torstai 14. tammikuuta 2016

Terveystuloksia!

No niin, nyt se on tehty! Nimittäin Alma on kuvattu nenästä hännän päähän ja tulokset ovat tiedossa. Kylläpä se olikin taas jännittävää, ehkäpä vieläkin jännittävämpää, kuin Vilman kuvauksien aikaan.  Silloin Vilman kanssa ei ollut mitään paineita ja itsekään ei juuri mitään silloin noista tiennyt. Mutta nyt tilanne oli täysin toinen!

Alma kuvattiin 7.1 Takalan Eläinklinikalla Nurmossa. Edellinen yö meni kauhukuvia maalaillessa ja aamulla olo oli suoraan sanoen aika kauhea. Mikä siinäkin on, kun täytyy niin kovasti jännittää ja tehdä olonsa tahallaan huonoksi? Alman tapauksessa olen ehkä vähän liikaa luonut itselleni paineita ja suunnitellut sen varalle monenlaista. No minkäs sitä omalle luonteelleen voi.
  Alma rauhoitettiin lihakseen annettavalla piikillä, mutta siitä neiti ei juurikaan tuumannut mitään, joten hoitajat päättivät yhteistuumin laittaa rauhoituksen vielä suonensisäisesti. Sen jälkeen Alma pääsi unille ja nukkuikin sikeästi. Tunnin verran odottelimme mieheni kanssa odotustilassa ja omat kädet tuntuivat hikoilevan ihan kiitettävästi. Kuvauksen jälkeen eläinlääkärin kanssa katsoimme yhdessä kuvat läpi ja kaikki lähtivät siistinä eteenpäin, huh. Kotiin päästyämme alkoi tietenkin melkoinen kuvien arvioiminen ja niitä vahdattiinkin monta päivää.. jopa niin paljon, että pää siinä jo tuli kipeäksi. Lonkat ovat erittäin siistit, toisen puolen lonkkamalja aavistuksen matalampi kuin toinen. Kyynärät erittäin siistit, selvät nollat. Selkäranka myös siisti sekä LTV.

Sitten tuli se kauan odotettu päivä.. tulokset saapuivat 11.1, eli yllättävän nopeasti. Käsi täristen suuntasin omakoiraan ja sielä maksoin lausunnot lonkista ja kyynäristä, jonka jälkeen heti tuli ilmoitus myös selän lausunnosta. Syke oli varmaan noin 150 tasolla ja pidätin henkeäni siihen saakka, kunnes näytölle ilmestyivät seuraavat lukemat:

HD: B/A
ED: 0/0
LTV 0
VA 1 (kaularangan C3 nikamassa pieni rakenteellinen muutos)

Minulla on täällä siis toinenkin terve koira, voi että olen niin onnellinen!! Nyt voimme hyvillä mielin aloitella uusien asioiden treenamista ilman pelkoa siitä, että paikat eivät kestäisi. Pakko myöntää, että aavistuksen säikähdin tuota Alman VA1 tulosta, koska sitä ei kovin paljon ole vielä tutkittu ja että näitä normaalista poikkeavia tapauksia en ole itse vielä tavannut. Ropisiko nyt jalostushaaveet suoraan nenäni edestä tämän koiran kohdalla? Ei onneksi.. Muutos on toki synnynnäinen, mutta niin pieni jalostuksellisessa mittakaavassa, että en ole siitä huolissani. Tuloksen tultua olen ihan siitä asti tehnyt taustatyötä ja yrittänyt saada asiasta enemmän tietoa niin suomeksi, englanniksi kuin saksaksikin. Ymmärrän täysin sen, että näillä asioilla ei ole leikkimistä ja että en yritä väistellä tosiasioita. Siksipä siis olin yhteydessä kahteen alan ammattilaiseen, joilla kokemusta kaularangan anatomiasta. Olen ollut yhteydessä myös pariin pitkän linjan kasvattajaan valkkaripuolella, joiden mielipide painaa omassa kasvatustyössäni melko paljon. Tulikin puheeksi se, että miten paljon tälläisia on voinut koirilla aikaisemmin olla, koska näitä on alettu tutkimaan vasta vähän aikaa sitten. Aloittelijana kumminkin itseäni pidän ihan täysin, joten kokeneempien tuki on minulle ensiarvoisen tärkeää. Alman kaularangan nikamat ovat saman kokoisia ja suorassa linjassa, yksi vain hiukan eri muotoinen. Muutos ei pitäisi alan asiantuntijoiden mukaan mitenkään haitata koiran elämää ja se luokiteltiinkin siltä osin lieväksi. Halusin asiaan varmistusta ja tällä hetkellä oloni on melko helpottunut. Silti tuo on hyvä tietää, niin osaa kiinnittää huomiota, jos esim kaulan lihakset jumiutuvat. Tähän mennessä en ole puolieroja huomannut ja meillä koirat hierotaan vähintään joka toinen viikko kunnolla läpi.

Mutta paljon on vielä matkaa siihen, että tietyt kriteerit täyttyvät Alman kohdalla. Siksi olen avoimin mielin ja elän näiden ihanien karvaisten ystävieni kanssa ihan päivää kerrallaan. Murehtimatta mistään, sillä meillä asiat ovat kunnossa!








8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Ihanaa, kun voi nyt helpotuksesta huokaista :)

      Poista
  2. Onnea terveestä koirasta :) Muistelenko oikein, että opiskelet/opiskelit klinikkaeläinhoitajaksi? Saako kysyä missä? :) Voisitko kirjoittaa millaista klinikkaeläinhoitajaksi opiskelu on, sillä itselläni tämän eläintenhoitajan tutkinnon jälkeen olisi haaveissa juuri ko. opiskelu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Hyvä idea, täytyypä ottaa asiaksi kirjoitella opiskelusta! Vielä olisi marraskuuhun asti opintoja, joten asiaa varmasti riittää :)

      Poista
  3. Onnea terveestä koirasta! :) Meilläkin on nuo kuvaukset edessä tässä muutaman kuukauden päästä ja meinaa kyllä jännittää jo valmiiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo jännittäminen on kyllä niin hassua, mutta kuuluu asiaan :D

      Poista
  4. Wau, täältäkin onnittelut terveestä koirasta! :)
    Ihan mielenkiinnosta kysyn kun sanoit että vielä on paljon matkaa että jalostuskriteerit täyttyvät, mitä kaikkea lukeutuu nuihin kriteereihin? (Oletin että viittasit jalostus kriteereihin sillä lauseella) Vieläkö pidät luonnetestiä tärkeänä vai vain suunta antavana testinä joka on loppupeleissä suht mitätön? :)
    Kiinnostaa myös että miksi kuvautit Alman jo nyt? Lähinnä tarkoitan kun joudut sen selän vielä kerran kuvaamaan, olettaen että haluat myös spondyloosi tuloksen. Itselläni on nyt vuoden ikäinen koira ja tuota kuvauttamista mietin että sehän rahallisesti järkevämpää kuvata sitten kun saa kaikki kuvat yhdellä kertaa sekä tärkein syy miksi itse otan kaikki kuvat kerralla on että koiraa ei tarvitsisi rauhoittaa kuin kerran :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielenkiintoisesta kommentista! Aloitetaan vaikka siitä, että miksi vein Alman nyt kuviin. Tottahan se on, että spondyloosin takia joudumme selän käydä vielä uudelleen kuvaamassa. Kuvautin Alman ihan oman mielenrauhani vuoksi, sillä halusin saada tietää, että uskallanko edetä sen kanssa treeneissä. Elämme sitä aikaa, kun erilaiset hypyt alkavat tulla ajankohtaiseksi. Halusin olla varma, että hyppyytän jatkossa tervettä koiraa. Siinä syy :)

      Jalostuskriteereistä puhuttaessa peilaan paljon rodun PEVISAA ja jalostussuositusta. Toki muutama muu omavalintainen kriteeri vielä lisänä. Alma käy luonnetestin, selkä kuvataan, metsästä viimeisen sertin ja käy korkkaamassa viralliset harrastuskehät. Sitten katsotaan mitä meillä olisi mahdollisesti rodulle annettavaa. Luonnetestin ohella pidän tärkeänä sitä, minkälainen se koira kokonaisuudessaan on ja miten se ottaa vastaan tietyt asiat. Pidän luonnetestiä hyvänä mittarina, mutta yksin sen varaan en laske. Vilman tapaus opetti paljon ja todisti sen, että etten ollut sen suhteen väärässä missään kohtaa. Alma testataan vasta noin kolmen vuoden iässä, sillä haluan antaa sen vielä kasvaa henkisellä tasolla. Fyysisesti se on valmis, mutta vielä niin kovin lapsellinen :)

      Poista