Askel kohti uusia tuulia

Hiljaiselo on johtunut tasan siitä yhdestä ainoasta asiasta.. eli omasta laiskuudestani. Monia postausaiheita on ollut mietinnässä ja niiden toteutukseen olen tarvinnut kuvaajan, mutta harva ihminen osaa kuvata tuolla monsterikamerallani. Joka tapauksessa tulen toteuttamaan muutaman mielenkiintoisen postauksen heti, kun siihen tarvittavat kuvat ovat onnistuneesti otettu.

Mutta nyt siihen aiheeseen, jota olen työstänyt reilusti yli vuoden monen eri tahojen kanssa. Se aihe, joka saa ihon aivan kananlihalle ja mielen ihanan jännittyneeksi. Se aihe, josta puhutaan nyt! Tuleva pentusuunnitelma on nyt julkaistu yhdistyksen pentulistalla sekä tein  pentusuunnitelmille oman sivun! Sivulta pääsee meidän kotisivuille, jossa enemmän infoa yhdistelmästä. Käykääpä kurkkaamassa :)
  Tämä pentue onnistuessaan tuo mukanaan aivan varmasti upeita koiria niin luonteeltaan kuin rakenteeltaankin. Lähtökohdat kaikelle tälle on olemassa. Olen niin onnellinen, että olen saanut asiat tähän pisteeseen, missä ne ovat nyt. Siitä saan kiittää avuliaita ystäviäni ja kasvattajia, joiden puoleen olen saanut kääntyä. Tälläiseen projektiin en olisi ikipäivänä pystynyt yksin. Toki moni asia voi mennä pieleen ja luontoäiti loppupeleissä päättää onnistuuko tämä vai ei. Toivon todella, että tuleva kevät tulee olemaan pentujen tuoksuinen. Vilma tuntuu jotenkin aavistavan, että juoksuja odotellaan jo ihan rakot kourissa.. melkoinen pihtari! No kennelnimi ehtii ainakin toivon mukaan tulla ennen pentuja.

Paljon ollaan lenkkeilty ja kasvatettu kuntoa, niin koiran kun ohjaajakin. Järven jäällä käytiin vetohommissa ja neiti toimi moitteettomasti kun itse tulin luistimilla perässä. Laavulla paistettiin makkarat ja samoiltiin lumisessa metsässä. Tosin nyt kun tuonne ulos katsoo, niin lumi on vaihtunut vedeksi ja loskaksi.. juuri ihana keli valkoisen, pitkäkarvaisen koiran ulkoiluun.. huoh.

Koirakavereita ollaan treffattu ja treenailtu tottista ihan omaksi iloksi. Otan usein metsälenkillä muutamia esineruutuja, kun koira on hyvässä vireessä. Lähtee esineelle hyvin ja etsii nopeammin, kuin aikaisemmin. Palautukset ovat hyviä ja tiiviitä sekä Vilma odottaa hyvin esine suussa ennen kun annan luvan luovuttaa sen. Seuraaminen on myös tullut tiiviimmäksi, kun ei enää niin usein hinkata sitä kentällä. Myös ihan perusasennon viilaaminen on auttanut asiaa eteenpäin. Harmittaa toisaalta, kun en nyt keväällä pääse korkkaamaan tokon voittajaluokkaa.. mutta jos jotain hyvää, niin pääseepä sitten vieläkin varmempana syksyllä kisakentille.

Huomenna keskiviikkona olisi oman seuramme, Kauhavan Kennelkerhon vuosikokous, jossa palkitaan vuoden menestyjät monelta osa-alueelta. Lapuan Koiraharrastajien vuosikokoukseenkin kävi kutsu. Onkohan tänä vuonna luvassa miten paljon palkintoja? ;)