torstai 17. heinäkuuta 2014

Hyvää matkaa pikkuiset

Niin se aika vain menee.. taas niin nopeaa, ettei ehdi edes koneella juurikaan käydä. Mutta nyt siihen on toivon mukaan tulossa muutos parempaan. Meillä on tosiaan nyt arki rauhoittunut ja piha hiljentynyt. Ei enää kuulu tassujen töminä pitkin lattioita eikä iloiset haukahdukset ulkoa. Kaikki pennut lähtivät viime viikon aikana uusiin koteihin. Melkoisen haikeat fiilikset oli koko viikon, koska ihan kun antaisi omia lapsiaan pois.. itkuhan siinä jokaisen kohdalla tuli. Jokainen pentu jätti niin lähtemättömän vaikutuksen koko meidän perheeseen, sillä reippaampia ja sosiaalisempia lapsia saa hakea <3

Itse voin kyllä hyvällä omallatunnolla kaiken tämän jälkeen pikkuisen röyhistää rintaani ja olla ylpeä tästä kaikesta. Astutus, tiineys, synnytys, pennut yms sujuivat niin hienosti! Saan olla onnekas, että minulla on noin mahtava emäkoira täällä. Sen vertaista toista ei kyllä tule löytymään. Koira, jolle pennut olivat kaikki kaikessa. Loppuun asti se siivosi ja imetti pikkuisia, eikä koskaan niille ärähtänyt. Se itse saatteli jokaisen pennun matkaan uuteen kotiin ja meni sitten tyynen rauhallisesti takapihalle makoilemaan. Ihan kun se olisi tiennyt, että nyt on aika antaa pennut näiden ihanien ihmisten hoiviin. Voi rakas <3
  Monta unetonta yötä on vietetty pentulaatikon reunalla varmistaen, että kaikki on hyvin. Pennut ja emä saivat kaiken ja vielä enemmän, sillä halusin taata niille parhaat mahdolliset olosuhteet alusta lähtien. Pennut olivat koko elämäni tämän mahtavan seitsemän viikon ajan. Ne opettivat sen miltä tuntuu olla oikeasti jollekin olennolle niin kovin tärkeä. Aina kun ne kuulivat pienenkin ääneni, niin yhdeksän iloista kasvoa katsoi laatikosta niin tohkeissaan. Ulkonakin olin niille Vilman ohella turva, johon voi aina luottaa. Voi niitä ihania aikoja.. tippa linssiinhän tässä tulee. Innolla jään odottamaan, mitä näistä uskomattomista pennuista kasvaakaan! Onneksi tiedän tästä haikeasta olosta huolimatta, että jokainen pentu sai arvoisensa kodin, jossa ne ovat rakastettuja perheenjäseniä. Ihanaa on myös se, että kuusi pennuista jäi suhteellisen lähelle. Puhuimmekin jo monen uuden omistajan kanssa, että lähdetään yhdessä näyttelymatkoille ja pidetään muutenkin yhteyttä. Meillä onkin niin mahtavan tiivis porukka, kiitos ihan hurjan paljon!










Jäi meille onneksi yksi ihana tyttö arkea ilostuttamaan, nimittäin Alma! Pentu, jolta ei luonnetta puutu. Uskomaton saalisvietti ja taisteluhalu yhdistettynä omaa silmää hivelevään rakenteeseen on kuin unelma, jota on toivonut kaikki viime vuodet. Helppoa sen koulutus ei kyllä tule olemaan, koska neiti on nyt jo sen verran jääräpäinen tapaus. Alma on myös kauttaaltaan paljon vankempi, mitä Vilma tuossa iässä. Toivottavasti tästä niin urheasta pennusta tulisi itselle harrastuskumppani :)

Tässä kuvia hurmurista!








6 kommenttia:

  1. On ne niin suloisia tapauksia, voi että! Mielenkiinnolla seuraan täältä tietokoneelta Almankin kasvua ja kehitystä! ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ne ovat kyllä niin hienoja pikkuisia <3

      Poista
  2. Innolla seuraan mitä Almasta kasvaakaan. Kaunis neitonen. Mitä kaikkea aiot Alman kanssa harrastaa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, se on kyllä kaunis! Tarkoitus olisi tokoa ja Pk juttuja alkaa harrastamaan. Katsotaan, että mihin meillä rahkeet tulee riittämään :)

      Poista
  3. Kannattaa tehä facebookkiin oma ryhmä ja kutsua sinne kaikki pentujen omistajat, näin mekin tehtiin :) Sinne on aina kiva postailla kuvia ja kuulumisia ja kysellä muilta neuvoa ongelmien yms tullessa :) Pysyy porukka kasassa ja pentusisaruksiakin on näinollen tullut tavattua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teinkin viime viikolla facebookkiin ryhmän, johon liitin jokaisen uuden pennun omistajan. Se on kyllä kätevä tapa nähdä kuvia ja käydä lukemassa kuulumisia! :)

      Poista