Koiran hallinta

Lehtien otsikot ottavat aina silloin tällöin silmään, jossa koira on hyökännyt toisen koiran tai ihmisen kimppuun lenkkipolulla tai jossain muussa vastaavassa ympäristössä. Niiden lukeminen saa ihon kananlihalle ja hiljaa omassa mielessään toivoo, ettei koskaan vastaavaan tilanteeseen joudu. Tilanteet, joissa näin on päässyt käymään, on suurella todennäköisyydellä vahinkoja eikä varmaan kukaan täysjärkinen ihminen sellaista tahallaan tee. Toki näitäkin voi olla ja mielipide niistä lienee kaikilla selvä.
  Aivan liian usein näkee ihmisiä, jotka erittäin välinpitämättömästi ulkoiluttavat koiriaan vapaana. Tämä on kaikella mahdollisella tavalla väärin, oltiin sitten missä tahansa muualla paitsi aidatussa koirapuistossa. Nämä ihmiset saattavat kanssaliikkujat koirineen sekä oman koiransa vaaraan vailla mitään ymmärrystä siitä, mitä voi käydä. Kaikki kunnia niille ihmisille, joille koiran kytkeminen ja hallinta lenkillä yms on asioita, joista ei lipsuta. Meillä kotona on koirille iso aidattu piha, jossa ne saavat ulkoilla oman mielensä mukaan, mutta silti ne ovat aina valvovan silmän alla. Ei tulisi kuuloonkaan, että jättäisin ne ilman valvontaa, koska ne ovat eläimiä. Eläimiä, joiden kaikkia aivoituksia ihminen on kykenemätön tulkitsemaan. Ne ovat asianmukaisessa häkissä silloin, kun en itse niitä pysty valvomaan esim. työpäivän aikana. Minulla on velvollisuus taata niiden kanssa muiden ihmisten ja eläinten turvallisuus. Mikäli ne ovat esim. etupihallamme, joka ei ole aidattu, niin ne ovat aina käskyn alla, eikä niillä ole lupaa poistua oman tontin rajojen ulkopuolelle. Koskaan.

Valitettavasti kaikilla ihmisillä ei ole samanlaiset periaatteet koirien pidossa ja sen vuoksi kerron teille surullisen tapauksen. Tapauksen, josta Alman kanssa tällä kertaa selvisimme.. alla oleva kuva on kuvituskuva eikä kuvan koira liity mitenkään juttuun. Se vain kuvaa hyvin sitä kaikkea, mitä pari kuukautta sitten tapahtui.

Toukokuun ilta ja Alman iltapissatuksen aika. Mieheni minulle vinkkasi ennen ulosmenoamme, että talon toisella puolella pyörätiellä lenkkeilee taas iso koira ilman narua omistajiensa kanssa. No kytkin Alman asianmukaisesti ja päätin lähteä talon päädystä sänkipellon reunaa kohti keskustaa. Pääsimme talon nurkalle, kunnes näin sivusilmällä että iso koira katsoi meitä pyörätieltä. Sitten se ravasi meidän luokse. Rodun tunnistettuani arvelin sen olevan samanlainen luonteeltaan kuin muutkin saman rodun edustajat, lempeä ja kiltti. Seisoin paikallani Alman naru vasemmassa kädessä ja koira hallitusti vieressäni. Paria metriä ennen huomasin, että tämän uroksen aikeet eivät todellakaan olleet hyvät, vaan se haistelun jälkeen alkoi murisemaan ja hyppäsi Alman selkään. Alma väisti ja tästä uros suuttui sen verran, että tarttui Almaa niskaan. Alma sai otteen lipeämään ja vinkaisi, jolloin uros selvästi raivostui ja yritti kovemmin hyppiä selkään. Tässä vaiheessa Alman korvassa oli jo haava. Sitten itse tulistuin sen verran, että adrenaliini alkoi virrata melko vahvasti suonissa. Tilanne alkoi olla kaaottinen eikä uroksen omistajat saaneet koiraa kimpustamme pois. Tällöin vedin vaistomaisesti Alman selkäni taakse, jonka jälkeen uros hyökkäsi kimppuuni. Se puri minua kunnolla oikeaan käteen ja raapi housuni rikki sekä raapi reiteeni jälkiä. Vielä tällöinkään urosta ei saatu pois kimpustamme vaikka miten pyysin huutaen. Lopulta tartuin urosta loukkaantuneella kädellä niskasta ja sain sen liikahtamaan sen verran, että omistaja sai siitä otteen. Hyökkäyksen jälkeen oli jotenkin kummallisen epäselvää uroksen omistajan puolesta, että kuka ottaa vastuun, joten soitin poliisit paikalle. Tällöin uroksen omistajat olivat jo lähteneet vähin äänin paikalta.
  Hyökkäyksen jälkeen menin sisälle pienessä shokissa. En tuntenut haavojani juurikaan vielä tässä vaiheessa, vaan kaikista eniten minua suretti Alma.. miten se jatkossa kohtaa vieraat koirat ja mitä sen henkisellä puolella nyt tapahtuisi? Itkin ja pyörin ympyrää ilman mitään määränpäätä. Mieheni oli onneksi kotona ja tiesi ohjeistaa näissä tapauksissa. Alma läähätteli tilanteen jälkeen noin 10min, jonka jälkeen meni rauhassa makoilemaan omalle petilleen. Se huokaisi ja laittoi kyljelleen makuulle ja oli rauhallinen. Sen iltaruokakin oli jäänyt antamatta, joten koitin miten sille maistuisi. Se söi kaiken normaalisti ja meni takaisin makuulle. Menin Alman kanssa vielä myöhemmin illalla käymään samassa paikassa, jossa hyökkäys tapahtui. Halusin nähdä sen reaktion ja sen miten se palautui. Alma käveli edelläni paikalle ja haisteli. Sitten kävi pissalla ja löysi pihalta kepin, jota jäi makuulla järsimään. Huh, tämän suhteen taisimme selvitä säikähdyksellä. Onneksi tuosta kovapäisyydestä oli tässä tapauksessa hyötyä! Nykyään Alma kohtaa vieraat koirat samalla rauhallisuudella kuin tähänkin asti ja se leikkii koirakaveriensa kanssa normaalisti.

Kävin lääkäröimässä haavojani vasta seuraavana aamuna, kun itseltäni löytyi sen verran tarvikkeita kotoa haavojen hoitoon. Minulle tehostettiin jäykkäkouristusrokote, haavat hoidettiin ja kuvattiin sekä sain viikon sairaslomaa peukalon toimimattomuuden vuoksi. Kävin myös kahdesti röntgenkuvassa. Kädessä on tälläkin hetkellä arpi. Arpi, joka muistuttaa minua joka päivä siitä, miten tärkeää on osata hallita oma koiransa niin, ettei satuta toisia ihmisiä tai koiria.

Jonkun mielestä tein oikein, jonkun toisen mielestä väärin yrittäessäni erottaa kahta koiraa toisistaan. Asian tekee varsin selväksi se, että Alma ei kertaakaan vastannut urokselle, vaan oli se alistuva osapuoli koko ajan. Tällöin asia oli harvinaisen selvä, että sen ei todellakaan tarvinnut kokea mitään tällaista. Toinen asia oli se, että narun päässä on sen verran arvokas lasti kaikin mahdollisin puolin, että sen suojeleminen oli selvää. Sen verran minullakin on itsesuojeluvaistoa, että kahden oikeasti tappelevan koiran väliin en tuosta noin vain mene.
  Ottakaa opiksi tästä tapauksesta ja pitäkää koirat aina kytkettynä lenkillä. Ikään ei voi olla varma siitä, mitä koiran päässä liikkuu ja mistä ärsykkeestä se tekee jotain. Mikäli joudutte tällaiseen tilanteeseen, niin älkää ikään hyväksykö pelkkää anteeksipyyntöä, vaan hakekaa itsellenne oikeutta.

Asia hoidettiin virallisen tahon kautta ja oikeus voitti.