pulittaa 19€), leluja ja vaikka mitä pientä kivaa.
  Päivä oli kuuma, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli ainakin +25. Mikäpä siinä istuskellessa kehän reunalla ja paistattelemassa päivää hyvässä seurassa! Mastiffikehä oli ensin ja koiria vain 2 kappaletta! Heidi juoksutti Masan toiseksi, jolloin valitettavasti titteli meni sivusuun.. Masa autoon ja sieltä bernikehän laidalle seuraamaan Siirin esiintymistä. Vanha rouva esiintyi hienosti saaden ERI:n, mutta ei jatkanut siitä enää eteenpäin. Kehät meni nopeasti ohi ja päätettiin jäädä seuraamaan myös muita kehiä ja tekemään ostoksia. Päivä meni nopeasti kauppoja kierrellen ja hyvää ruokaa syöden. Nyt alettiin jännittämään huomista!

Näyttelypaikka

Tämän tyylisen ostin, mutta vielä hienomman ;)

Ketukaulain, joka ei katko niin karvoja.

Sununtaiaamu klo.8.00. Aamupala syöty ja edessäni seioo ihmeissään ihan litimärkä Vilma. Pakko oli kastella ja kuivata, että koira ei näyttäisi ihan ambomaasta karanneelta. Hiukan karvaan saatiin ryhtiä, mutta todellisuus paistoi kaiken yrittämisen takaa aika vahvasti! :D No näillä mentiin, meni miten meni.
Jälleen kuuma päivä ja lämpöä heti aamusta +20. Kehä alkoi klo.10.00, joten olimme jo hyvissä ajoin aamulla kehän reunalla valmistautumassa. Koiria oli ilmoitettu 17kpl, joista ihmetyksekseni suuri osa suomalaisia. Puolalainen tuomari tykästyi hiukan massiivisempiin koiriin, joten meille tuloksena EH, liian vähäisen karvan takia. Vilma esiintyi hienosti kuumasta päivästä huolimatta ja ennen niin herjattu hännän kanto sai osakseen ylistystä! Hyvää luonnetta, korvia, silmiä, liikkeitä ja väriä kehuttiin. Kulmauksia olisi saanut olla enemmän ja luusto olisi saanut olla kauttaaltaan vahvempi ja ennen kaikkea sitä turkkia paaaaljon enemmän. Tyytyväinen olin silti, koska en lähtenyt veren maku suussa kilpailemaan. Lähdin oppimaan uutta ja pitämään hauskaa! :)
  Kivan päivän jälkeen lähdettiin majapaikkaan pakkaamaan tavarat, jonka jälkeen suunnattiin jo sataman alueelle. Laiva lähti takaisin kohti Suomea 17.00 aikaan. Koirat matkustivat taas autossa laivamatkan ajan, mutta huomattavasti väsyneempinä, kuin tulomatkalla. Matka helsingistä kotiin sujui ongelmitta ja nukkumaan päästiin 02.15 aikaan, jolloin kyllä ihan kirjaimellisesti kaaduttiin Vilman kanssa sänkyyn. Reissu otti näköjään koville :)

Vilman vesileikit :)

Sitten niihin huonoihin uutisiin, vaikka en halusiai muistella niitä yhtään... Viron reissussa Vilma oli ihan normaali, söi hyvin ja oli muutenkin pirteä. Sitten pari päivää reissun jälkeen se alkoi ripuloimaan ja ruokakaan ei enää maistunut. Aloin kiinnittämään huomiota siihen, kun se ei oikein jaksanut tulla tervehtimään esim. kun joku tuli kotiin jne. Ajattelin, että se on reissusta väsyksissä ja reissun aiheuttama stressi on alkanut purkaantumaan nyt kotioloissa. Tämän viikon torstaina tilanne paheni ja Vilma ei päässyt pystyyn makuulta, yritin auttaa sitä nousemaan, mutta se alkoi kovasti vinkua ja valittaa. Se oli myös todella kuuma kauttaaltaan. Kannoin sen nopeasti pesuhuoneeseen, kastelin pyyhkeet viileällä vedellä ja kiedoin ympärille. Soitin heti päivystävälle eläinlääkärille, joka epäili lämpöhalvausta ja pahaa nestehukka johtuen ripuloinnista. Hän epäili myös, että koira on mahdollisesti saanut Virosta jonkin bakteerin, joka aiheuttaa ripulia ja ripuli on nyt sitten aiheuttanut kuivumisen. Päivystävä oli meistä n.45km:n päässä ja sillä hetkellä keikalla, joten hän soitti ensisijaisesti paikalliseen apteekkiin, josta hain elekrolyyttejä ja muita litkuja. Näistä ei paljon ollut apua, koska Vilman kunto alkoi mennä pahempaan suuntaan.. mittasin lämmön, joka oli 38,8. Nesteytykseen ei päästy mihinkään ja pieni paniikki alkoi iskeä päälle! Tilanne näytti pelottavan huonolta.. Vilmaa oli tähän mennessä jo pakkojuotettu eloktrolyyttivedellä ruiskusta 700ml, mutta lisänesteitä se tarvitsisi. Sitten mieleeni tuli ajatus, joka ensin hirvitti, mutta pakko oli jotain tehdä.. soitin vielä päivystävälle ja kysyin, että voinko itse nesteyttää sen, kun kerran hoitoalalla olen ja nesteet voin hakea töistä. Päivystäjä oli kovin mielissään ajatuksesta ja antoi minulle neuvon nesteyttää Ringerillä 300ml, jonka jälkeen katsotaan tilanne uudestaan. Soitin töihin ja sanoin, että laittaisivat valmiiksi nesteytykseen tarvittavat tarvikkeet, sillä tulisin 2min päästä. Siskoni jäi vahtimaan Vilmaa siksi ajaksi. Pääsin töihin kun puhelin soi ja sieltä soitti siskoni.. Vilma oli alkanut tärisemään, joten kiiruhdin vielä entisestään ripeämmin hakemaan tarvikkeet ja ajoin kotiin.
  Koiran nesteyttäminen ihon alle ei ihmisille tarkoitetulla kanyylilla ollut mikään maailman helpoin tapa, koska neula vedettiin pois kanyylin jäädessä nahan alle. (Eläinläkärissä meidän entistä koiraa nesteytettiin ihan pelkällä neulalla, jolloin neula pysyi paremmin paikallaan.) Vilma ei reagoinut niskaan kohdistuvaan pistoon mitenkään. Neste laitettiin tippumaan ja pidin tunnin verran kanyylia paikallaan. Oikean määrän tiputtua Vilma virkosi ihan silminnähden ja se jaksoi kannatella päätään ja kuunteli ääniä. Se oli vielä pyyhkeisiin käärittynä. Takapää oli todella voimaton ja autoimme sen ulos tarpeilleen, koska se edelleen ripuloi.. Iltamyöhään juotimme sitä ja viilensimme. Nukuin sohvalla seuraavan yön tarkkaillen sitä ja aamulla vielä nesteyttäisin sitä uudelleen eläinlääkärin ohjeen mukaan.
  Aamu valkeni ja vilma oli mieleltään jo pirteämpi, kävely oli voimatonta ja se on laihtunutkin ainakin muutaman kilon tämän kaiken seurauksena.. Nestettä vielä nahan alle ja pitkin päivää juotin sitä ruiskulla, koska itse ei halunnut juoda. Iltaa kohti se virkistyi ja kävelykin alkoi löytää oman rytminsä. Seuraava yö meni taas nohvalla nukkuen, jos koiralla tulee hätä mennä ulos. Ripulointi loppui nesteytyksen jälkeen ja ruokahalukin alkoi löytyä. Tällä hetkellä se leikkii ja syö normaalisti, mutta kurjan näköinen se on. No nyt vaan vitamiineja ja hyvää, ravitsevaa ruokaa, niin eiköhän se siitä.
  Eilen kävimme Vilman kanssa meidän mökillä, jossa siitä kuoriutui se sama vanha vipeltäjä <3 Onneksi se alkaa olla oma itsensä.. sen verran pahoin se minut säikäytti, että tulin entistä tarkemmaksi mitä koira tekee kuumalla ilmalla sekä tilaukseen meni viilennystakki! Onneksi kaikki on nyt hyvin <3

p.s Käytiin viime tiistaina 4.6 Vaasassa tokokokeessa (tällöin vilma oli vielä ihan hyvässä kunnossa), josta saattin AVO2 tulos pistein 154 sij. 1/1.

Paikkamakuu 10
Seuraaminen 10
Liikkeestä maahanmeno 8 (vartaloapu.. jep)
Luoksetulo 0 (ei pysähynyt, annoin ääniavun ennen kun liike olisi voinut mennä läpijuoksuksi!! aargh..)
Liikkestä seisominen 8 (vartaloapu.. aargh)
Kaukokäskyt 10!!
Nouto 9½
Hyppy 6 (istui toisella käskyllä)
Kokonaisvaikutus 9

JOS luoksetulo olisi mennyt läpijuoksuksi, niin olisin saanut 5(x3) pistettä, jolloin ykköstulos olisi tullut! No 16pvä tätä kuuta kokeillaan uudestaan :D