Valkoista arkea: Pohdintoja ja kuulumisia kevätleiriltä

Pohdinnat ja kaikenlaiset mieltä askarruttavat ajatukset eivät oikein tunnu omilta siinä mielessä, että niistä
mitään järkevää kirjoitusta saisin aikaiseksi. Nyt ajattelin edes yrittää.. sillä sain jokin aika sitten vähän palautetta, joka meni kutakuinkin näin: "Miksi et koskaan kirjoita asioista, jotka teillä meni huonosti?" Eli rivien välistä on luettavissa, että blogi on liian positiivinen ja aina menee muka hyvin. p.s terveiset sinulle inspiraation innoittaja ;)

Olen kokenut tähän astisen elämäni aikana paljon hyviä asioita, joista olen tullut onnelliseksi. Olen saanut kokea paljon ilon ja onnistumisen hetkiä varsinkin Vilman kanssa. Se on ensimmäinen puhdasrotuinen koirani, joten harrastusmahdollisuudet sen kanssa olivat rajattomat. Itse en tiennyt tuon taivaallista mistään näyttelyistä tai tokokokeista.. sen vuoksi tavoitteellinen treenaaminen onkin alkanut vasta Vilman ollessa pari vuotias. Ties missä asti tällä positiivisella ajattelulla olisimmekaan, jos hommat olisi aloitettu ihan pienenä pentuna. No se selviää toivon mukaan sitten seuraavan pennun kanssa.
Ei se elämä aina ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Oli puhe sitten koiran tai hevosen kanssa tekemisestä, sosiaalisesta elämästä jne.. Paljon on tullut paskaa niskaan kaikenlaisista asioista ja olen joutunut pettymään moniin asioihin ja ihmisiin. Olen ihmisenä pohjimmiltani kumminkin melko herkkä, joka ottaa negatiivisista asioista hetimmiten opikseen ja mahdollisuuksien mukaan välttää kohtaamasta niitä uudelleen. Sama pätee siihen, miten eläinten kanssa käyttäydyn. Ohjaajana pyrin olemaan innostava ja edetä koiran ehdoilla. Vilma lukee omaa kehonkieltäni niin hyvin, että se kyllä aistii huonon mielialani. Sitten kun se on aistunut esim. kireyttä tai ahdistusta, niin treenit tuntuvat kovin lattealta. Toki on päiviä, jolloin vain kaikki tuntuu menevän huonosti.. silloin vältän treenaamista viimeiseen asti, koska en halua tietoisesti pilata koiran motivaatiota. Tämän koulutustaipaleen aikana olen toki lyönyt päätäni seinään monen asian kanssa, eli kyllä meilläkin menee joskus kaikki aivan päin helvettiä.
Negatiivinen mieli ja sen tuomat ajatukset saavat usein aikaan ainakin itsessä sellaisen reaktion, että jostain täytyy pian etsiä asioita, joista tulee hyvälle tuulelle. Sen vuoksi kirjoitan mielummin niistä onnistumisen hetkistä, kuin muistelen jotain kurjia asioita. Saan itse hurjasti energiaa ja hyvää mieltä, kun saan kirjoittaa mukavista asioista ja esim. vaikkapa hyvin sujuneista treeneistä tai vain siitä, miten mahtavan koiran omistan. Tällä asenteella ollaan päästy aika kivasti tähän asti ja minne vielä päästäänkään! ;)

Mutta nyt aiheeseen SDY Pohjanmaan kevätleiri 18-19.5!

Jep, auto jälleen niin täynnä tavaraa, että joka ovesta ja ikkunoista pursusi kasseja. Niin tarkoituksenahan oli tosiaan olla se yksi kokonainen yö paikan päällä, joten paaaljon tavaraa piti ottaa mukaan, ettei vaan mitään tarpeellista jää. Treffit taas Mariannan kanssa kaupan pihassa ja sitten matka alkoi.
Aamu oli aurinkoinen ja säätiedotuksen mukaan koko viikonlopuksi oli luvattu hyvää säätä. No sehän sopii meille! Leiri oli Ilmajoen metsästyseuran Riistavallilla, jossa majoitus oli mökeissä ja päärakennuksessa. Tarkkaa määrää en nyt tiedä, että miten paljon leiriläisiä oli, mutta veikkaus on n.40 henkilöä ja vähän enemmän koiria. Eli toisin sanoen sielä oli 40 dobberia, sakemanni, vesikoira ja Vilma :D Päivä alkoi aamupalan merkeissä klo.9.00, jonka jälkeen jokainen etsi omaan ryhmäänsä. Me Mariannan ja koirien kanssa metsäjälkiryhmään. Kouluttajana toimi metsäjäljen taitaja Mira Kastu.
Ensimmäisenä päivänä tehtiin jokaiselle kuudelle koirakolle omat jäljet, jotka ajettiin kouluttajan kanssa. Vilman tapauksessa otin jäljelle rasioita, jotka se sai ilmaista. Rasioita oli vain aivan liikaa ja jäljestysinto hiipui, koska merkattavaa tuli liian nopeaan tahtiin :D Lämpömittari alkoi näyttää +25, joten kuumat oli oltavat. Auto piti peittää ja välillä käydä laittamassa päälle, että ilmastointi viilentäisi sitä. Päivän mittaan otettiin vielä keppien ilmaisua kuivaharjoitteluna ja sitten lopuksi esineruutu. Kepit löytyi ja esineruutu sujui hienosti. Koko pitkä päivä hurahti metsässä ja illalla uni maistui melkoisen hyvälle!
Tässä kuvia lauantailta:

Esineruutuun lähdössä

Ruutuun!


Etsintä käynnissä

Esine löydetty!

Kello soi sunnuntaina klo.8.00, jonka jälkeen aamupalalle ja sitten metsään. Sunnuntai oli kokonaisuudessaan parempi päivä kuin lauantai. Vilma oli aamusta asti hyvässä vireessä! Aamun ensimmäinen harjoitus oli esineruutu, joka sujui moitteettomasti. Vauhtia löytyi hyvin ja etsiminen näytti jo oikein mallikkaalta! Esineen löydettyään Vilma toi sen suorinta tietä minulle. Otettiin kolme pistoa ja kaikki onnistui, hieno koira! Esineruudun jälkeen lähdettiin tallomaan jälkeä ja lämpöä taas +25 astetta.. huh. Päätettiin, että Vilma jäljestää nyt valjaista, että vauhti ei kiihdy liian kovaksi. Otin jäljelle nyt 4 purkkia ja neljä keppiä, jotka laitoin purkkien päälle. Purkin piilotin aina sammaleen alle. Jälkityöskentely oli paljon parempaa edelliseen päivään verrattuna, vauhti oli tasainen ja keskittyminen hyvää. Vilma eteni hyvin ja merkkasi mallikelpoisesti kepit, jonka jälkeen sai purkista ruokaa. Matka jatkui samaan tyyliin loppuun saakka merkaten kaikki kepit. Olin hurjan iloinen, kun kouluttaja sanoi, että Vilma oli päivän ensimmäinen jälkikoira!
Leiri oli kaikin puolin onnistunut, mutta kovin rankka. Olimme kummatkin Vilman kanssa aivan nuutuneita, kun päästiin kotiin. Päikkäreille suunnattiin kumpikin :D Tästä se ura urkenee, joten jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin syksyllä koitetaan käydä jälkikokeessa :)
Tässä kuvia sunnuntailta: