torstai 27. maaliskuuta 2014

Sydämenmuotoisia kuulumisia

Vilma aloitti kauan odotetut juoksut 10.3 ja ensimmäinen progesteroninäyte otettiin 7. vuotopäivänä. Tällöin arvo oli vielä perustasolla, joten seuraava otettiin sitten ylihuomenna. Toisen näytteen tulos oli alkanut nousta nopeasti, joten vielä ainakin yksi näyte otetaan ihan varmuuden vuoksi. Kolmannen näytteen tulos oli jälleen noussut sen verran paljon, että ilmoitin uroksen omistajalle milloin tulisimme. Nyt viimeistään jännitys alkoi olla huipussaan! Edessä olisi piinaavat 500km autokyytiä ja monta tuntia istumista..

Pitkän matkan jälkeen olimme vihdoin uroksen luona. Vilma tuntui olevan jo ihan täynnä autoa ja oli juuri sen näköinen, ettei enää ikään lähde kanssani minnekään. Saimme ystävällisesti majoittua uroksen omistajan luo koko ajaksi. Itse en tunne entuudestaan yhtään porvoota, joten olin tästä mahdollisuudesta enemmän kuin kiitollinen. Uros tuli meitä jo etuovella vastaan ja oli sitä mieltä, että no kun tyttö on kerran siinä, niin hoidetaan homma. Vilma tuntui olevan vähän pihalla koko tilanteesta, mutta antoi uroksen silti hyppiä selkäänsä. Päätettiin kumminkin vielä erottaa koirat ja kokeilla illalla uudelleen. Olin niin helpottunut Vilman reaktiosta urosta kohtaan, sillä se oli heti myöntyväinen kosiskeluun! Olisi ollut todella kurjaa, jos pitkän matkan jälkeen se ei olisi ollutkaan valmis.
  Pariskunta peuhasi kolmen päivän aikana yhteensä neljään kertaan ja jokainen kerta oli kuin oppikirjasta. Oli uskomattoman hienoa katsoa, miten ensikertalaiset hoitivat hommat noin mallikkaasti meidän vain katsellessa sivusta! Peuhausten jälkeen ne usein makoilivat vierekkäin ja nuolivat toistensa naamoja. Oma sydän oli ihan pakahtua onnesta <3 Uros teki minuun kyllä niin ison vaikutuksen monen asian suhteen. Se käyttäytyi koko ajan kuin herrasmies ja kohteli Vilmaa nätisti. Jäinkin usein vain ihailemaan sitä ja hiljaa mielessäni toivoin, että voi kunpa saisin näistä kahdesta itselleni pennun. Tätä onnistunutta viikonloppua oli pakko kilistää kuohuvalla, sillä niin upeasti se oli kaikin mahdollisin puolin mennyt! Kotiin lähdettiin erittäin hyvillä mielin ja siinä toivossa, että muutaman viikon kuluttua ultrassa näemme pieniä koiran alkuja.


Hugo ja Vilma (c) Rusana Mantere




Kotona Vilma on nukkunut monta päivää reissun jälkeen ja on paljon omissa oloissaan. Lenkkeillä se jaksaa hyvin ja ruoka maistuu entiseen tapaan. Itse katson sitä jotenkin nyt aivan eri tavalla.. jotenkin "äidillisesti", vaikka vielä mikään ei ole varmaa. Porvoossa ollessani kävin Peten Koiratarvikkeella ja ostin jo ihan varmuuden vuoksi Acanan Puppy & Junior nappulaa, jota Vilma alkaa syödä tiineyden aikana. Myös pennut tullaan ruokkimaan kyseisellä ruualla. Mukaan lähti myös iso makuualusta pentulaatikon pohjalle. Jos ultrassa näkyy pentuja, niin sitten aletaan rakentaa pentulaatikkoa ja laittamaan pentuhuonetta valmiiksi.

Tahdon kiittää niitä kaikkia ihania ihmisiä, jotka ovat olleet mukana tässä projektissa. Ilman teitä en olisi uskaltanut lähteä tähän mukaan. Suuri kiitos myös kaikille tästä pentueesta kiinnostuneille ja pennun varanneille. Uudet kodit kuulostavat aivan loistavilta!

P.s Muutama alustava varaus voidaan vielä ottaa vastaan.











4 kommenttia:

  1. Tsemppiä hirveästi!
    Meillä koettu tämä kaikki melkein vuosi sitten, huh huh kun oikeen muistelee hymyssä suin sitä kaikkea :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Toivottavasti saan itsekin sitten vuoden päästä muistella tätä hymyssä suin! :)

      Poista