We're under control

Viime viikkoihin on sisältynyt hakua, tokoa, jälkeä, ystäviä, uusia tuttuja ja ennen kaikkea hyvä fiilis! Hallitreenit alkoivat ja Alma on ollut ahkerasti mukana treenaamassa. Halliolosuhteet ei reipasta pentua haittaa ja työnteko sujuu kivasti. Olin ensimmäisen kerran jälkeen ihan onnesta soikea, kun huomasin miten välinpitämätön Alma oli hallissa olevia ihmisiä ja koiria kohtaan. Se näki vain minut, jes! Hallissa ollaan panostettu hyvään fiilikseen ja oikea-aikaiseen palkkaamiseen apuohjaajan voimin. Seuruussa appari katsoo takaa koska koira on suora ja ilmoittaa, koska palkkaan. Almalla on välillä vähän ongelmaa aueta, mutta korjaa itsekin jo hyvin. Kunhan ohjaaja malttaisi pitää käden oikeassa paikassa. Tuon pennun ahneus jaksaa ihmetyttää kerta toisensa jälkeen, sillä Vilma ei ollut pentuna tuollainen. Alma tekee nimittäin vaikka mitä ruuan ja lelujen eteen.. hyvä niin! Joka kerta treenien lopuksi Alma leikkii vieraan ihmisen kanssa vetoleikkejä. Tähän mennessä se ei ole vierastanut ketään, vaan tarraa hanakasti leluun kiinni ja pitää otteen hyvin. Otteessa itsessään on tosin vielä paljon parantamisen varaa, sillä ote on vajaa. Eiköhän sekin sieltä ajan kanssa tule.

Hakutreeneissä käytiin myös viime viikolla. Alma teki kolme kierrosta ja jokaisella kierroksella kaksi ukkoa. Ensimmäiset ukot etsittiin hajunhaulla, eli koira liinan päähän ja keskilinjaa ristiin rastiin niin kauan, että koira nostaa hajun. Jouduin ensimmäisellä kerralla mennä hiukan metsän puolelle, ennen kun haju nousi. Kun haju oli nenässä, niin reitti oli selvä ja Alma juoksi maalimiehen luo häntä heiluen. Toisella pistolla meni täysin uusi maalimies jo valmiiksi metsään ja me tulimme hetken kuluttua keskilinjalle ajatuksena tehdä samanlainen treeni. Nyt Alma oli jo paremmin hereillä ja muutaman nuuhkaisun jälkeen nosti päänsä ja lähti metsään. Puolessa välissä se pysähtyi ja nosteli nenäänsä, jonka jälkeen juoksi kovaa maalimiehelle. Uuden maalimiehen kanssa ei mitään ongelmaa. Seuraavat pistot tehtiin näkölähtöinä, että saataisiin koiraan vauhtia. Hyvin oli vauhtia ja ukot löytyi. Lopuksi otettiin vielä esineruutu, vaikka Alma oli ihan silminnähden jo väsynyt. Niin vain pentu skarppasi ja löysi kaksi kertaa peräkkäin esineen metsästä, jonka appari sinne vei. Hyvät fiilikset jäi myös tästä!

Koirien kanssa ollaan joka päivä jossain menossa, joten yksi päivä päätettiin lähteä lähipellolle ihan omalla porukalla vähän kuvailemaan. Kyllä tytöillä oli hauskaa ja tulikin ihan kivoja kuvia. Alman ollessa jo melkein emänsä kokoinen on leikkiminen muuttunut paljon vakavammaksi. Joskus koirat repii ihan tosissaan leluja ja kumpikaan ei luovuta. Tappelemaan ne ei onneksi ala, vaikka äänet on melkoisia. Vilman ego on onneksi sen verran korkea, että sitä ei helpolla viedä. Uskonpa, että Vilma tulee aina olemaan tämän lauman pomo.

Joulukuun aikana olen käynyt katsomassa paria kasvattia ja voi pojat miten ne kaikki ovat kasvaneet jo ihan oikean koiran mittoihin! Jokainen niin kivan luonteinen ja näköinen tapaus.Jännä jotenkin katsoa niitä, kun jokaisessa näkyy niin selvästi Vilma. Ilme, silmät ja yleinen olemus on niin äidiltä perittyä. Kuvissa alla ensin Daisy (DS Act of Love), jonka näin viimeksi ihan pikkuisena. Siitä oli kasvanut todella upea neiti! Sitten kuvissa Roxy (DS Ardent Touch), jota kävin katsomassa eilen. Voi kun siitäkin oli kasvanut kaunis, ihan kun ilmetty Vilma oli sekin. Ylimmissä kuvissa Daisy vasemmalla ja Alma oikealla.

ps. Kurkatkaapa Katkopiirron blogiin, sielä jouluarvonta!