Esineilmaisun intensiivipäivät

Tälläinen työskentelymotivaatio meillä on!

Viereinen kuva kertoo kaiken siitä, minkälaisen koiran omistan! Jokapäiväinen nautinto on treenata tälläisen ilopillerin kanssa <3


Mutta asiaan.. Ettei elämä kävisi ihan täysin tylsäksi, niin aloitettiin muistelemaan Vilman kanssa esineilmaisua. Jälkileirille ei
ole enää pitkä aika ja varma ilmaisu olisi sielä kaikki plussaa. Pienet oppitunnit aiheesta peräkkäisinä päivinä saivat neidin kyllä muistamaan mistä olikaan kyse. Olen joutunut kehittää asialle ihan uuden käskyn, kun edellinen viittaa niin paljon toiseen käytettävään käskysanaan. Oiva sana tähän on "tikku", jonka kuultuaan koiran nenä on heti maassa ja kepin löydettyään menee maahan. Ilmaisuna käytän maahanmenoa, koska mielestäni se sopii Vilman jäljestystapaan parhaiten.

Ensin muisteltiin "hauki on kala" -tyylillä, että mitä kuuluu tehdä kun löytää kepin. Aluksi keppiä noudettiin, paiskittiin, kierittiin sen päällä ja lähdettiin hepulilaukkaa painamaan se suussa pitkin tonttia. Koiran kaahatessa täysin omissa ajatuksissaan käskyistä piittaamatta, ohjaaja-parka voi vain odottaa koska arvon neiti suostuisi palaamaan koulutuspaikalle.. huoh :D Hetken kuluttua meno rauhoittui sen verran, että keskittymistä oli jatkaa. Paiskin keppiä vähän matkan päähän ja sanoin käskyn, Vilma syöksyi kepin luo ja joka toinen ilmaisu osui etutassujen väliin. Ne puolet olivat sitten ihan oma lukunsa.. välillä keppi oli kahden metrin päässä ja koira jo maassa. Sitten kun ei palkkaa kuulunut, niin keppiä yritettiin noutaa ja palauttaa mulle eteen.. ei ei.. ei näin! Fiksu se ainakin on, kun yrittää keksiä miten sen palkan nyt sitten saa. Kärsivällisesti jatkettiin ja palkka tuli vain niistä 100%:sta suorituksista. Pian ilmaisut alkoivat osua oikeaan kohtaan, jes!
  Muutama etsintäkin suoritettiin ja nekin onnistuivat todella kivasti. Jätin Vilman nurkan taakse ja piilotin kepin n.10x10m alueelle, josta se sai sen etsiä. Kepin löydyttyä meni maahan ja siitä sitten hurjat juhlat! Onnistuneisiin suorituksiin lopetettiin ja leikittiin patukalla lopuksi. Pelottavaa, kun se mamman söpö pumpulipallo näyttää ihan hirviöltä, kun on patukassa kiinni. En haluaisi kohdata sitä yksin pimeällä tiellä tuon näköisenä :D


P.S Vilma on ilmoitettu Eestin Voittaja 2013 näyttelyyn Tallinnaan 1.-2.6.2013. Sinne siis matkamme käy sitten kesäkuussa! ;)

Etsintä käynnissä..

Vieläkin etsitään..

Keppi löydetty ja ilmaistu! Hieno mimmi <3