Pientä pintaremonttia

Talvi on tullut, aamuisin hengitys höyryää ja pienen pakkasen tuntee iholla. Luonto on jälleen kirkkaampi pimeän ja kolean syksyn jälkeen. Takapihalla kirmailee valkoinen hahmo täynnä pursuavaa energiaa taas päivän touhuihin. Mutta miksi ihmeessä kirmailijoita on vain yksi..? Koiranomistajana sitä toivoo, että säästyisi mahdollisimman pitkään ilman mitään haavereita. Toki koiria voi kasvattaa ja pitää ns. pumpulissa, mutta onko se koiran pidolle perusta? Silloin, kun tehdään niin sattuu ja tapahtuu. Se on elämää, juuri sitä mitä teemme ollaksemme onnellisia ja mistä saamme voimavaroja ihan normaaliin arkeen.

On sunnuntai 11.9.2016, ilma on lämmin ja koirat telmivät tavalliseen tapaan takapihalla. Joskus huono tuuri kumminkin on läsnä juuri sillä kellonlyömällä, kun olemme tekemässä sitä, mistä eniten tykkäämme -leikkimässä palloleikkejä. Vilma lähtee hakemaan kovalla vauhdilla isoa kahvapalloa, liukastuu ja kaatuu pallon yli oikean takajalan jäädessä rungon alle. Kuuluu vinkaisu ja Vilma konkkaa kolmella jalalla terassille. Jalka ei arista palpaatiolle ja Vilma makoilee aivan rauhassa. Joko koiralla on äärettömän hyvä kipukynnys tai mitään suurempaa ei ole mennyt rikki. Kipulääkkeen voimin pääsemme jo seuraavana päivänä Seinäjoen Evidensiaan, ortopedi Jarmo Rintasalon vastaanotolle. Mukaan otimme pari viikkoa sitten otetut röntgenkuvat koko koirasta. Jarmo katsoi kuvat ja totesi, että luusto on päälle kuusi vuotiaalla koiralla ihanteellinen eikä nivelrikkomuutoksia näy missään. Diagnoosi on erittäin nopeasti selvä polven vetolaatikkotestin jälkeen.. eturistiside on poikki trauman seurauksena. Epätieto nivelkierukan takaosan vauriosta ja nivelpintojen kunnosta oli kovin stressaavaa. Silloin maailma hetkeksi pysähtyi ja mielen täytti pienimuotoinen paniikki. Mitä tästä seuraisi? Tulisiko Vilma kuntoon? Ainoa hoitomuoto polven rakenteen korjaamiseen on leikkaus. Eturistisidevammojen leikkaushoito toteutetaan nykyään isommille koirille TTA tai TPLO tekniikoita käyttäen. Meille suositeltiin TTA menetelmää, johtuen Vilman luonnollisesta polvikulmasta, jossa sääriluun kyhmy ja sääriluun etu-yläreuna sahataan irti ja siirretään eteenpäin ja kiinnitetään uuteen asentoonsa erikoislevyllä ja/tai sahauslinjaan asennettavalla korilla. Toipuminen TTA-leikkauksen jälkeen on kuulemma nopeaa. Oloa onneksi helpotti tieto siitä, että olemme erittäin ammattitaitoisen ja pidetyn eläinlääkärin käsissä. Elleipä yhden suomen parhaista. Emme jääneet yhtään epäröimään leikkausta, vaikka se on erittäin kallis kustannusarvion ollessa noin 1700e ja vaatii pitkää kuntoutusta. Yhteistuumin päätimme heti, että Vilma hoidetaan kuntoon hinnalla millä hyvänsä ja veisipä kuntoutus sitten vaikka miten paljon aikaa ja resursseja. Sille varattiin leikkausaika to 22.9 klo.12:30. Tuleva viikko mentiin täysin levon ja kipulääkkeen voimalla.

Tuli leikkauspäivän aamu. Matkasta seinäjoelle en juurikaan muista mitään, sillä ajatukset hyppivät miten sattui ja välillä taisi kyynelkin vierähtää poskelle. Puristin rystyset valkoisena auton rattia ja purin huulta vielä Evidensian pihassakin. Nyt oli kerättävä itsensä, vaikka kaikki uusi pelottikin. Vilma oli iloinen oma itsensä eikä raukka ymmärtänyt yhtään, että mitä hetken päästä tapahtuisi. Kävimme ilmoittautumassa ja jäimme odottelemaan Jarmon huoneen taakse. Sillä hetkellä, kun ovi aukesi ja Jarmo toivotti meidät tervetulleeksi, niin jännitys jäi käytävään. Sillä välin, kun Vilma laitettiin unille, niin juttelin Jarmon kanssa tulevasta operaatiosta ja kyselin mieltä askarruttavia asioita. Sain vastaukset kysymyksiini ja pian hoitajat jo hakivat nukkuvan Vilman. Sain hakea sen noin neljän tunnin kuluttua. No arvata saattaa, että neljä tuntia tuntui ikuisuudelta ja tunginkin itseni siskoni luokse siksi ajaksi. Kauppojen kiertelystä ei tulisi kyllä yhtään mitään.
  Pitkät neljä tuntia olivat kuluneet ja istuin Evidensian odotustilassa. Vilma sai kolmeksi päiväksi Tramalin ja muutamaksi viikoksi kipulääkekuurin sekä hyvät kotihoito-ohjeet. Antibiootin se oli saanut pistoksena, joten onneksi enempää lääkkeitä ei tarvinnut kotona syötellä. Kotona tosin odottavat kipulääkkeen lisäksi nivelvalmisteet, omegat ja D-vitamiini. Ilon kyynel taisi tässä vaiheessa vieriä pitkin poskea, kun hoitaja luki leikkauskertomusta, sillä polven nivelkierukka oli sittenkin täysin ehjä ja nivelrikkoa ei ollut, ihanaa!! Tästä huolimatta hyvät nivelvalmisteet ovat oiva apu jatkossa, sillä polven kulmaa on jouduttu muuttamaan. Leikkaus oli muutenkin mennyt hyvin kaikin puolin ja sain luvan mennä takaovelle noutamaan vielä tokkuraisen potilaan. Polven sisäsivulla oli noin kymmenen sentin mittainen siisti haava ja sen päällä haavaa suojaava haavateippi. Matkan kotiin Vilma nukkui sikeästi ja kotona kannoimme sen sisälle.

Lääketokkurasta herättyään Vilmalle tuli paniikki ja se alkoi kovasti vinkumaan. Pihalla käytiin pissalla kolmella jalalla ja kovasti levottomana. No tähän hätään oli Tramal, jonka se saikin yötä vasten ja rauhoittui. Pari seuraavaa päivää menivät Vilmaa vahtiessa ja lääkiten. Kolmantena päivänä se tapahtui.. painoa otettiin ensimmäistä kertaa leikatulle jalalla! Ulkona käytiin vain tarpeilla ja sisällä yritettiin olla rauhassa. Päivä päivältä Vilma virkistyi ja kovat kipulääkkeet sai jättää pois. Jalkaa kylmättiin kuudesti päivässä ja sille tehtiin jo pieniä koukistuksia. Kylmäystä jatkui pari viikkoa intensiivisesti ja siitä eteenpäin kylmättiin ulkona käynnin ja jalan jumppaamisen jälkeen. Jalka turvotteli aluksi sisäreideltä ja laski sitten kintereeseen. Tämä vaihe oli Vilmasta selvästi inhottavaa ja kylmäystä jatkettiin jälleen useammin. Haavateipin sai ottaa muutaman päivän kuluttua pois ja alta paljastui kaikin puolin siisti haava. Tikit otettiin parin viikon kuluttua pois ja sen jälkeen liikuntaakin sai vähän pidentää. Saimme luvan olla jo puoli tuntia päivässä ulkona jalan päällä. Leikkauksen jälkeen Vilma ei ole ontunut kertaakaan, vaan käyttää jalkaa kivasti. Selvää lihaskatoa jalkaan on tullut, mutta se on onneksi rakennettavissa takaisin. Tästä johtuen jalka kääntyy askeltaessa helposti aavistuksen ulkokiertoon, mutta siihenkin meillä on omat jumppaohjeet. Muu lihaskunto on pidetty kunnossa joka viikkoisen hieronnan avulla. Toipilas itse on erittäin iloinen ja niin kuin ei ikään missään operaatiossa olisi ollutkaan, mahtavaa!

Vilman kuntoutus on tapahtunut pääsääntöisesti sammalpohjaisessa metsässä, jossa maasto on erittäin vaihtelevaa ja jalka joutuu tekemään isompia liikeratoja. Kotona jumpataan tasapainotyynyn avulla ja kävellään maassa olevia tikkaita eri korkeuksilla jalan koordinaation parantamiseksi. Kiertelemme kahdeksikkoja ja teemme paljon painonvaihteluita. Pian alkaa myös uimaharjoitukset hallissa. Rankaan perehtynyt spesialisti on kerran katsonut rangankin läpi ja lanne oli selvästi tukossa. Itse pyrin hieromaan ja mobilisoimaan Vilmaa mahdollisimman paljon, niin säästymme monilta muilta ikävyyksiltä. Leikkauksesta on nyt kuusi viikkoa ja teemme jo noin 45min mittaisia metsäkävelyitä kytkettynä. Tänään suuntaamme ensimmäiseen röntgenkontrolliin siinä toivossa, että luutuminen on hyvässä vaiheessa. Vilman liike ja olemus kertovat kyllä sen, että jalka pelaa ja elämäniloa on vaikka muille jakaa! Sehän tässä kaikessa onkin tarkoitus <3

Jos saamme tänään Jarmolta luvan lisätä reippaasti liikuntaa, niin sitten se kunnon kuntoutus vasta alkaakin ja mikä parasta; ihanaakin ihanampi NUTROLIN lähti heti yhteistyöhön Nivel Moniteholla, jonka vaikutuksia seuraamme polvikuntoutujan näkökulmasta. Kyseinen valmiste on ollut jo pitkään mietinnässä Vilmalle ihan ennaltaehkäisevästi, mutta nyt pääsemme kokeilemaan sitä ihan konkreettisesti ja raportoimaan vaikutuksista, jännittävää! Tästä eteenpäin luvassa on Vilman kuntoutukseen liittyvää tekstiä kumminkaan meidän hömppä-Almaa unohtamatta. Tavoitteena meillä on ensi keväänä se, että Vilma saisi nauttia elämästä juuri niinkuin tähänkin asti. Se vaatii aikaa, mutta kaikki on sen arvoista.

Pysykäähän kuulolla!