Aktiivinen kisaaminen ja harjoittelu on tuonut tullessaan myös sen, että blogin ylläpitämisestä on tullut entistä kivempaa. On mukava kirjoittaa asioista, joista tulen hyvälle tuulelle. Se on minulle myös eräänlainen tapa purkaa ajatuksia. En olisi vielä jokin aika sitten uskonut, että blogia alan edes pitämään, mutta miten kävikään. Lukijoitakin on jo ilmestynyt kivasti.. jotenkin hauskaa, että jaksatte seurailla meidän toilailuja! :D Nyt viime aikoina on ollut oikein himo kuvata jotain tai tekemällä tehdä jotain erityistä, josta voisin kirjoittaa postauksen!
Joulu meillä vietettiin rauhaisissa merkeissä perheen kesken. Vilma tuttuun tyyliin tälläytyi aina jonkun jalkoihin rapsuteltavaksi. Isovanhempani tuntuivat olevan parhaita tyydyttämään neidin läheisyydenkaipuuta. Vilma oli sitä mieltä, että joulupöydästä löytyy ihan varmasti myös paikka hänelle. Vaan eipä löytynyt, vaan tyytyminen oli maata omalla pedillä uuden "retkun" kanssa. Retku on Vilman uusi lelu, joka pitäisi ottaa mukaan jopa kauppareissulle..
Tähän väliin on pakko ottaa aihe, joka ei koiriin liity mitenkään. Olen joskus puhunut blogissa hevosestani Rockysta, siitä herrasmiehestä, jonka kanssa jokainen päivä on aivan erityinen. Se on yksi elämäni tukipilareista Vilman ohella. Vaikka elämäni on tällä hetkellä varsin kiireistä kolmivuorotyön ja koiran suhteen, niin aina minulla on kumminkin aikaa lähteä tätä ihanuutta tallille moikkaamaan. Tässä muutama kuva söpöläisestä:
Ajattelin nyt toteuttaa kysymyspostauksen, johon oli tullut aika kivasti kysymyksiä, kiitos niistä!
Minkä verran olet joutunut aktivoimaan koiraa niin että se pysyy ns. tyytyväisenä eikä hypi seinille ja millä tavoin?
- Hmm.. Vilman kanssa tehdään valehtelematta joka päivä jotain. Käydään esim. remmilenkillä, treenaamassa, otetaan aivotyöskentelyä, hömpötetään lelujen kanssa yms. mitä vain ikinä keksin tehdä. Se vaatii aktiviteettia, tai muuten se turhautuu. Turhautuminen ilmenee piippailuna tai tavaroiden kanteluna pitkin taloa. Kerran se päätti laittaa marimekkoverhot uuteen kuosiin, kun osoitti mieltään. Silloin olisin voinut kantaa niska-perse-otteella koko koiran ulos. Myös muutamat kylpypyyhkeet sai kyytiä niinkin rajusti, että koiraa oksetettiin koko aamu, että saadaan pyyhe pois mahasta. No sitten kun oli tarpeeksi oksennellut, niin haki kapulan ja toi minulle.. voi jestas! :D Vilmalla on käytössään todella iso aidattu takapiha, jossa se saa purkaa energiaansa. Joskus saa vain terassilta katsoa, kun koira vetää hepulilaukkaa pitkin pihaa ja paiskii lelujaan. Nyt kun olemme treenitauolla aktiivisesta kisaamisesta, niin tuntuu että se tarvitsee vieläkin enemmän tekemistä.
Rajoititko Vilman ollessa pentu sen tilaa mitenkään yksin ollessaan? Millaiseen tilaan ja miten se siihen suhtautui/yksinoloon yleensä, miten äkkiä oppi olemaan yksin?
-Vilman ollessa pentu sen tilaa rajoitettiin sen verran, että sillä oli oma huone. Se opetettiin jo pienestä pitäen olemaan ulkotarhassa ja sisällä yksin. Aika nopeasti se oppi, että yksinolo ei ole paha asia, vaan aina joku tulee hakemaan sen muiden seuraan.
Miten opetit yksinoloon? Kuinka pian jätit yksin ja miten pitkäksi aikaa?
-Yksinoloa harjoiteltiin pieninä pätkinä ja aina annettiin jotain tekemistä esim. aktivointipallo tai joku lelu. Jotenkin tuntui, ettei se edes huomannut jäävänsä yksin, vaan keskittyi leluihinsa. Toki ensimmäiset viikot se kitisi ja huusi, mutta sitten kun rauhoittui, niin pääsi pois. Se oppi oikeasti hurjan nopeasti tuon yksinolon.
Pahin Vilman tekemä tuho?
-Taitaa olla nuo ikkunaverhojen raatelu ja pyyhkeiden syöminen. Pentuna se järsi muutaman jäljen olohuoneen pöytään, mutta muilta isommilta tuhoilta ollaan säästytty. Tähän väliin sellainen tieto, että Vilma söi ikkunaverhot viime kesänä.. ollessa siis päälle 3-vuotias!! Varsinainen nirppanokka, menee ja tekee heti pahaa, jos ei saa tahtoaan läpi! Suolapallo tuntui olevan viime kesän ehdoton hitti.
Kuinka paljon lenkkeilettä päivässä noin yleisesti/keskimäärin?
-Lenkkiä kertyy päivittäin vähintään sen n.4km riippuen omista ja porukoiden töistä. Joskus käydään vetäisemässä 15km vapaana metsässä ja joskus 10km pyörällä. Nyt kun ensilumi tuli, niin käytiin valjakossakin muutaman kerran juoksemassa. Se vasta oli kivaa! Yritän pitää Vilman liikunnan mahdollisimman monipuolisena, että lihaskuntokin olisi paras mahdollinen.
Mikä ollut haastavinta Vilman koulutuksessa/käyttäytymismalleissa jne?
-Se on nirppanokka eikä muuksi muutu. Jos treeneissä sitä on pitänyt torua, esim paikkamakuussa kun nousee, niin tarpeeksi kova karjaisu voi saada neidin vallan hämilleen. Sitten kun tulen lähelle ja alan kehua, niin se mielistelyn määrä on aivan mahdoton. Koitin kerran ottaa hevosraipan mukaan treeniin ihan sen vuoksi, että voin OHJATA koiran takapäätä käännöksissä ja sivulletuloissa. No eipä onnistunut ei.. Vilma päätti olla tekemättä mitään, koska meinasin näköjään alkaa lyömään sitä. Kertaakaan se ei ole saanut kepistä, joten vähän yllätyin. No sitä ei käytetty, vaan otettiin joku onneton risku. Sama juttu. Aaargh! No, naru kaulaan ja pakotteita sieltä sitten jos tarvitsee. No sehän sujui todella hyvin ja Vilma teki aivan onnessaan töitä. Se on välillä vähän kummallinen :D Sen jälkeen kun alkoi haastamaan minua haukulla, niin ei ole ottanut itseensä, vaikka olen raipalla ohjannut takapäätä. Nykyään se ei ole moksiskaan. Taisi olla vain joku mörköikä tuolloin alkuvaiheessa.
Teksteistäsi saa kuvan että Vilma on todella helppo ja mukava kouluttaa? Onko se tottiksen suhteen aina ollut hyvin miellyttämisen haluinen ja innokas, vai onko sitä hirveästi pitänyt rakentaa? Kai se nyt joskus on kuriton ja tottelematon? ;)
-Tämä on jotenkin hauska kysymys! Vilmaa on rakennettu ihan tähän saakka, koska itsellä ei ole ollut aikaisempaa kokemusta näin intensiivisestä koiran koulutuksesta. Sain alusta alkaen hyviä neuvoja kokeneemmilta ja sen kautta ollaan alettu hommiin. Vilma on ollut pennusta asti erittäin innokas kaiken uuden suhteen. Sille oli pentuna helppo opettaa perusasiat, kun se oli niin hyvin kaikessa mukana. Ensimmäinen epäkohta taisi tulla silloin, kun päätin joskus tulevaisuudessa osallistua kokeeseen. En osannut vaatia koiralta oikeita asioita ja mentiin sen vuoksi ns. perse edellä puuhun. No uusi päivä ja uudet opit. Oma positiivinen ja kannustava koulutusmenetelmä sai koirassa aikaan uskomatonta energiaa ja sen miellytämisenhalu tuntui kasvavan päivä päivältä. Eteneminen koiran ehdoilla on todettu toimivaksi meidän kohdalla. Juoksujen aikaan on aivan turha yrittää ottaa mitään tottikseen liittyvää, koska silloin ei ole korvia, näköä eikä mitään muutakaan.. Silloin on parempi mennä perkaamaan vaikka kukkapenkkiä! :D
PS. Uuden vuoden kunniaksi blogi kokee mullistavan remontin tässä lähiaikoina. En millään malta odottaa, että saan sen julkistaa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti