keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Missikisoissa

Jaarittelin vielä viimeisenä ilmoittautumispäivänä, että viitsinkö lähteä Vilman kanssa ahtaaseen Seinäjoki Areenaan polttamaan pinnaani heti ovella.. no joku ääni päässä kumminkin sanoi, että ilmoita. Ja minähän ilmoitin. Viime vuosina areena oli aivan täyteen tukittu hermostunutta näyttelykansaa kaikkine häkkeineen ja kantamuksineen. Pelkkä sielä seisominen sai aikaan jonkinlaisen pakoreaktion.. ehkäpä ahtain näyttelypaikka koskaan, yäk!

Vilma kävi kunnon porstauksessa neljä päivää ennen näyttelyä. Siihen jo aloin panostamaan, koska halusin, että koirani näyttäisi säkenöivän hyvältä. Uusi shamppoo, hoitoaine ja lainattu superkuivuri voisivat saada aikaan toivottua tulosta. No ensinnäkin pesin Vilmaa kauemmin, kuin koskaan ja tästähän neiti ei pitänyt sitten yhtään.. nyrpeää naamaa vain näytti ja olihan se aika koomisen näköinen vinttikoira sielä kylppärin nurkassa. Pitkällisen pesusession jälkeen siirryttiin kuivaamaan. Nyt pitäisi tuon karvareuhkan kuivaa alle kymmeneen minuuttiin, kun puhallusvoimaa on sen verran paljon, että lähtee matotkin lattiasta. Kuivuri muistutti imuria ja imuri on yksi Vilman inhokeista.. no onneksi se on aikaisemmin tykännyt föönistä, joten tämäkään ei sitten lopulta tuottanut mitään ongelmaa. Aikaa meni sen kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen edessäni seisoi aivan huikean mahtavan näköinen koira!! Niin valkoinen ja ilmava, juuri sellainen jota hain, jes! Uusi shamppoo jätti karvan onneksi karkeaksi, vaikka näin lähellä näyttelyä pesinkin. Liian pehmoinen turkki tällä rodulla ei ole toivottava näyttelyissä. Uusi proteiinihoitoaine vasta saikin turkin säkenöimään ja näyttämään terveeltä. Tässä kuva vielä hiukan pohjakosteasta koirasta, joka pääsi livistämään kesken kuivauksen:



Lauantaiaamu valkeni ja onneksi kehän arvioitu alkamisaika oli vasta 12.30, joten aamullakin oli vielä hyvin aikaa leikata kynnet ja hiukan harjailla. Matkaan lähdettiin hyvillä mielin, pääpaino samanhenkisten ystävien tapaaminen. Mitään odotuksia minulla ei ollut, koska tuomari oli ihan uusi tuttavuus. Sen tiesin, että sakemanneja arvosteli aika kirjavasti käyttäen koko väriskaalaa. Paikalle saavuttiin kumminkin hyvissä ajoin ja pystytettiin häkki kehän lähelle. Vilma käveli ahtaassa hallissa kuin kotonaan, ilman mitään huolen häivää, vaikka käytävät olivat todella ahtaat ja koirat ihan toisissaan kiinni. Olimme ensimmäisten valkoisten joukossa, jotka saapuivat paikalle. Kauaa ei kumminkaan tarvinnut odottaa, jolloin tuttuja koiria ja ihmisiä alkoi tulla paikalle. Oman rodun harrastajia on aina niin mukava nähdä! Jennillä oli mukana komea valiouros Ykä ja Jaanalla avonarttu Jara sekä nuorissa kilpaileva uros Rene.
  Vilma makoili kevythäkissään täysin tyynesti, välillä istuskeli ja katseli kattoluukusta. Ei tuumannut mitään, vaikka itse sinkoilin paikasta toiseen. Pian alkaisi kehä, joten käytin Vilman vielä ulkona ottamassa pientä spurttia. Jonkin aikaa kumminkin piti odottaa, koska avoimet nartut arvostellaan ihan viimeisten joukossa. Tuomari tuntui olevan ihan täysin liiketuomari, joka tykkäsi juoksuttaa esittäjät ihan hengähdyksiin asti. Hampaista oli myös tarkka sekä sujuvasta esittämisestä.
  Vilma pääsi kehään ja käyttäytyi juuri kuten aina ennenkin, seisoi kuin patsas yksilöarvostelussa ja antoi tuomarin katsoa suuhun ihan poskihampaita myöden. Ei liikahtanutkaan, kun tuomari kopeloi koko kropan. Liike oli jotain aivan uskomattoman hienoa, pitkällä askeleella ja häntä alhaalla neiti kiisi pitkin kehää. Tästä tulos ERI ja odottelemaan pääsyä uudestaan kehään. Avoimia narttuja taisi olla viisi, josta neljä sai ERIn. Kaikki ERIn saaneet siis kehään ja kilpailemaan SA:sta. Vilma juoksi toisena ja pian tuomari pyysi meitä ensimmäiseksi ja juoksutti kierroksen, jonka jälkeen järjestys oli selvä, Vilma voitti kilpailuluokan ja sai SA:n! Jaanan Jara tuli toiseksi ja sai myös SA:n. Sitten jälleen odotettiin, että kaikki narttujen SA:n saaneet tulisivat jälleen kehään. Niitä oli muistaakseni 4, valio, nuori ja kaksi avointa. Vilma juoksi jälleen toisena. Tuomari juoksutti monta kierrosta ja Vilman liike tuntui paranevan entisestään! Tuomari kehotti meitä siirtymään jälleen ensimmäiseksi ja valionarttu meidän perään. Näin juostiin vielä vähän ja järjestys oli jälleen selvä! Vilma oli PN1!. Tässä vaiheessa ei riemullani ollut rajaa, sillä tiesin Vilman saavan SERTin!! Meille ojennettiin myös CACIB ja käskettiin tulla pian takaisin, jolloin ratkotaan rodun kaunein koira. Jalat tuntuivat olevan muusia ja sydän löi aivan liian tiheästi.. Vastassa meillä oli komea uros, joka liikkui hienosti. Vilma laittoi jälleen askelta toisen eteen ja liikkui hyvin! ROP-titteli meni urokselle johtuen voimakkaammasta liikkeestä, mutta pienestä se kuulemma oli kiinni. Vilma oli täten kerrassaan upeasti VSP!

Tulos siis kokonaisuudessaan: AVO ERI AVK1 SA PN1 SERT CACIB VSP!

Upea näyttelypäivä takana, en voisi olla enää ylpeämpi tuosta koirasta!
(laitan arvostelun, kun löydän sen)






11 kommenttia:

  1. Onnee!:) Tosi ihana koira!<3

    VastaaPoista
  2. Mitä shampoota/hoitoainetta käytät? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytän Isle of Dogs -tuotteita, suosittelen :)

      Poista
    2. Joo, pitääpä jostain ostaa! Varmaan just sitä valkoiselle karvalle tarkotettua :D Tosi monet shampoot kun tekee just hiton pehmeeks ja liukkaaks karvan niin joutuu pesemään ajoissa, voi sitten taas arvata onko se enää nly päivänä puhdas... ;)

      Poista
  3. Onneksi ilmoittauduit siis! :) Onneksi olkoon! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos! Kyllä harmittais, jos en olis ilmoittanu :D

    VastaaPoista
  5. Wau, huippuisot onnittelut myös meiltä! :)

    VastaaPoista