lauantai 27. elokuuta 2016

Be the One

Ikään ei voi liikaa peräänkuuluttaa hyvää ja toimivaa treeniporukkaa. Se on kiva pieni sosiaalinen ryhmä, jolla on pitkälti samat tavoitteet ja toiveet tulevaisuudelle koirien kanssa. Ryhmä luo tunteen, jolloin kuulutaan yhteen ja puhalletaan yhteen hiileen. Ollaan toistemme ylimääräinen silmäpari ja tuki, vilpitön apu silloin, kun oma pää ei kykene ongelmia ratkaisemaan. Saan olla erittäin onnellinen, että olen osa tällaista ryhmää, kiitos ystävät! Aina saa apua, kun sitä tarvitsee ja ollaan ihan oikeasti valmiita auttamaan sitä toista, että seuraava treeni kulkisi taas paremmin. Voin vaikka vannoa, että jokaisella on päiviä, jolloin se koira ei vain toimi toivotulla tavalla. Vai olenko väärässä? Oikeastaan tiedän, etten ole väärässä. Silloin vain todetaan, että pipariksi meni ja treenataan ahkerammin. Koiraharrastuksessa täytyy osata myöntää se tosiasia, että joskus väkisinkin menee päin persettä. Niinhän meillä kaikilla joskus, eikös? Vahvuudet ja heikkoudet on vain osattava laittaa realistiseen järjestykseen.
  Valitettavasti on olemassa ihmisiä, jotka eivät vain kykene toimimaan asiallisesti tilanteissa, jonka jo ryhmätilanne vaatii toimiakseen kunnolla. Yleensä nämä ovat niitä, joista sana kiirii nopeammin, kuin uskoisikaan. Näitä kyseisiä ihmisiä on sattunut melkein jokaiseen treeniryhmään, jossa olen ollut osallisena. Lisätään tähän myös hevospuolen kokemukset. Faktahan on se, että kaikkia ei tarvitse sietää ja kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen. Mutta asiallinen käytös ja toisten huomioon ottaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita. Mielipiteitä jakaa varmasti jokaisen treenityyli. Tyyli, joka ihan varmasti on jokaisella erilainen. Vastaanottavainen treenaaja on valmis muuttamaan kaavaa sen mukaan minkä katsoo tilanteen kannalta parhaaksi, mutta nämä kaavoihin kangistuneet mielipidehirviöt ovatkin ihan oma lukunsa. Jokainen toki valitsee ryhmän sen mukaan, mikä itselle parhaiten sopii. Täten voisin kuvitella, että ihminen joka ei ole kykeneväinen johonkin tiettyyn ryhmään, hakeutuu sopivaan. Ryhmätreenaamisen ja minkä tahansa tapahtuman, jossa saman mielenkiinnon kohteen jakavat ihmiset ovat, niin "se juttu" on juurikin se, että yritetään olla ihminen ihmiselle, vaikka toisen naamari ei aina niin miellyttäisikään. Tältä voidaan tuskin koskaan täysin välttyä, sillä kaikki eivät vain yksinkertaisesti tule toimeen toistensa kanssa. Puhutaan kumminkin harrastuksesta, jossa tunnetusti tavoitteet vedetään tappiin ja sen mukaiset ovat myös ihmiset koirien takana. En halua yleistää, sillä suurin osa harrastajista, jotka tunnen, ovat erittäin ihania ja avoimia ihmisiä. Oma juttuni koirien kanssa ei ole koskaan ollut näyttämisen halu, vaan pelataan niillä korteilla, jotka meille on jaettu. Asetetaan realistiset tavoitteet ja treenataan niiden mukaan. Kaikki mukava extra on tervetullutta ja sytyttää ihan varmasti kipinän seuraavalle tasolle :)



Meille kävi juuri näin. Huomasin, että käsissäni on vaikeampi koira kuin edellinen, joten suunnitelmat ja tavoitteet laitettiin uusiksi. Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen totesin, että edetään hitaasti ja koiran ehdoilla. Minä itse yritän parhaani mukaan opiskella koiran pään sisälle ja samalla omaa ohjaamistani. Jos joskus pääsemme virallisiin kokeisiin, niin silloin saan jo yhden sulan lisätä hattuuni. Ja niinpä olen saanut lisätä niitä hyvää vauhtia, sillä tällä hetkellä koen, että olemme Alman kanssa tiimi, joka on rakennettu tukevalle kivijalalle. Tästä voimmekin siirtyä viime viikon BH kokeeseen.
  Päivä oli aurinkoinen ja onneksi hyvä treenikaverini Kaisa oli tulossa oman koiransa kanssa samaan kokeeseen. Kaisan kanssa olemme treenanneet yhdessä jo pitkään ja tämä kyseinen BH laitettiin kesällä tavoitteeksi. Ilmoittautumaan, koira pienelle lenkille ja takaisin autoon. Sain arvonnassa numeron kolme, eli pääsin suorittamaan tottiksen ennen paikkamakuuta. Koira otti selvästi häiriötä omasta jännittämisestäni ja huomasin sen katselevan vain lintuja kun oli meidän vuoro. Seuruu hihnan kanssa oli kyllä huonointa ikään, sillä a) itse en osaa sen hemmetin hihnan kanssa mennä ja b) koira luulee aina silloin olevansa lenkillä, kun tuntee painetta pannassa. No tsemppasimme ilman hihnaa olevaan seuruuseen sen verran, että se sujui jonkin verran paremmin, josta erittäin hyvä. Valmistelin jäävät liikkeet huonosti, jonka seurauksena istuminen oli vino, josta erittäin hyvä.  Luoksetulo oli onneksi ripeä ja suora, josta erinomainen. Paikkamakuu meni juuri niin kuin pitikin ja siitä erinomainen. Tottis oli hyväksytysti suoritettu ja menolippu tuli kaupunkiosuuteen, mutta en ollut meidän suoritukseen kyllä yhtään tyytyväinen. Harmitti, että jännitin niin paljon. Noh, mistä lie sekin johtui..
Kaupunkiosuus meni heittämällä läpi, vaikka muutama pieni juttu jäi tosissaan harmittamaan. Koira ei toiminut ihan niin, kuin olisin halunnut. Suoritimme BH:n kumminkin hyväksytysti läpi, josta olen onnellinen. Tavoitteisiin päästiin, mutta paljon jäi vielä treenattavaa!

Kokeen jälkeen nostin treenivihkon pöydälle ja lista treenattavista jutuista oli aika pitkä. No mutta eipä käy aika pitkäksi! Kokeen jälkeen kävin myös muutamia puhelinkeskusteluja treeniystävieni kanssa ja menimme kokeen alusta loppuun läpi. Koin, että tarvitsin jonkun jolle avautua. Mieltä lämmitti erityisesti yhden kokeneen kouluttajamme kommentit Almasta ja omasta aikaisemmasta ohjaamisestani. Hän on myös Alman pennusta saakka nähnyt. Koira ja ohjaaja ovat hyviä, joilla on oikeasti mahdollisuudet olemassa tulevaisuudelle. Tulipa hyvä mieli!

Onneksi tämä notkahdus ei saanut meitä lannistumaan. Päinvastoin, koe toi mukanaan paljon pohdittavia asioita ja tästä on suunta ylöspäin!

(c) Pia Asell

4 kommenttia:

  1. Onnea hyväksytystä suorituksesta! :)
    Mistä noi sun treenihousut on? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :) Housut on ostettu Hööksiltä ja ovat CRW merkkiset. Tykkään kovasti!

      Poista
  2. Onnittelut BH:sta! Minäkään en ollut tyytyväinem meidän tottikseen kokeessa ja harmitti, mutta päästiin kuitenkin ja läpi ja sitähän sinne lähettiin hakemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo kyllä lopputulokseen on oltava tyytyväinen, sillä sitä lähdettiin hakemaankin :)

      Poista