Kurkistus menneisyyteen

Ihan ensimmäisenä pahoitteluni siitä, että ei ole tullut kirjoitettua aikaisemmin.. Kaikenlaista on ollut laidasta laitaan ja kellosta tuntuu loppuvan tunnit aivan liian aikaisin. Nyt ajattelinkin tehdä pienen katsauksen meidän menneisyyteen, lähinnä Vilman pentuaikaan. Joten pentukuumeisille tiedoksi, että postauksessa olevat kuvat eivät tokikaan vähennä kuumetta ;)

4vko:n ikäinen

Tähän aikaan 2 vuotta sitten jännitys oli ihan käsinkosketeltavaa, sillä odotin kuin kuuta nousevaa sitä yhtä ainoaa ilmoitusta siitä, että pentuni olisi syntynyt. Tässä vaiheessa toivoin vain, että pitkäkarvaisia narttuja syntyisi niin paljon, että saisin sellaisen. Toisena vaihtoehtona oli pitkäkarvainen uros. Kaikki tarvikkeet oli ostettu jo silloin, kun astutus oli tapahtunut.. olinpa ainakin sitten valmis kun pentu muuttaisi. Sitten se tapahtui, 13pvä helmikuuta sain ilmoituksen, että pennut olivat syntyneet, mutta minulle olisi tulossa pitkäkarvainen uros.. Dääm.. ajattelin. Hieman puntaroin ajatusta siitä, että pärjäänkö uroksen kanssa, kun rotukin oli ihan uusi. No muutaman päivän siinä sisäistelin ajatusta ja soitin sitten kasvattajalle, että haluan sen uroksen. Viikon kuluttua kasvattajan kotisivuille oli tullut ilmoitus, jossa saman pentueen narttu olisi vielä vailla kotia. Ikään en ole niin nopeaa soittanut kenellekkään, kuin silloin. Ilokseni sain kuulla luurin toisesta päästä, että nartun varanneet haluavatkin uroksen. Ilmoitin haluavani nartun ja sitten uros menikin sopivasti niille, jotka sen halusivat.. elämäni paras vaihtokauppa kun narttu oli vieläpä pitkäkarvainen!! :D

Sitten alkoikin se piinaava odotus. Odotusta onneksi helpotti se, että kävimme katsomassa pentuja niiden ollessa 4vko:n ikäisiä. Voi jestas, mitä jääkarhuja ne olivatkaan! <3 Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että mikä niistä 3:sta pitkäkarvaisesta prinsessasta tulisi olemaan oma pentuni. Pennut pentutestattiin ja sen perusteella ne pääsivät sopiviin koteihin. Kasvattaja ilmoitti testin jälkeen, että meille olisi tulossa keltainen Vivacious Vanora, sillä se sopisi parhaiten siihen, mitä koirassa hain. Tasapainoinen, vilkas ja hiukan omaa luonnetta omistava pallero sopi täydellisesti meille. Testi osui kyllä niin oikeaan, kuin vain voi osua!

 

Ensimmäinen päivä kotona

 Sitten koitti pääsiäinen ja lähdimme hakemaan Vilmaa Hämeenlinnan lähettyviltä. Mieleeni muistui lapsuuden autoreissut, jolloin hoin koko ajan sitä, että "koska ollaan perillä?". Matka tuntui aivan järkyttävän pitkältä.. Sitten päästiin perille, tehtiin paperihommat, hyvästeltiin kasvattaja ja lähdettiin ajelemaan kohti etelä-pohjanmaata. Valehtelematta Vilma vinkui kuin viimestä päivää ihan ylöjärvelle saakka.. samassa autossa matkannut siskoni havitteli jo siirtoa vanhempiemme autoon. Käytettiin vanupallo pissalla, jonka jälkeen jatkettiin matkaa ihan rauhaisassa tunnelmassa.
Kotiin päästyämme Vilma oli oikein pirteä ja tuntuu kuin se olisi aina ollut sielä, johon se tuotiin.. kummallinen kakara :D Kotiutuminen sujui itsevarmalta ja rohkealta pennulta helposti sekä talon tavat tulivat tutuksi yllättävänkin nopeaa. Muistelin, että Vilma ei ole oikeastaan koskaan pelännyt mitään, se on ollut pennusta asti niin avoin ja kaikkien kaveri. Positiiviset kokemukset ja ystävälliset ihmiset ovat kasvattaneet siitä rohkean ja iloisen, koko perheen ystävän!

 

Vilman vanhemmat