torstai 17. elokuuta 2017

Uusi FI MVA ja muita kesän kuulumisia

Taustalla soiva Alan Walkerin Never give up sopii kyllä niin mainiosti tähän tunnetilaan. Fiilis on rauhallinen ja onnistunut. On vahvana tunne siitä, että olin oikeassa tämän koiran suhteen. Se ei ole vieläkään tuottanut minulle pettymyksiä, päinvastoin iloa niin mahdottoman paljon, vaikka vaativa koira onkin ollut! Ja mikä parasta, se on elämäni koiran jälkeläinen.

Silloin, kun sain Alman ensimmäisen kerran syliini parin minuutin ikäisenä, niin tiesin, että tämä sinnittelijä ja kovaääninen kaveri olisi jotain ihan omaa luokkaansa. Se oli kaikille yllätys, eikä sitä yhdeksättä pitänyt tiineysröntgenissä edes näkyä. Niinpä sinnikäs taistelija kesti pitkän synnytyksen ja tupsahti maailmaan pontevana monta tuntia myöhemmin kuin muut. Alman taistelijan luonne on tullut esiin jo ensimmäisinä päivinä, sillä se raivasi tiensä sinne, mihin se oli päättänyt. Kauaa ei tarvinnut pentuvalintaa tehdä, sillä tämä kaveri teki itseeni ja moneen muuhun suuren vaikutuksen. Niinpä siitä jäi kotiin Vilman opastuksella kasvamaan kiva harrastuskoiran alku.

Alma toteutti viikko sitten sunnuntaina Sastamalassa pitkäaikaisen haaveeni ensimmäisestä omasta FI MVA koirasta keräämällä kaikki sertit kasaan ja suorittamalla luonnetestin hyväksytysti läpi pistein +127 laukausvarma ja täten hyväksytty! Alma täyttää nyt PEVISAn ja täten sille on pentusuunnitelmia ensi kevääksi/kesäksi! Urokseksi olen valinnut kerrassaan upean herrasmiehen, joka paljastetaan tässä ihan piakkoin. Tämä projekti onnistuessaan tuo varmasti kivoja koiria niin ulkomuodon, terveyden kuin luonteenkin osalta! Tästä pian lisää.




Ilman Vilmaa ei olisi Almaa. Niin se vain menee ja näistä kahdesta olen kovin kiitollinen. Äitikoira tietää edelleen kyllä mistä naruista lastaan vetelee, että saa säilyttää paikkansa lauman johtohahmona. Tänä kesänä on tullut huomattua, että Vilma ei tosiaan ole enää se sama koira, kuin muutamia vuosia sitten. Se on paljon omissa oloissaan ja tykkää seurailla mitä tontilla ja sen ulkopuolella tapahtuu. Se myös nukkuu enemmän, joka viittaa siihen, että ikä alkaa tuoda tähänkin rouvaan sitä omaansa. Kun aletaan puhua autolla menosta, pyöräilystä, lenkille menosta, mökille, kalastamaan, uimaan, treenaamaan jne, niin kierrokset nousevat tappiin noin sekunnissa! Jos et heti jotain edellä mainittua aio toteuttaa, niin saat ihan varmasti mulkoilevia katseita ja sen jälkeen alkaakin haukkuminen ja hyppiminen. Eli täytyy tarkkaan katsoa, mitä asioita suustaan päästää, kun Vilma on kuulolla. Jotenkin hauskaa, että miten paljon se ymmärtääkään puhetta ja kuuntelee sujuvasti jokaisen sanan.

Vilman terveyspuoli on tarkassa seurannassa ja tämä kesä onkin mennyt kivasti. Jalka ei vaivaa ja pienet selkäjumit onkin saatu aina auki hieronnan ja muiden tukihoitojen avulla. Olen yrittänyt ottaa kaiken mahdollisen irti kesän uimamahdollisuuksista, sillä se on tuntunut olevan juuri sitä oikeaa liikuntaa Vilmalle. Vaikka liivien kanssa uiminen tuotti aluksi kovaakin eripuraa, niin hyvin sekin on alkanut sujumaan ja täten mahdollistaa kohdistetun vaikutuksen raajoihin ilman, että voimaa tarvitsee käyttää pinnalla pysymiseen. Silloin kun kotona ei jumppailla ja treenailla, niin Vilma rentoutuu kotiväen kanssa mökillämme Soinissa. Kun autoa aletaan pakkaamaan ja tavaroita kantamaan, niin se tietää heti, että nyt päästään mökille ja innoissaan jo autossa istuukin ja odottaa lähtöä. Mökillä se saa olla aina vapaana ja kovasti tykkää seurailla laajennuspuuhia. Toisaalta kiva, että se pääsee myös vähän lepuuttamaan hermojaan mökkiympäristön rauhaan. Aina täällä kotona ei vain jaksa tuon jälkikasvun juttuja!








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti