Askeleen lähempänä tavoitteita

Koiraurheilussa jonkinlaiset tavoitteet ovat kutakuinkin enemmän sääntö kuin poikkeus. Tästä johtuen olen itsekin asettanut tälle vuodelle tietyt tavoitteet, joihin en vielä keväällä oikein uskonut eivätkä ne tuntuneet realistisilta. Tavoitteena on saada syksyyn mennessä kasaan BH ja TK1. Alma on ollut haasteellinen koulutettava, joten sormi on monta kertaa mennyt suuhun, kun koira vie ohjaajaa ihan 6-0. En olisi ikipäivänä uskonut, että luonteikkaamman koiran ohjaaminen olisi näin aivosoluja kuormittavaa. Arvostus Vilmaa kohtaan tuntui nousevan päivä päivältä, kun sille saatiin kasaan kolme koulutustunnusta ihan vain erilaisia kikkoja kokeilemalla. Tälle yhdelle duracelille samat kikat ovat lähinnä aiheuttaneet hilpeyttä ja koiran kulmien alta on paistanut keskisormen ääriviivat.
  No eipä siinä, käytiin hakemassa vauhtia treenikavereilta ja IPOa kisanneelta henkilöltä, niin johan alkoi koira olla pian paketissa. Uudet treeniympyrät toivat arkeen säännöllisyyden ja mahdollisuuden aina treenata ryhmässä. Ryhmässä on niin paljon enemmän silmäpareja kiinnittämässä huomiota asioihin, joita ei itse näe. Alma on alkanut hyvin sisäistää työ-minän eron siihen normaaliin olemiseen. Ketjupanta tietää töihin lähtöä ja silloin heiluu jo kovasti häntä. Tästä johtuen palikat alkavat loksahdella kohdilleen ja treenaaminen on mukavaa ja palkitsevaa! 
  Alman vieminen kisakentille on ottanut aikaa ja olen halunnut olla varma siitä, mitä olen sen kanssa tekemässä. En halua lähteä kokeilemaan asioita, joista olen epävarma. Niinpä Alma aloitti virallisen kisauransa vähän myöhemmin, mitä Vilma. Nyt olo on hyvä ja luotto koiraan kasvaa päivä päivältä. Nyt alan todella uskomaan siihen, että minulla on täällä jälleen yksi kehityskelpoinen tokokoiran alku.

Olen aina uskonut siihen, että kova työ palkitsee tekijänsä vielä jossain vaiheessa ja niin todellakin on tapahtunut. Tästä toteamuksesta pääsemme eiliseen kisapäivään. Olin ilmoittanut Alman Seinäjoelle toiseen viralliseen tokokokeeseen, kun ensimmäisessä neiti raotti osaamistaan sen verran mallikkaasti. Lähdin matkaan pienen jännityksen kanssa, sillä en osannut yhtään arvella, että miten koira käyttäytyy. Oliko edellinen koe silkkaa sattumaa vai ihan ehtaa osaamista? Ilmoittautumaan, koira kävelylle ja sen jälkeen odottamaan autoon ryhmäliikkeen alkua. Menin sen verran hyvissä ajoin paikalle, että ehdin nähdä miten avoimen luokan koirakot selviytyvät tämän tuomarin arvostelussa. Tuomarin linja oli tiukempi, kuin edellisen kokeemme tuomarin.. jaiks. No eipä mennyt aikaakaan, kun olimme suorittamassa jo paikkamakuuta. Silloin jo tuli tunne, että koira on hyvässä vireessä ja kuulolla. Liike sujui varmasti ja poistuimme odottamaan yksilösuoritusten alkamista. Meitä ennen oli pari koiraa, joten ehdin hyvin tehdä pieniä nostatuksia kehän ulkopuolella. Seuruussa tein itse pari virhettä käännöksissä, jolloin Alma hiukan jäi, mutta korjasi hienosti itse tilanteen. Tämän jälkeen kiinnitin enemmän huomiota tekniseen puoleen, jonka jälkeen parani niin koira kuin ohjaajakin. Siitä eteenpäin koe sujuikin kuin sulaa vahaa ja taisinpa tehdä kolme viimeistä liikettä niin iso hymy kasvoilla kuin vain sain aikaiseksi. Kehästä iloisesti juosten pois, palkkaus ja paljon kehuja.

Tällaisen rivin saimme aikaiseksi ja pakko itsekin todeta, että hienon näköinenhän se on! Eniten mieltä lämmittää kokonaisvaikutus ja tuomarin loppukommentit. Tuomari kehui yhteistyötä ja sitä, että ohjaaja ohjaa koiraa täsmällisesti. Voi että olin niin onnellinen ja samalla ylpeä Almasta! Viimeistä ykköstulosta lähdemme metsästämään ensi kuussa. Sitä ennen valmistaudumme ensi viikon BH kokeeseen.

Tulos kerrassaan upea ALO1 191p+KP ja sijoitus 2/9! Hävisimme vain 2,5 pistettä voittajalle.