Vaasa KV ja paljon muuta

Olenpas ollut taas saamaton kaiken suhteen.. varsinkin sen, etten ole tätä ennen kirjoittanut Vilman hyvästä näyttelymenestyksestä vaasassa. No tässä sitä tulee ja jonkin verran muutakin kuulumista :)

Tosiaan oltiin piipahtamassa Vaasa KV:ssa 14.4. Edellisenä iltana oli pakottavista syistä vuorossa Vilman pesu, koska neiti päätti pistää ranttaliksi ja kieriä takapihan sulissä kohdissa ollen aivan mutainen. Pieni pelko persuksissa aloin pesemään vielä hyvässä karvassa olevaa koiraa.. no kuivausvaiheessa huomasin kylppärin lattian tulvivan valkoisista karvoista.. auts! Vilma päätti tiputtaa suurimman osan pohjavillastaan siihen ja tästä näystä kauhistuneena ajattelin, että emme ole menossa huomenna mihinkään näytelmiin.
Olin kumminkin laittanut kaiken valmiiksi ajatellen näyttelypäivää, joten kävin kurkistamassa koiran karvat. Onneksi vastassa oli pörröinen ja hiiiiukan liian karvaton otus. No päätin kumminkin lähteä, koska ilmomaksu olisi mennyt muuten ihan hukkaan. Paikanpäällä satoi kivasti räntää ja auto piti jättää aivan liian kauaksi. Vilma tuntui vain villaantuvan sateesta ja kivoista lätäköistä. Onneksi olin varautunut kaikkeen ja tiesin neidin korvien välissä hiukan keittävän! :D

Näyttelypaikalle saavuttiin hyvissä ajoin n.17 muun samanlaisen karvaturrin kanssa. Tässä vaiheessa, kun olimme ohittaneet ruuhkaiset sisääntulot, raivostuttavan ahtaat käytävät ja hitaat rokotustentarkastajat, niin huomasin vierellä kävelevän aivan liian tyynen ja rauhallisen koiran.. whaat?! Rotutovereita piti päästä tervehtimään ja se olikin Vilman ainut kontakti muihin koiriin.. se vain makoili tyytyväisenä tunnin verran mun vieressä löysässä narussa ja kerran se jopa veti sikeitä ihan kyljellään, vaikka vierestä ramppasi 100 koiraa/min. Aluksi mietin, että voisiko se olla sairas tai jotain, mutta sitten päähäni pälkähti ajatus sen aikuistumisesta.. voisiko asiassa olla perää? Viimeistään kehässä huomasin, että se seisoi kuin patsas ja liikkui rennosti ja letkeästi häntä alhaalla. Tuomarin (Kurt Nilsson) kopeloidessa Vilma päätti nuolaista tuomaria poskesta, jonka jälkeen ruotsalaistuomari niin kehui hyvää luonnetta ja käsiteltävyyttä. Tämä tyyni rauhallisuus vei meidät näyttelyissä niinkin pitkälle kuin:

AVO-ERI AVK1 SA PN3 CACIB!
"Feminin tik. Bra huvud o uttryck, utmärkt rygglinje. Tillräckligt bröstparti. Goda vinklar. Goda rörelser."

Olin aivan ihmeissäni Vilman itsevarmasta käyttäytymisestä.. se siis oli aikuistunut! Pienestä prinsessastani oli kehittynyt kuningatar <3
Kotiintuomisina oli ennen kaikkea iloinen ja helpottunut olo sekä kaikenlaista ruusuketta ja pokaalia. Palkintoporsaasta en ole vielä saanut napattua kuvaa kaikkine hepeneineen, mutta lupaan sen piakkoin tähän postaukseen lisätä :)

Kovasti tokoillaan ja hiotaan ALO:n juttuja edelleen siihen tahtiin, että alkukesästä mentäisiin ensimmäiseen viralliseen kokeeseen. Luonnetestipaikkaakin kyttäillään loppukesään tai syksyyn. Ihan vain lukijoiden kiusaksi voin pienen palan paljastaa tulevaa, jolloin ensi kevät voi olla pentujen tuoksuinen, jos kaikki on tarkoitettu menevän oikein ;)