perjantai 18. huhtikuuta 2014

Tiine vaiko valeraskaana?

Pitäisi ottaa itseään nyt oikein niskasta kiinni ja päivitellä blogia heti, kun jotain päivittämisen arvoista tulee. Pentuvaraajat ovat kyselleet sähköpostin ja puhelimen välityksellä Vilman kuulumisia. Jotenkin ihanaa, kun jokainen tuntuu olevan niin aidosti mukana jo tässä vaiheessa projektia :)

Olen ollut ihan itseni takia pessimisti ei pety -fiiliksellä matkassa siitä lähtien, kun Vilman astutettiin. Toivon niin hartaasti, että se kantaisi tätä toivottua pentuetta, mutta en kumminkaan uskalla toivoa liikaa. Olen kuullut niin monen pettyvän tänä keväänä, kun narttu on ultrattu tyhjäksi.. Kaikki tiineyden merkit ovat luettavissa, jopa ihan niin tarkasti kun kirjallisuudessa sanotaan. Ensimmäiset kaksi viikkoa ruokahalu oli aivan uskomaton, mikään ei tuntunut riittävän. Sitten alkoi nirsoilu ja aamupahoinvointi. Nirsoilu jatkui viikon, mutta pahoinvointi kesti onneksi vain pari päivää. Nyt ruokahalu on taas niin valtava, että Vilma kerjää jatkuvasti ruokaa ja vahtii jääkaappia. Ulkoisesti se on myös levennyt ja nyt viimeisimmät löydökset olivat yht´äkkiä ilmestyneet 10 nisää! Nisien ympärillä on myös pientä turvotusta. Väsymystä on edelleen havaittavissa ja siitä on tullut hurjan mukavuudenhaluinen. Lenkeillä se jaksaa normaalisti, mutta kotona se onkin sitten väsynyt ja vain nukkuu. Liikuttaminen tehdään Vilman omilla ehdoilla ja treenaaminenkin on nyt jäänyt vähemmälle. En ole pitkään aikaan enää hyppyyttänyt sitä mistään. Niin ihanaa kun olisikin ajatella, että sielä ne pienet kasvaa, mutta kaikki tämä voi olla seurausta myös valeraskaudesta. Vilmalla ei ole koskaan ollut varsinaista valeraskautta, mutta leluja se on hoivannut ja nisät hiukan paisuneet. Koko koira on muuttunut niin radikaalisti, että on jotenkin hankala edes ajatella sen olevan valeraskaana? Luin, että pennut voi tuntea emän mahasta niiden ollessä yli kolmen viikon ikäisiä. Itse en jotenkin edes halua kokeilla, koska en osaa ja sitten vain hätäännyn, kun mitään ei tunnu!
 Meidän ultra olisi tulevana tiistaina 22.4 klo.15.00, jolloin vuorokausia on alla 32. Olisin vienyt sen jo 28. vuorokautena ultraan, mutta pääsiäinen vähän sekoittaa aikataulua. Tiistaina luulisi mahdollisten maha-asukkien näkyvän, kun ollaan jo muutamia päiviä pidemmällä, kun yleensä ultran aikaan.

Ylimmässä kuvassa Vilma on muuttoapulaisena, jolloin astutuksesta on muutamia päiviä. Tähän kuvaan kun vertaa tuota vatsan alustaa, niin onhan siinä melkoinen muutos! Alimmissa kuvissa vielä pentujen upea isä Hugo edustettuna. Pahoittelen ylimpien kuvien huonoa laatua, ne on nopeasti napattu ihan puhelimen surkealla kameralla.

Mutta pitäkäähän peukkuja meille tiistaina!






9 kommenttia:

  1. Toivotaan että ultrassa näkyisi pieniä. <3 Täytyy sanoa, että tässä on yhdistelmä josta olisin takuulla pentua kysellyt itsekin, mikäli valkkarin hankkiminen olisi ollut ajankohtaista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentistasi :) Toivotaan tosiaan että masussa olisi elämää!

      Poista
  2. Laitoin sulle vihdoin sähköpostiin ne vesileimat! Anteeksi odotusaika, mutta vihdoin ovat valmiina. :)

    VastaaPoista
  3. Niin ja tosiaan täältäkin kaikki sormet pystyssä tsemiä huutamassa pikku Vilmojen toivossa! :D

    VastaaPoista
  4. Hei!

    Aivan ihana blogi sinulla! todella selkeää! ja mukavaa luettavaa!
    jatka samaan malliin! :)

    Tervetuloa pistäytymään blogissani osoitteessa:
    http://karvatassujenvilinaa.blogspot.fi

    sielä pääset seuraamaan karvapallon odotusta,
    koulutusta ja kehitystä pennusta aikuiseksi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Kiva, että tykkäät blogistamme :) Käynpä heti tutustumassa blogiisi!

      Poista