Ei paineta leukaa rintaan, ennen kun kasvetaan viljaa!

Viime viikkojen fiilikset voikin näppärästi kiteyttää otsikointiin ja Ellinooran biisin sanoituksiin, koska niin se asia vain on. On tullut väkisinkin huomattua, että epäonnistumiset ovat kasvattaneet ja ne osataan nyt kääntää voitoksi sekä paha tulee aina saamaan palkkansa. Niin se elämä vaan menee ja hyvä niin, sillä positiivinen elämänasenne kantaa huomattavasti pidemmälle.

Elokuisen BH kokeen jälkeen mieli oli maissa jonkin aikaa, vaikka tavoitteet saavutettiinkin. Koiraa en voi moittia, vaan lähinnä harrastelin mietintää oman mieleni sopukoissa. Pari hassua juttua jäi hampaankoloon, mutta koska en ole herkkänahkainen tyyppi, niin treenattiin entistäkin kovempaa ja ihan vieraissakin porukoissa hyvällä menestyksellä. Jos pahoittaisin mieleni muista, kuin periaatteellisista asioista, niin seuraavaa ei olisi suurella todennäköisyydellä tapahtunut. Tästä pääsemmekin meidän Isonkyrön tokokokeeseen Alman kanssa.

Olin ilmoittanut Alman Kyrönmaan Koiraharrastajien järjestämään tokokokeeseen ja tavoitteena oli saada se viimeinen 1-tulos, joka oikeuttaisi TK1 koulutustunnukseen. Aamu oli aurinkoinen ja mieli virkeä niin koiralla kuin ohjaajallakin. Matkaan lähdettiin avoimin mielin, sillä olen aikaisemminkin kilpaillut kyseinen seuran järjestämässä kokeessa Vilman kanssa. Alokasluokka suoritettiin viimeisenä, mutta saavuin paikalle kumminkin hyvissä ajoin, että saan käyttää koiraa vähän kävelemässä. Samassa luokassa kilpaili pari tuttuakin, joten viimeinenkin jännitys jäi taka-alalle. Alma oli hyvässä vireessä heti, kun otin sen pois autosta. Se oli heti kuulolla, vaikka nenä vei jokaiseen pusikkoon. En hetsannut koiraa, vaan paikkamakuuseen menimme ihan vaan löysällä narulla ilman mitään sen kummempia nostatteluja. Se toimi hyvin, sillä koira suoritti liikkeen täysin pistein. Oma suoritusvuoromme oli vasta viimeisenä ja meitä ennen oli ainakin kymmenen koirakkoa. Vein Alman autoon ja jäin seuraamaan ystävien suorituksia, jotka menivätkin oikein kivasti! Kävin hakemassa Alman autosta, hetsasin ihan kehänauhalle saakka ja piilotin lelun kentän laidalle. Alusta saakka Alma oli tiivis ja innokas, se teki täysin moitteettomasti töitä ja mikä parasta, oli myös liikkeiden välit innoissaan ja palkkautui laumapalkasta ihan hurjan hyvin! Liike toisensa jälkeen sujui hyvin ja iloisuus paistoi kuulemma koko koirakosta aina yleisöön saakka. Koira teki niin hyvää riviä, että kaukokäskyissä lipsuin itse ja valmistelin liikkeen huonosti ja koira jäi vinoon. Tästä en voi syyttää kuin itseäni. No pyöreä nollahan sieltä tuli, mutta Alma sai silti nauttia laumapalkasta ja omasta ilostani sen kanssa liikkeen jälkeenkin. Loppukommenttien jälkeen suuntasimme onnesta soikeana palkan luo, joka oli ystävälläni Satumarjalla. Alma repi palkkaa ihan kunnolla ja nautti silmin nähden siitä, että teki hyvää työtä ja sai ansaitun kiitoksen. Hieno koira, ei voi muuta sanoa! <3

Tässä meidän rivi, josta olen niin ylpeä!

Paikalla makaaminen ryhmässä 1min   10
Seuraaminen 10 (!!)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä  10
Luoksetulo  10
Noutoesineen pito  10
Kauko-ohjaus  0
Estehyppy  10
Kokonaisvaikutus  10

Yht. ALO1 180p + KP ja TK1!!

Nimi kuulostaa nykyään tältä: BH TK1 LT JMVA EE JMVA Dancing Spirit Arctic Hope!

Tuomari kehui meidän työskentelyä ja sanoi koiran olevan koulutettu määrätietoisesti ja ennen kaikkea ilon kautta. Harmitteli kaukokäskyjä, mutta sanoi että nekin olisi varmasti mennyt täysin pistein, jos ohjaaja olisi vielä pysynyt vähän aikaa kasassa. Toki se 200p olisi ollut ihan mahtava saavutus, mutta koska tiedän koiran suorittavan kaukokäskyt erinomaisesti, niin tämä työvoitto tuntuu tasan yhtä hyvältä. Nyt suuntaammekin kohti avoimen luokan koitoksia ja tavoitteet sinnekin on erittäin selvät; TK2! Ainut liike, jossa tarvitaan vielä hiomista on ruutu, mutta kaikki muut sujuvat oikein kivasti. Merkin kiertoon tarvitsi noin kymmenen toistoa, jonka jälkeen Alma ymmärsi jutun jujun. Nyt vaan maltillisesti treenaillaan ja sitten kokeeseen!

Alma on ollut taas kouluviikollani mukana Tampereella ja suurin ilon aihe tuntuu olevan tutut vasikat koulun pihassa. Sinne suunnataan aina hurjaa kyytiä ja pikkulehmät saavat hellyyttä osakseen niin kauan, kun jaksavat yli-innokasta hoitajaa katsella. Mukavaa, kun koira, jonka kanssa voi tehdä mitä vaan ja missä vaan.