Ote opiskelijan päiväkirjasta osa 1

Keittiön pöytä on täynnä luentomateriaaleja, kirjoja ja toinen toistaan värikkäämpiä kyniä. Näyttää juuri siltä, että meillä asuu koululainen. Olen viimeksi opiskellut vuosina 08-09, jolloin opiskelin hevosen valmentajan ammattitutkinnon kautta hevoshierojaksi. Sitä ennen ja sen jälkeen olenkin ollut töissä akuuttivuodeosastolla ihmisten parissa ja Urheiluhierojakoulusta valmistumisen jälkeen mukana on kulkenut myös tiiviisti hierontatyö. Eläinrakkaana ihmisenä koen, että hoitotyö ja eläimet ovat yhdessä juuri sitä, mistä olen aina haaveillut. Niinpä koitin onneani viime kesänä ja hain Tampereelle Ahlman Instituuttiin klinikkaeläinhoitajan opintoihin. Opiskelupaikka irtosi viimein reilun 250 hakijan joukosta ensimmäiseltä varasijalta ja voin vain todeta, että olen nyt sen lottovoiton voittanut!

Opiskeluarkea on takana nyt syyskuusta lähtien ja samanlainen into ja palo tätä alaa kohtaan on edelleen. On suorastaan ihana opiskella sitä alaa, mikä oikeasti kiinnostaa ja johon jaksaa panostaa itsestään vähän ylimääräistäkin. Olen Tampereella noin 2-5pvä kuukaudesta, jolloin meillä on sekä luentoja ja klinikkapäiviä. Luentopäivien jälkeen olisin ihan valmis jo menemään nukkumaan, sillä informaation määrä on valtava, mikä pitäisi sisäistää. Klinikkapäivinä harjoittelemme koulun klinikalla ja mahdollisuuksien mukaan olemme mukana mm. järjestettävissä kissapäivissä, jolloin olemme apuna pienissä toimenpiteissä. Majailen koulupäivät sukulaisteni luona, jotka ystävällisesti mahdollistivat suuren osan tästä koko prosessista. Ettei koira-arki unohtuisi, niin sielä onneksi on kaksi iloista pikkukaveria, jotka ovat aina valmiita lenkkeilemään. Taisipa nuorempi joutua koekaniiniksi, kun menin hampaiden Triadan järjestelmää läpi. Onneksi kaveri oli kovin yhteistyökykyinen ja lähinnä nautti käsittelystä. Aionpa siis jatkossakin käyttää näitä anatomisia malleja opiskeluni tueksi :D

Mietiskelin tuossa sitä, että enpä ole ikään aikaisemmin tainnut lukea tentteihin niin nyhtyristi, kuin nyt. Meillä oli jokin aika sitten varsinainen koeviikko, jolloin samalla viikolla oli muistaakseni kolme isoa tenttiä, joihin jokaiseen kuului erittäin laajoja alueita. Oma oppimistyylini ei ole sieltä helpoimmasta päästä, sillä mukana kulkee aina laatikollinen puuvärejä, jolloin opin piirtämällä ja värejä käyttämällä. Kateeksi käy tyyppejä, jotka kuuntelevat hiljaa tunneilla ja vetelevät tenteistä täysiä pisteitä sen varassa.. noh kukin tyylillään. Alan kirjallisuus on kiehtonut aina ja olenkin haalinut itselleni paljon kirjoja, joista tosin suurin osa on englanninkielisiä. No sanakirja kouraan ja suomentamaan, ei siitä kirjasta muuten mitään tolkkua saa.

Luokallamme on 16 opiskelijaa, joista kaikki on naisia. Ikähaarukka on aika laaja ja jokaisella on melkeinpä jokin eläinalaan liittyvä pohja koulutukselle. Olenkin saanut taas monta uutta samanhenkistä ystävää ja varsinkin klinikkapäivät neljän opiskelijan ryhmissä ovat kivoja. Viimeksi kanyloimme lelukoiria, otimme niistä verinäytteitä yms. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun melkein 10 vuotta hoitajana toimiva kanyloi lelukoiraa. No jollain ei-elävällä se oli opettajalle näytettävä :D Aikuisopiskelu poikkeaa suurelta osin aikaisemmista koulutuksistani, sillä siinä on oma vapaus ja se voidaan räätälöidä juuri itselle sopivaksi. Sen aikana voi olla töissä ja niinkuin tässä omassakin tapausessa teen lyhennettyä työaikaa omalla työpaikallani ja ylimääräisinä vapaapäivinä opiskelen. Tällä hetkellä työ-koulu suhde tuntuu hyvältä ja jaksan kummassakin kiitettävästi.

Nyt viime viikon maanantaina aloitimme ensimmäisen työharjoittelun ja itse suuntasin Takalan Eläinklinikalle Nurmoon. Paikka on ennestään tuttu ja sielä hoidetaan pieneläimet sekä hevoset. Meidän koiria sielä onkin hoidettu jo pitkään. Ensimmäinen viikko meni siinä ihmetellessä ja tutustuen paikkoihin ja ihmisiin. Pikkuhiljaa arki alkoi sujua ja tällä hetkellä olen erittäin hyvällä mielellä siitä, että olen saanut tehdä paljon kaikkea ja ennen kaikkea saanut vastuuta. Kävipä sielä virallisilla kuvilla yksi kasvateistani ja toinen on tulossa huomenna. Olipa jännä olla ottamassa vastaan näitä murusia ja alkaa niitä hoitamaan. Harjoittelu kestää viisi viikkoa, joten eiköhän tässä vielä hyväksi kehitytä.. toivon ainakin niin, sillä tällä hetkellä näyttää hyvältä!

Kirjoittelen taas opiskelusta, kunhan tulee lisää informaatiota.