Pohdintoja ja iloista treeniä

Pohdintojen aiheena on ollut jo muutamat päivät se, että voisiko Vilma olla tiine? Käytös, ruokahalu ja koko olemus on muuttunut viime päivien aikana ihan selvästi. Ruokahalu on ollut astutuksesta lähtien ihan huipussaan ja silloin kun se ei syö, niin se nukkuu. Jos mitään erikoista ei tapahdu, niin neiti voi ottaa tuosta noin vaan ainakin neljän tunnin päiväunet. Aikaisemmin ei olisi tullut kuuloonkaan alkaa nukkumaan noin pitkään keskellä kirkasta päivää. Vilma hakeutuu myös todella lähelle ja haluaa rapsutuksia. Mihin ikinä menetkään istumaan, niin valkea seuraa kuin varjo perässä ja hamuaa huomiota. Nykyään se on myös ihan varmuuden vuoksi mukana ruuanlaitossakin, sillä voihan joskus käydä niin, että vahingossa joku tiputtaa ruokaa lattialle. Ruokapöydän alusta on myös kovassa syynissä pienten murusten toivossa. Mielestäni jännää käytöstä koiralta, joka on ollut koko elämänsä sieltä nirsoimmasta päästä.

Huippuna tälle kaikelle oli muutama päivä sitten alkanut pahoinvointi. Vilma kiersi levottomasti sisällä ja tuli luokseni vinkumaan, jonka jälkeen juoksi etuovelle. Päästin sen ulos ja pian se jo oksentikin. Kovasti toinen näytti olevan häpeissään, raasu.. Parina päivänä se on näyttänyt siltä, että vatsaan sattuu. Oireet kumminkin menivät pian ohi ja ruokakin maistuu jälleen hyvin. Näiden kaikkien merkkien lisäksi olen monen muun kanssa tullut siihen tulokseen, että se on jotenkin eri näköinen. Vai katselenko vain vaalenpunaisten lasien läpi? Pääsiäisen jälkeen mennään ultraan kuulemaan, että onko tämä kaikki tulosta masussa olevansa elämästä vai vaan jostain muusta. Ette uskokaan, että miten paljon toivon saavani kuulla ultrassa, että vauvoja olisi tulossa! Enkä pelkästään itseni vuoksi, vaan myös niiden, jotka kuumeisesti odottavat pentua juuri tästä yhdistelmästä. Toivottavasti saan soittaa iloisen uutisen jokaiselle pääsiäisen jälkeen :)

Vilma jaksaa hyvin myös treenata kaikesta tästä huolimatta. Toki treeni tapahtuu ihan koiran jaksamisen ja fiiliksen mukaan. Kävimme muutama päivä sitten treenikentällä vähän leikkimässä ja ottamassa muutamia voittajaluokan liikkeitä. Vilma teki upeasti töitä hyvässä vireessä! Taisteluleikit tuntuvat olevan parasta mitä se tietää.. patukkakin meni rikki! Ruutuun lähetyksessä se ennakoi ärsyttävästi, joten otin ihan kuivaharjoitteluna hallintaa ja keskittymistä. Yksi onnistunut lähetys ja se siitä liikkeestä. Kaukokäskyt ovat ehkäpä parhaat, joten niitä ei hinkattu kuin kerran läpi. Tunnaria en tehnyt kentällä, koska vire oli aivan liian suuri sellaiseen. Tein sen kotona ja hyvinhän sekin sujui. Vielä kun tuo keskittyminen saataisiin kentälle, niin olisin tyytyväinen! Seuraaminen tuntuu vain paranevan, mitä vähemmän sitä tehdään. Näin tiivistä se ei ole ikään ollut.. tosin hiukan se on alkanut eristämään. Tähän puutuin heti ja muutaman muistutuksen jälkeen alkoi meno olla näyttävää. Siihen oli hyvä lopettaa. Lopuksi vielä muutamat leikit ja tyytyväinen koirakko sai suunnata kotiin. Aion treenata Vilman kanssa niin kauan, kun se vaan jaksaa ja on innolla mukana. Oli ilo huomata, että miten hyväntuulinen koira oli päästessään töihin!

Mitä mieltä olette varsinkin viimeisestä kuvasta, onko se jotenkin eri näköinen? Häntä hämää, ei se oikeasti noin lyhyt ole.. taisi juuri sitä heiluttaa, kun näki tutun ihmisen tulevan.