Säikähdyksellä selvittiin

Tämän päivän aiheena on puhtaasti se yksi ja ainoa, jollaista toista en tule koskaan saamaan. Se, joka on johdattanut minut monenlaisiin uusiin koitoksiin yhteisen taipaleemme varrella. Paljon on koettu yhdessä niin ylä -ja alamäkiä, mutta hetkeäkään niistä en vaihtaisi pois. Kyseessä on niin valtavan rakas äiti-koiramme ja lauman järkkymätön kuningatar Vilma, joka tulee jo ensi helmikuussa 7 vuotta.. mihin tämä aika oikein menee?!

Vilman iän myötä olen alkanut kiinnittämään sen kokonaisvaltaiseen terveyteen enemmän huomiota. Tarkoituksena on turvata ikääntyvän koiran elämä mahdollisimman monella eri osa-alueella, joihin kuuluu kunnollinen ruokinta kaikkine lisineen, monipuolinen liikunta, lihashuolto ja unohtamatta tietenkään virikkeitä henkisen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Vuosi sitten Vilma steriloitiin siitä syystä, että halusin sulkea pois hormonaaliset tekijät, jotka voisivat tulevaisuudessa olla vaivaksi. Juoksukierto sillä on ollut aina kuin oppikirjasta ja mitään häiriöitä ei ole sen suhteen ollut. Lihominen ja muut leikkauksen haittavaikutukset mietityttivät jonkin verran, mutta niihin pystyttiin vaikuttamaan jo varhaisessa vaiheessa. Tästä johtuen paino sahasi aluksi jonkin aikaa, mutta tasaantui samoihin lukemiin kuin aikaisemminkin.
  Ihan kivuttomana tätä arkea ei kumminkaan ole eletty ja sen vuoksi viimeinen kuukausi on tullut mietittyä jos jonkinlaista. Ei kai se vanhuus nyt jo alkanut näin ikävällä tavalla? Huomasin tosiaan kuukausi sitten, että kovemman rasituksen jälkeen Vilma keventää oikeaa takajalkaa ja levon jälkeen ihan ontui ja jalka tärisi ajoittain. Mielessä oli heti, että no niin nivelrikko on tullut pysyvästi meidän riesaksi ja siitä ei paluuta kivuttomiin päiviin ole.. Tutkin ja tutkin enkä löytänyt mitään haavaa tai puolieroja mistään, mutta viimein kipureaktio tuli venytyksessä jalan extensiossa ja aavistuksen ulkokierrossa. Hmm.. no heti oli mielessä lonkkanivel. Vilman lantion lihakset ovat olleet kireät jo pitkään, joten oliko se kehittänyt itselleen virheelliset liikeradat varoakseen kipeää paikkaa? Mahdollisesti. Kuonaa lihaksistossa tuntui olevan ja hieronnasta sekä mobilisaatiosta huolimatta se pysyi sielä tiukasti. En toki ole hieronut kunnolla läpi, koska en tiedä mistä tämä kaikki johtuu. No tässä vaiheessa laitoin koiran viiden päivän kipulääkekuurille, josta ei sitten kumminkaan ollut nähtävää apua. Tässä vaiheessa alkoi sormi mennä suuhun ja pää oli tyhjä.. Suuntana siis eläinlääkäri ja röntgen näin alkuun. Mielessä oli muutenkin alkuvuodesta käyttää Vilma kuvissa, että tiedetään missä mennään luuston hyvinvoinnin kanssa.

Tyylilleen uskollisesti rouva ei meinannut nukahtaa sitten millään.. laskin siinä, että kolmeen kertaan rauhoitteita lisäiltiin ilman mitään vaikutusta. Lopuksi jouduttiin jo turvautumaan ketamiiniin ja samalla tiesin, että ilta kuljetaan levottomasti vihreitä ukkojen jahdaten. Lopulta Vilma oli unessa, jolloin eläinlääkäri testasi ensin polvet, jotka olivat kunnossa. Aloitimme kuvauksen lannerangasta. Kuvan oton jälkeen syke huiteli ihan hurjissa lukemissa, koska pelkäsin että spondyloosi sieltä iskee silmille. Kolme ihmistä tuijotti kuvaa hiljaa ja hetken kuluttua huokaisin, sillä kuva oli erittäin siisti! Siirryttiin rintarankaan ja sama juttu, siistiltä näyttää eikä etsimälläkään löytynyt mitään sanottavaa. Loputkin kuvat siistit ja sitten siirryimme lonkkiin, joita jännitin niin, että meinasin pyörtyä. Kuvasta  saan samalla varmistuksen Vilman LTV:lle joka on joko 0 tai 1. Lonkat olivat kutakuinkin samanlaiset kuin vähän päälle vuotiaana kuvattuna, jes! Niin kauniit ja säännölliset lonkkaluun päät kunnollisissa lonkkamaljoissa, ihanaa! Iloitsemisen keskeltä muistin, että tännehän oli tultu etsimään siihen ongelmaan ratkaisua, joka näkyikin lantion VD kuvassa ihan selvästi. Vilman L4-L5 nikamien vieressä, lihaksessa oikealla puolella on jonkinasteinen pieni pehmytkudosvaurio ja nestekertymää. Tämä tieto sai ajatukset järjestykseen ja kaikki asiat selkeytyivät hetkessä. Onko tuo löydös nyt mikään ihme, kun kyseessä on koira joka syttyy nollasta sataan alle nanosekunnin. Siihen vielä ronski painikaveri, niin eihän tuollaisen syntyyn muuta tarvita. Vilma sai viikon kipulääkekuurin ja selkää on jumpattu varovasti ja laitettu kylmää. Nyt viikko kuvauksesta Vilma on kuin aina ennenkin ja se pääsee lokakuussa osteopaatin käsittelyyn samaan aikaan Alman kanssa.

Ette uskokaan miten hienolta tuntuu omistaa ikääntyvä koira, joka on luustoltaan vieläkin täysin priima! Olen niin helpottunut ja onnellinen, että elämäni koira on kaikin puolin kunnossa ja saa jatkaa aktiivista elämää ihan niin kuin tähänkin asti. Kuvat otettiin epävirallisesti, mutta kyllä tällä näppituntumalla osaa jo terveen rakenteen erottaa sairaasta ;)

Lonkat: ei muutoksia A/A
Selkä: ei muutoksia, SP0, VA0, LTV0
Polvet: ei muutoksia, 0/0
Sydän: ei sivuääniä, normaali