perjantai 28. marraskuuta 2014

Valkoista arkea

Arki voisi olla tosin vieläkin valkoisempaa, sillä itse odotan jo kovasti lumen tuloa. Jouluihmisenä on ripustettu jo monet jouluvalot ja laitettu kaikkea pientä kivaa kotiin. Se lumi vaan puuttuu.. Valkoisten koirienkin kanssa liikkuminen helpottuu huomattavasti, kun ei tarvitse montaa kertaa päivässä pestä kuraisia tassuja. Ihmeen puhtaina on kyllä kumpikin pysynyt, vaikka rypövät jokaisen ojan aina lenkkeillessä. Lumen kanssa on vaan niin paljon helpompaa ja koiratkin tuntuvat nauttivan hangista.
Kuvassa Vilma pari vuotta sitten helmikuun hangilla, voi kun tuollaiset saisi taas tällekin talvelle!


Aika kuluu jotenkin hurjan nopeasti.. pennut ovat täyttäneet tässä kuussa jo puoli vuotta! Jokainen alkaa muistuttamaan jo ulkomuodoltaan isompaa koiraa, mutta luonteeltaan ovat vielä ihanan pentumaisia. Meillä kotona on tullut huomattua se, että Alma alkaa olla yhtä korkea kun Vilma.. korkeuskasvu saisi nyt alkaa hiipumaan, ettei mene liian isoksi. Paino on nyt pysähtynyt n.25kg kohdalle, joka on hyvä. Liian iso tämän rodun edustaja on huono juttu ajatellen koiran käyttöä harrastuksissa, joihin olen ajatellut tähdätä. Näyttelyissä liian iso narttu ei myöskään ole mikään hyvä juttu. Jalat Almalla ovat kyllä silmiin pistävästi pidemmät ja luusto kauttaaltaan vahvempi kuin emällään. Vielä kun kasvattaisi yhtä muhkean turkin, niin hyvä olisi!

Pientä hömppää ollaan otettu kummankin kanssa kentällä aina silloin, kun ollaan jaksettu. Mitään pakkopullaa en meinaakkaan treenaamisesta tehdä, vaan se tehdään ihan silkasta ilosta ja sen hetkisestä fiiliksestä. Tavoitteena iloinen koirakko! Alman kanssa ollaan tehty paljon asoita leikin kautta, koska siitä se syttyy parhaiten. Ruoka sille kelpaa aina, mutta taisteluleikit ovat SE juttu. Vilman kanssa ollaan treenailtu lähinnä kaukoja targetteja apuna käyttäen. Etujalkatargetti on otettu käyttöön, koska se tulee aina eteenpäin varsinkin maahanmenossa. Nyt yritetään saada takapää aktiivisemmaksi. Työtä se teettää, mutta mitäpä iloinen ja vastaanottavainen koira ei oppisi. Vielä kun itsellä pysyisi paketti kasassa.. Onneksi ensi maanantaina alkaa hallitreenit, niin saa silmäpareja katsomaan ja antamaan vinkkejä. Tarkoitus olisi talven aikana hioa Vilman kanssa liikkeiden pilkottuja juttuja kasaan ja Alman kanssa saada varmuutta tekemiseen. Sen kanssa en niinkään ota mitään teknisiä asioita, vaan iloisen fiiliksen kautta pieniäkin onnistumisia. Eiköhän siinä olekin haastetta ihan tarpeeksi tulevalle talvelle. Keväällä jos Vilman kanssa pääsisi vihdoin koittamaan sitä voittajan koetta.








Pantojakin on taas tullut tehtyä, alla kuva tilauspannoista. Sain ostettua nyt vähän enemmän nahkoja ja kaikenlaisia tarvikkeita isompiakin töitä varten. Tällä hetkellä teen ihan vain läheisten ystävien koirille ja tietty omilleni. Aika ei millään riitä ottamaan vieraiden ihmsten tilauksia.. ainakaan vielä. Haasteena olisikin nyt tehdä tolppavaljaiden tyyliset, säädettävät valjaat Almalle. Siinä voi kyllä tovi mennä, kun sellaiset näpertää, mutta haluan ainakin yrittää. Muunkinlaista investointia on tullut tehtyä harrastusten puitteissa, nimittäin päivitin objektiivini parempaan. Vuosien haave vihdoinkin toteutui ja nyt kameralaukkua koristaa uusi Canon ef 70-200mm f/2.8L IS II USM. Vanha meni vaihdossa, joten uuden ostaminen ei ihan niin paljoa kirpaissut. Tänään räpsinkin vähän testikuvia ja ilokseni sain heti huomata hyvän terävyyden ja värien kontrastit, vau!











2 kommenttia: