Helsinki Winner & Voittaja 2015

Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Niin kävi myös tämän postauksen kanssa. Aikaa on vierähtänyt koulussa, uudessa työpaikassa ja vaikka missä.. huh. Paljon olisi jälleen kirjoitettavaa, mutta missä välissä ehtii oikeasti paneutumaan omiin ajatuksiin? Ei juurikaan koskaan.. Mutta tässä tämä on, olkaa hyvä!

Itsenäisyyspäivän viikonloppu häämötti uhkaavasti ja mitään oltu vielä pakattu. Matkaan lähdettiin kahden ihmisen ja kahden koiran voimin. Täytyi pitää se mielessä, että messariviikonlopun jälkeen minä suuntaisin tampereelle kouluun ja Alma jatkaisi Juulian mukana takaisin kotiin. Joten laukkuja oli jos jonkinlaista mukana. Juulian kanssa varasimme hotellin jo tämän vuoden helmikuussa ettei vain jäädä ilman. Se kannatti, sillä ihmiset alkoivat jo loppukesästä olla ihan paniikissa kyseisen näyttelyviikonlopun majoituksien kanssa. Majoituimme hotelli Avassa ihan messukeskuksen lähellä, joten paikat olivat tuttuja vuoden takaa, jolloin olimme omalla porukalla pentunäyttelyssä. Matkassa meillä oli tällä kertaa Juulian karkeakarvainen saksanseisoja Fanta ja Alma. Koirat tulivat onneksi erittäin hyvin toimeen keskenään ja niiden kanssa liikkuminen oli helppoa. Näiden näyttelyiden kanssa kävi juuri niin kuin arvelinkin, eli landespedet lähtivät koirineen "isolle kirkolle" ihan vaan katselemaan tunnelmaa. Odotuksia ei ollut, tuomarit olivat ihan vieraita ja en itse ole koskaan oman koiran kanssa kyseiseen viikonloppuun osallistunut. Siinäpä oli jännitystä kerrakseen. Vaatteetkin täytyi olla sieltä parhaasta päästä, joten tähän tilaisuuteen Viron reissulta löydetty mekko oli aivan täydellinen!

Suomen sangen vähäluminen talvi asetti omat ongelmansa menomatkalla, sillä pääsimme lähtemään matkaan siten, että olimme illalla kymmeneltä perillä. Matkalla satoi koko ajan vettä ja asiaa ei yhtään helpottanut auton huonot pyyhkijät, jotka huomasin vasta puolessa välissä matkaa, jes! Onneksi sentään hotellia ei tarvinnut alkaa etsimään, sillä osasin paikan päälle vuoden takaisen seikkailun varjolla. Illalla hotellilla teimme olon kotoisaksi ja suuntasimme nukkumaan huomista jännittäen.
 Aamulla aikaisin kello soimaan, Alman ulkoilutus, pesu ja siistiminen, jonka jälkeen koira oli valmis päivän mittelöihin. Aikaa tähän somistukseen meni melkoisesti ja siinä hikoillessa koin pientä katkeruutta Juuliaa ja Fantaa kohtaan, jotka iloisesti vielä näyttivät olevan täydessä unessa. No omaa itseään on syyttäminen tämän rotuvalinnan kanssa ja siitä, että nuhjuisessa kunnossa ei mennä yhtään minnekään. Alma näytti kieltämättä kauniilta, vaikka ei täydessä turkissa ollutkaan. Onneksi varasin mukaan sademanttelin, joka piti suurimmat liat loitolla ulkona liikkuessa.

Suuntasimme aamulla jo ensimmäisten joukossa kohti messukeskusta, sillä pahimmat ruuhkat syntyisivät hiukan myöhemmin. Ruuhkissa ei juurikaan tarvinnut kumpanakaan päivänä olla ja auton kanssa liikkuminen vilkkaassa paikassa sujui hyvin. Meidän kehä oli onneksi siinä hallissa, joka oli lähellä parkkihallia. Sisään päästyämme ihmettelin sitä kaikkea tilan paljoutta! Olin toki aikaisemminkin messukeskuksessa käynyt, mutta vain pentunäyttelyn verran. Käytävät olivat kivan tilavia ja häkeille oli hyvin tilaa.. vielä aamulla klo.8.00! Hetkeä myöhemmin koko halli oli kuin aamuttu täyteen ihmisiä, koiria ja häkkejä.

Lauantaina valkkareita oli paikalla 43kpl ja sunnuntaina 39kpl. Mielestäni melko vähän verrattuna viime vuosiin.. syystä ei liene epäselvää, sillä hinnat alkavat jo nyt olla sielä kipurajoilla. No mutta sinne oli nyt vain pakko päästä ja hinnan vielä pystyi irvistelemättä maksamaan. Alman kanssa samassa luokassa ja seuraavalla numerolla kisasi hurmaava Isla-sisko. Voi että miten joku voikaan näyttää niin äidiltään. Silmät olivat kuin kaksi suklaanappia, juuri niinkuin Vilmallakin! Meillä oli lauantaina tuomarina herrasmies Boris Spoljaric kroatiasta. Hänen tyylinsä arvostella oli kovasti mieleeni, sillä hän juoksutti paljon ja teki itselleen muistiinpanoja samalla kun tarkasti meni koiria läpi. Almalla oli hyvä päivä ja se loikki jo ennen kehää kuin kenguru. Kehässä toimi hyvin ja siitä kiitoksena seuraavanlainen tulos kovaakin kovemmassa seurassa:

NUO ERI NUK1 SA PN3 SERT VARA-CACIB!!

Olin jotenkin ihan ymmälläni, sillä Alma kilpaili kovia koiria vastaan ja nyt jätti ne taakseen. Alma oli myös ainut nuorten luokan narttu joka sai ERIn ja SAn. PN-kehässä oli lopuksi 10 narttua. Olisin voinut pakahtua ylpeydestä, sillä minun "pikku-pentuni" otti ja näytti mitä siitä on kovaa kyytiä kasvamassa! Oli jotenkin ihana tunne, kun minulle ennestään vieraat ihmiset tulivat onnittelemaan kauniista koirasta ja kovasti olivat siitä kiinnostuneita. Taisipa siinä muutama ihminen mainita senkin, että ovat seuranneet meidän blogia jo vuosia, vau! Alman sisko Isla sai tuloksen NUO EH NUK4 ollen vielä kovin kapea ja liikkeet vaativat aikaa tasaantuakseen.

Sunnuntaina valkkarit tuomaroi Salvador Janeiro Francisco Portugalista. Hän myös juoksutti paljon, mutta ei tuntunut olevan niin tarkka, kuin lauantain tuomari. Almasta näki aamulla ettei ollut niin virkeä, kuin aikaisempana aamuna, mutta virtaa oli silti jahtailla city-jäniksiä hotellin takapihalla. Suuntasimme messukeskukseen jälleen samaan aikaan välttääksemme ruuhkat. Ennen kehää nostatin Almaa tokon jutuilla ja hyvin syttyi, liitelimme ERI:llä nuorten kilpailuluokan johtoon ja saimme ainoana luokassa SA:n. Tässä vaiheessa alkoi todella jännittämään. PN-kehässä oli paljon narttuja ja sielä ei enää sijoitusta tullut, mutta "PN 6" toi meille kumminkin VA-SERT:n! Islan tulos myös tänään NUO EH NUK4. Alman tulos kokonaisuudessaan sunnuntaina:

NUO ERI  NUK1 SA VA-SERT!

Kaipa tässä täytyy alkaa uskomaan siihen, että Almalla on hyvät mahdollisuudet myös tulevaisuudessa pärjätä näyttelyrintamalla. Aikaisemmin sitä on jotenkin uskotellut itselleen, että mukavaa sattumaa ollut kaikki tähän astinen menestys. Pieni toivon kipinä siis on olemassa myös jatkoa ajatellen, joka on erittäin kiva juttu! Näyttelyviikonloppu oli erittäin onnistunut kaikin puolin, oli ihana nähdä ystäviä kauempaa, joita ei muuten juurikaan näe. Näihin lukeutui ehdottomasti Vilman kasvattaja Tiina ja Vilman jo veteraaneihin lukeutuva iki-ihana mummo Stella. Siinä kun Stellaa silittelin, niin olisin voinut vannoa että tässä on Vilma, niin paljon oli mummolla ja lapsenlapsella samaa näköä. Myös Alma tutustui isomummoon hyvällä menestyksellä. Kotiin lähdettiin hyvillä mielin ja Tampereella tiet arkaantuivat minun jäädessä pänttäämään tenttiviikolle ja Alma matkusti Juulian kanssa kohti kotia.

Kiitos Juulia kivasta seurasta, otetaan joskus uusiksi! :)