Tunturireissussa

Jep, jälleen on kulunut aivan liian kauan viime postauksesta, mutta minkäs teet, kun mitään maata mullistavaa ei ole tapahtunut meidän arjessa. Kaikenlaista pientä säätöä on toki ollut, joista esimerkkinä Vilman nautinnollinen kylpyhetki. Pesin Vilman viimeksi Jyväskylän näyttelyihin marraskuussa, joten voitte vain arvata miltä näyttää valkoinen koira, kun rallaa aamusta iltaan sulavia pihoja.. jeps, aika järkyltä etten sanoisi. Päätin käyttää neidin kaunistautumiseen kunnolla aikaa joten selvitin joka ikisen takkupallon, siistin korvat, leikkasin kynnet jne. Pesu onnistui nyt jotenkin paljon paremmin, kuin aikisemmin.. Vilma seisoi ihan hievahtamatta ja nautti puunauksesta. Föönaus onkin sitten se kaikista mahtavin juttu! Vilma istui kylppärissä pää kohti kattoa ja vieläpä silmät kiinni, kun mamma hikihatussa siinä pyöri kuivaimen kanssa. Sitten kun istuminen kävi prinsessalle liian työlääksi, niin laitettiin selälleen maahan, että masukin tulee hyvin kuivattua.. en voinut kuin nauraa, sen verran hupaisan näköinen se oli! :D

Tässä kutakuinkin vielä puhdas, kun pesusta muutama päivä:

Mutta nyt siis siihen varsinaiseen aiheeseen, eli siis meidän lapin reissuun! Lähdettiin viime maanantaiaamuna ajelemaan Iso-Syötteelle, suomen eteläisimmälle tunturille. Vilmalle tälläinen reissu  (sivu n.430km) oli aikalailla ensimmäinen. Sen saimme mieheni kanssa kuulla jo ensimmäisen 100km:n jälkeen.. neitiähän pissatti ja sen täytyi päästä ulos sillä sekunnilla. Juoksut varmaan tekevät pikkuhiljaa tuloaan, kun tuntuu että sinne hangelle jätettiin vain rakkausviestejä.. huoh! No enivei, matka jatkui Vilman raivostuttavista kitinöistä huolimatta. Pian se kumminkin luovutti ja istuskeli tyytyväisenä perille saakka :)
  Perillä olikin hurjan paljon lunta! Vilmalle tuntuu olevan tuo lumessa tarpominen ihan ykkösjuttu, joten oikeaan paikkaan oltiin siis tultu. Mökkiin sopeutuminen sujui hyvin, kun oma peti ja muovipussillinen leluja oli varattu mukaan. Kun sisälläolo alkoi käydä tylsäksi, niin päätettiin lähteä tekemään pieni lenkki lähimaastoon. Pieni se ei loppuviimeksi tokikaan ollut, vaan Vilma veti lenkin valehtelematta 5 kertaan, koska juoksi ja rieui miten sattui metrin hangessa. Lenkki oli tehnyt tehtävänsä, koska simmut painuivat aika nopeasti kiinni illalla! :D

Jo perinteeksi muodustuneelle reissulle oli tapana, että joku päivä käydään läheisellä kodalla paistamassa makkarat ja juomassa kahvit. Sehän sopi Vilmalle, sillä mitä vaikeakulkuisempaa maasto oli, sitä innokkaammin se rämpi ja haki keppejä hurjienkin matkojen päästä.. kunto sillä on kyllä pakko olla kohdillaan! Kodalla syötiin, juotiin ja räpsittiin muutamat kuvat, jonka jälkeen lähdettiin patikoimaan takaisin kohti mökkiä. Vilma näki myös elämänsä ensimmäistä kertaa poroja.. ensikohtaaminen oli hiukan jännittävämpi, koska porot näyttivät lähinnä tallin pelottavilta poneilta, joten pitihän siinä vähän elvistellä ja karvojaan nostella.. Toisella kertaa sekä poro, että Vilma tuntuivat olevan varmempia ja päättivät lyödä nenänsä yhteen tutustumisen merkeissä. Jälleen sain olla erittäin ylpeä rohkeasta koirastani!
Kävimme myös rinteitä tutkimassa, jolloin Vilma näki ensimmäisen kerran laskettelijoita. Ne olivat Vilman mielestä niin kivoja, että sieltä ei olisi malttanut lähteä edes pois.. moni ihminen tuli silittelemään ja kehumaan ystävällistä koiraa. Tuntuu, että sieläpäin ei oltu täläistä nähty, kun suurin osa oli aivan ihmeissään, että mikä tuo rotu mahtaa olla.

Upea reissu on nyt takanapäin ja en voi jälleen tehdä muuta, kuin kehua tuota koiraa! Se oli niin itsevarma koko reissun, vaikka oli täysin uudessa ympäristössä! <3
Tässä vielä vähän kuvasatoa menneeltä viikolta: