Viime vuoden ahertajat

Ihan aluksi, hei teitähän on jo 140 lukijaa ! Ihan mahtavaa, että meidän tekemiset kiinnostavat!

Vuosi 2016 oli melkoisen tapahtumarikas kaikin puolin. Tuli koettua koiraharrastusrintamalla melkeinpä kaikki tunteet laidasta toiseen. Ehkäpä suurin saavutus oli se, että Alman kanssa sain kaikista peloista huolimatta korkattua koekentät. Alma on koira, joka täytyy nähdä, että voi ymmärtää puoliakaan tästä blogista.. ja varsinkin harrastuspainotteisista postauksista. Oma tahto on ollut vuoden voimasana. Neiti voi nimittäin päättää, että rapsutetaan esimerkiksi mahaa ensin ja sitten voimme keskustella siitä, mitä täytyisi tehdä. Katsotaan arvioiden kulmien alta ja odotetaan vaikka koko päivä, että palvelusväki voi suorittaa rapsutukset loppuun. Sitten on se toinen ääripää.. se, joka puskee päälle yleensä aamulla klo.6, kun täytyisi tulla sisälle aamutoimiltaan ja jäädä kiltisti työpäivän ajaksi kotiin. Kiristys, uhkaus ja lahjonta ovat kadottaneet merkityksensä jo kauan aikaa sitten. Jos arvon neitiä pyytää sisälle 5:55, niin hommat ulkona on vielä sen verran pahasti kesken, että asioiden toimittamiseen tulee yhtäkkiä minuutteja lisää johtuen aamuhepuleista. Tämä tietää sitä, että kaasujalka töihin on jostain kumman syystä hiukan painavampi. Kaavoihin kangistunut, mutta silti niin huvittava pakkaus. Silmät kertovat silti viisaudesta ja halusta ymmärtää, vaikka jekut ovat koko ajan mielessä. En muista Vilman olleen koskaan tällainen.. se oli kiltti ja teki aina kaiken mitä pyydettiin. Se ei ikään saanut aikaan sitä tunnetta, että silmät täytyisi olla selässäkin. Mutta en valita, päinvastoin nautin näin eloisasta koirasta, jolla on pilkettä silmäkulmassa!

Tästä pääsemme siihen, että kaikki viime vuoden saavutukset harrastusrintamalla ovat olleet työvoittoja ja olen oppinut nauttimaan onnistumisista. Tänä vuonna suuntaamme entistä varmempana jälleen kisakentille uutta oppien. Syy siihen, miksi tänäkin vuonna on asetettu realistiset tavoitteet, on se, että kuuluimme kirkkaasti viime vuoden ahertajiin omassa kennelkerhossamme. Kauhavan Kennelkerho palkitsi viime vuoden menestyjiä monessa eri kategoriassa ja niin vain kävi, että Alman nimi komeili niistä kahdessa.. ja vieläpä ensimmäisenä! Ilmoittauduimme kilpailemaan Vuoden Tokokoiran sekä Vuoden Palveluskoiran tittelistä. Tokokoirakisaan pääsimme lyömään tulokset pöytään kolmesta 1. tuloksesta, kolmesta KP:sta ja koulutustunnuksesta TK1. Tämä riitti kirkkaasti kisan voittoon kahdenkymmen pisteen erolla. Palveluskoirakisaan otimme osaa BH kokeella ja pääsimmekin hienosti jaetulle 1. sijalle. Täten siis Alma on Kauhavan Kennelkerhon:

VUODEN TOKOKOIRA 2016

VUODEN PALVELUSKOIRA 2016 (jaettu 1.)

Tuo vuoden tokokoiran titteli lämmittää mieltä erittäin paljon, sillä töitä on tehty ja samalla näytetty, että valkoinenpaimenkoira on sittenkin varsin kiva harrastuskoira muiden värillisten joukossa!

Muitakin ilonaiheita on kerrottavana, sillä kävimme 8.2 Alman ensimmäisessä virallisessa silmätarkastuksessa Seinäjoen Evidensiassa. Vähän tietysti jännitti, mutta arvelin sieltä terveen paperit tulevan. Alma porhalti sisään tutkimushuoneeseen ja nousi pyynnöstä itse matalalle tutkimuspöydälle. Siinä se istui hienosti koko ajan ja pimeä huone ei tuottanut mitään ongelmia. Niinhän siinä sitten kävi, että silmät olivat erittäin siistit ja siitä maininta: Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia! Hieno juttu! Oli muuten mielenkiintoista kuunnella tutkittavien silmän osien nimiä, sillä tein aiheesta koulussa laajan opinnäytetyön. Ymmärsin taas paremmin biomikroskoopin ja oftalmoskoopin toimintaa sekä silmätarkastuksen yleisiä käytäntöjä näin muuten. Paljon sai myös iloinen nuoleskelija kehuja asiallisesta käytöksestä täysin uudessa tilanteessa. Vielä illallakin tipat vaikuttivat sen verran paljon, että Alman silmät olivat pelkät mustat pallot. Jotenkin huvittavan näköiset!
  Ensi viikon perjantaina on luvassa lisää terveystutkimuksia, kun Almalta kuvataan selän osalta spondyloosi. Spondyloosin ollessa puhdas, suuntaamme piakkoin luonnetestiin. Se päivä sinetöi alustavat suunnitelmat, että onko meillä ensi vuonna pentuja. Uros on nyt tiedossa ja siitä kerron lisää sitten, jos asiat etenevät halutulla tavalla.

Kuvauskalustokin koki uudistuksia viikko sitten, sillä ostin kauan haaveilemani rungon. Nyt rungon virkaa toimittaa Canon EOS 7D Mark II ja voi että, kun tykkäänkin siitä! Tästä eteenpäin postauksessa esiintyvät kuvat on otettu uudella rungolla. Toki sen käyttö vaatii vielä vähän opettelua, mutta senhän takia valokuvausta harrastetaan -että voidaan jatkuvasti olla parempia ja ilmaista itseään kuvien kautta monipuolisemmin.