Uusi vuosi ja sitäkin uudemmat kujeet

Niin vain vaihtui taas kalenteri uuteen.. kuinka tämä aika menee näin nopeasti? Vilmakin täyttää jo ensi kuussa 2 vuotta.. hui, juurihan se parkuva kekara vasta haettiin mamman hoivista. Uuden vuoden aattona Vilma kyllä yllätti mut melkoisesti omalla käytöksellään! Viime vuonna se oli melkein koko rakettiajan sisällä, koska omistaja oli enemmän hermoromahduksen partaalla suojattinsa puolesta. Nyt oltiin koko ajan ulkona ja neiti lähinnä luuli raketteja lentäviksi lumipalloiksi, joita ei jostain kumman syystä saa kiinni.. sitten jostain syvältä nousi vietti, jota en ollut vielä koskaan nähnyt omassa, niin lällyssä koirassani. Raketit olivat selvästi hetken katselun jälkeen tunkeilijoita, jotka täytyi karkottaa omalta reviiriltä. Niskakarvat pystyssä, 10cm isompana se ärähteli vieressäni ja piti tiiviin kontaktin koko ajan. Se ei väistynyt viereltäni koko iltana, kun oltiin omassa pihassa! Ei sillä, että se olisi pelännyt, vaan siitä uhkui päättäväisyyttä, rohkeutta ja samalla rauhallisuutta. Puolen yön jälkeen lähdettiin tekemään pieni lenkki, jolloin omasta pihasta poistumisen jälkeen Vilma oli oma leikkisä itsensä, eikä piitannut läheltäkään ammutuista raketeista mitään. Kyllä se piakkoin taitaa olla valmis luonnetestin vaaroihin :D
  Luonnetestistä puheenollen, olin yhteyksissä kasvattajaan, joka oli sitä mieltä että sinne testiin on melkeinpä turha rynnätä heti kun ikä sen sallii. Suojeluvietti kuulemma rakentuu viimeisenä, joten jos malttaa jonkin verran odottaa, niin saa realistisen kuvan myös tuosta ominaisuudesta. Niinpä tulin siihen tulokseen, että ensi syksynä varmaankin ollaan menossa testiin.

Eilen tehtiin Vilman kanssa oikein mukava metsälenkki lumisessa maisemissa ja muutama kuvakin tuli otettua. Kuvia hetken katseltuani havahduin, että jestas kun se alkaakin näyttää jo ISOLTA koiralta! Narun päässä ei enää kulkenut muutenkaan niin kevyt ja pitkäkoipinen kekkula, vaan ihan täysikasvuinen ja vankka valkoinen. Vankalla tarkoitan tässä viittauksessa vain ja ainostaan positiivista asiaa, koska tähän saakka neiti on ollut melkeinpä koiramaailman nirsoin. Melkinpä kaikki nappulat tuli kokeltua ja aina sama virne naamalla sinne ruokakupille oltiin menossa.. ei kelpaa tänäänkään. No sitten pidettiin ihan kokonaan taukoa nappulasta ja syötettiin raakaa ja kotiruokaa. Sillä massaa saatiin ihan kivasti ja ruokahalua oli. Sitten päätin kokeilla Brit Care:n Activitya, jossa on reilusti rasvaa ja proteiinia. Siiitäkin syystä tämä nappula tuntui hyvältä vaihtoehdolta, koska Vilma liikkuu hurjan paljon itsenäisesti ulkona (oma reviiri on kokonaan aidattu) sekä sen kanssa tehdään paljon erilaisia lenkkejä ja harjoitteita. Nämä nappulat olivat tarpeeksi pieniä prinsessan suulle ja sitten kuin taikasauvasta alkoi nappulat kadota kupista. Tätä ja raakaa ollaan syötetty nyt n.4kk ja siinä ajassa painoa on ollut hyvin, karva kasvaa ja kiiltää sekä koira voi kaikin puolin hyvin!

Tässä vielä pari kuvaa tämän hetken kehityksestä :)