perjantai 10. maaliskuuta 2017

Viikkojärjestys uuteen muottiin

Niin vain kävi, että kalenteri käännettiin ihan totaalisen ympäri ja suunniteltiin koirille vähän monipuolisempia puuhia. Muutos näkyy ennen kaikkea käyttäytymisenä kotona, jolloin Almakin näyttää väsymisen merkkejä. On oikeastaan ihanan rauhallinen mieli lähteä töihin, kun kukaan ei vingu perään ja tiedän, että kotona suurimmaksi osaksi nukutaan. Aivotyöskentelyyn olemme panostaneet nyt suurimmaksi osaksi ja se alkaa kivasti tuottamaan tulosta. Keskittymiskyky alkaa kasvamaan ja sen mukana myös vaatimustaso. Näissä toteamuksissa viittaan Almaan, sillä Vilmalle kaikki on ollut jo aikaa sitten varsin selvää. Se tulee, tekee ja lähtee. Tämä nuorempi toveri ei ehkä ihan vielä, mutta luotto on kova.
  Muutama viikko sitten täällä päin suomea oli lumet sulaneet metsistä, joten päätettiin antaa nenälle töitä. Vuoden ensimmäisen, noin vajaan puolen kilometrin verijäljen jälkeen Alma oli kyllä väsynyt. Se eteni hitaammin, kun yleensä ja oli kovin keskittynyt. Työskentely oli tarkkaa ja vaikka vauhtia olisi saanut olla lisää, niin en halunnut vielä puuttua mihinkään. Halusin antaa sen työskennellä itsenäisesti. Makaukset merkkasi hyvin ja loppua kohti eteni jo sujuvammin. Kaadosta oli kiinnostunut ja kantoi sen tielle. Nyt odotellaan lumien totaalista sulamista ja jatketaan harjoituksia siitä, mihin jäimme.


Maastolajeilla jatketaan, sillä esineruutua ollaan otettu ainakin kerran viikkoon. Lyhyet ja intensiiviset pistot ovat olleet teemana ja se on toiminut ihan kivasti. Ensimmäisen esineen kanssa otetaan vauhtia, jonka jälkeen autoon. Sitten kaveri vie maastoon kaksi esinettä ja koira autosta linjalle. Esineet löytyvät vaihtelevalla menestyksellä, mutta pääsääntöisesti nopeasti ja luovutus on alusta saakka ollut hyvää. Almalla ei juurikaan ole väliä, että onko maastossa pehmoinen vai kova esine, kaikki kyllä nostetaan. Ainut kirosanoja aiheuttava pienen pieni juttu on tuo rallattelu pitkin ruutua.. Sekin onneksi on jo jäämässä vähemmälle. Sen olen huomannut, että koira on tuotava erittäin hyvässä hallinnassa linjalle ja valmisteltava hyvin, koska muuten 35kg räjähtävää voimaa sinkoaa kaikkiin ilmansuuntiin.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä tottis! Siihen on nyt panostettu kyllä erittäin kiitettävästi. Hallilla pyörii joka viikko tottisryhmä hyvän ohjaajan vetämänä, jossa ollaan mukana ja kerran viikossa pyrin käymään ihan omatoimisesti treenailemassa läksyjä. Paljon ollaan taas menty eteenpäin ja pystyn vaatia Almalta huomattavasti enemmän asioita. Kiva, ettei aina tarvitse mennä ns. perse edellä puuhun ja todeta, että postimerkkien keräily olisi vähemmän stressaavaa. Innostava ohjaaja on saanut meissä taas kunnon draivin päälle ja sellainen pieni kutina on, ettei se ihan helposti lopahda!




Joku varmaan ihmettelee tässä vaiheessa, että missä Vilma on? Miksi kuvat on vain Almasta? Vilma voi erittäin hyvin ja treenailee myös ajoittain tokoa ja käy verijäljellä. Olen vain tullut sen verran varovaiseksi sen kanssa, että treenailen sen kanssa ihan kahdestaan ilman Almaa. Meillä on Vilman kanssa ihan omat juttumme ja haluan antaa sillekin omaa aikaa. Lenkitän Alman mielummin jonkun muun yhtä riehakkaan toverin seurassa, ettei se pura Vilmaan energiaansa. Haluan ennakoida mahdollisimman tarkasti kaiken, ettei turhia loukkaantumisia pääsisi tapahtumaan. Pieniä kolhuja jalkaan on tullut innostumisen seurauksena ja itse on tehnyt silloin mieli pyörtyä.. Mutta jalka näyttää kestävän yllättävän koviakin otteita, joten hyvillä mielin suunnataan eteenpäin. Kaapissa on toki aina varalta särkylääkettä, jos jotain odottamatonta tapahtuu. Leikkauksesta on tosiaan nyt tämän kuun lopussa puoli vuotta.. mihin tämä aika oikein menee? Lihakset alkavat taas muodostua oikeisiin paikkoihin ja liikeradat alkavat palautua. Hyvä lihashuolto on edelleen iso osa meidän arkea unohtamatta säännöllistä rankahuoltoa. Vilma oli ihan lentoon lähdössä, kun pääsi pitkästä aikaa hallille treenaamaan ruutua ja tunnistusnoutoa. Ihana nähdä se taas täynnä elämää kaikkien vastoinkäymisten jälkeen!

Alma tosiaan saa painia kokoistensa seurassa ja niitä meidän kaveripiiristä onneksi löytyykin kivasti! Ei tuon aktiviteettitason koira tule miksikään pelkistä remmilenkeistä tai yksin juoksentelusta vapaana.. se vaatii pientä kirittäjää ja painitoveria. Viime aikoina yksi Alman lukuisista poikaystävistä onkin ollut mukana tarjoamassa treeni -ja leikkiseuraa omistajansa Pian kanssa. Saksanpaimenkoira Rähinä on kyllä niin samalla huumorintajulla varustettu, kuin Almakin. Siksi niillä varmaan sujuukin leikit niin hienosti!

Alla uudella kameralla räpsittyjä kuvia. Jos kiinnostaa, niin Facebookista löytyy nimellä Essi Perttula Photography sivut, josta tykkäämällä pääsee seurailemaan kaikkea asiaan liittyvää. Alla kuvissa komeilevat Rähinä sekä ystäväni Katjan koirat Tuffo ja Tilda.
Viralliset kuvasivut löytyvät täältä!

Mitäpä tykkäätte uusista kuvista?











4 kommenttia:

  1. Moi!
    Haluaisitko kertoa enemmän ja yksityiskohtaisemmin tuosta Vilman kuntouttamisesta? Jumppatavat ja -liikkeet, apuvälineet, toistomäärät ja kesto ainakin kiinnostaisivat. Nettihän on pullollaan ohjeita, mutta tartuin noihin aikaisemmassa postauksessa näkyviin istuma-asentokuviin, ja sillä kiinnostais kuulla just sulta vähän ohjeistusta. Täältä löytyy yksi löysälonkkainen, jolla toisinaan puuttuu ryhti kokonaan istuma-asennosta, ja jalkojen asento näyttää just samalta kuin Vilman ennen-kuva.
    Koira liikkuu monipuolisesti ja lihaksistosta pidetään huolta, eikä vikaa ole kuin noissa lonkissa löysyyden muodossa. Lihasta löytyy takapäästä ihan hyvin, mutta tuntuu että se lihas on aika heikkoa ja tavallaan nukuksissa, ja haluaisin koittaa herätellä sitä takapäätä jumpalla. Kun vaan tietäis mistä aloittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kommentistasi! Tämä kaikki on ollut itsellekin melkoista hulabaloota ja tiedon metsästystä aiheesta. Mitään yksityiskohtaisia juttuja en löytänyt, joten päätin edetä puhtaasti koiran ehdoilla. Tein paljon tasapainoharjoitteita tyynyllä ja pallolla. Toistoja tein sen verran, kun näytti hyvältä. Joku päivä meni enemmän kun joku muu päivä. Tikapuukävelä tehdään myös paljon ja siinä aloitin matalimmalta tasolta. Sitten aloin nostamaan tikapuita irti maasta, jolloin koiran liikekaavasto kasvaa ja kehon tasapainotus korostuu. Kahdeksikkoja ollaan menty ja ärsytetty leikattua jalkaa sisätakajalkana niin puhtaasti maassa, kuin korotetuilla puomeilla. Tärkeää on myös pitää hyvä liikkuvuus terveessäkin jalassa. Nyt kun ilmat alkavat sallimaan, niin aloitetaan kahlaaminen rinnan syvyisessä vedessä. Sitä tehdään paljon, ennen kun päästän suoriltaan uimaan. Tästä lähtien Vilma ui myös liiviy päällä, niin kroppa pysyy tasapainossa ja harjoituksesta saadaan paras teho irti. Hyvä lihaskunto vaatii sen että lihakset ovat kunnossa ja pystyvät toimimaan. Siksi hieron usein ja Vilma käy osteopaattisella hierojalla säännöllisesti. Tähän tuskin pystyy antaa mitään tarkkoja ohjeita, koska jokainen leikkauspotilas on yksilö. Täytyy rasittaa, mutta ehdottomasti kivun ja liikkumisen sallimissa rajoissa. Toivottavasti oli sinulle jotain apua! :)

      Poista
  2. Pitkästä aikaa vierailin taas lueskelemassa tätä blogia, aivan ihania kuvia :)
    Joko Alma on ilmoitettu jonnekkin luonnetestiin jos niin minne? :)
    Ja kuinka se luonnetesti tulos vaikuttaa jalostukseen/jos vaikuttaa? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kävit ja kiitos! :) Almalla tosiaan olisi ollut luonnetesti, mutta se peruuntui juoksujen takia. Nyt on menossa elokuussa. Luonnetestitulos määrää pitkälti sen, että tullaanko Almaa käyttämään jalostukseen ja jos tullaan, niin millä uroksella. Se nähdään elokuun jälkeen :)

      Poista