Uusia tuulia treeniin ja pantaosastolle

Ei saisi valittaa, mutta nyt alkaa olla sen verran kuuma ja hiostava ilma, ettei meidän treenaamisesta tule mitään.. Muutaman seuruuaskeleen jälkeen on sekä koiran että ohjaajan mielenkiinto pakkasen puolella. Tästä johtuen en ole edes yrittänyt treenailla mitään ihmeempiä tokon parissa, ettei vaan mennä takapakkia nyt kun kaikki olisi muuten hiottu valmiiksi. Vilman juoksut ovat vihdoinkin loppuneet, joten syyskuulle ja lokakuulle katsoin meille kokeet. Otinpas muuten viime viikolla ihan oman ja koiran mielenvirkistyksen toivossa muutamia voittajaluokankin liikkeitä ja suureksi ihmetykseksi valkoinen karvakorva ymmärsi melko pian mistä on kysymys! Otin ruudun ja tunnistusnoudon, jossa ruutuun lähetys oli ehdottomasti se kaikista mukavin juttu. Tunnistuksessa tehtiin ensin ihan vaan muutamalla kapulalla, että saadaan tekniikka kuntoon.
Pian oikea kapula alkoi yhden harhan jälkeen löytymään ja vieläpä kolme kertaa peräkkäin, hieno mimmi! <3

Onnistuneisiin treenisuorituksiin oli hyvä lopettaa ja siirtyä työkalupakin ääreen suunnittelemaan sitä ensimmäistä parkkinahkaisen pannan tekoa sekä opettelemaan nahkataluttimen punomista. Tavoitteena olisi saada aikaan panta, joka sopisi kuinkas ollakaan, Vilmalle hyvin! Treenimittaisen nahkataluttimen teko oli myös kovasti poltellut näppejäni, joten sitä kokeilisin myös. Joku varmaan ihmettelee, että miksi tuo tyyppi tekee noita pantoja ja muita juttuja omalle koiralleen kuin liukuhihnalta.. no siksi tietysti, että se ensimmäinen kappale jokaisesta uudesta mallista on harjoitus. Voin sitten soveltaa harjoituskappaletta aina paremmaksi, jos joku haluaisi sellaisen pannan minulta ostaa.
Olen jo pitkään haaveillut valkoisesta parkkinahasta ja nyt vihdoin sain sellaista! Ajatus mielessäni oli melko selvä siitä, minkälainen pannasta olisi tulossa; 4cm paksu, puolikuristava, valkoinen parkkinahka päälle, vaaleanruskea pehmonahka alle, strassikoristeet ja käsin tehdyt tikkaukset. Tähän ideaan kului aikaa n. 4 tuntia käsillä tekemistä unohtamatta muutamaa haavaa, hikeä ja kipeää paukaloa.. mutta se oli kaiken sen arvoista!
Olin jo pitkään haaveillut nahkaisen taluttimen punomisesta, joten sellainenkin oli pakko saada ;) Lähdin eräänä iltana yövuoroon ja ajattelin, että pysyn hyvin hereillä kun etsin punontaohjetta taluttimelle.. no eihän sitä mistään löytynyt, vaikka koko netin käänsin ympäri. Ainut vaihtoehto oli siis alkaa itse järkeillä, miten se tehdään.. no siihen meni tunti jos toinenkin. Turhaan se työ ei ollut, sillä aamun viimeisinä tunteina sen tajusin ja tein päätöksen mennä heti pienen torkkumisen jälkeen yrittämään. Kuten arvata saattaa, niin eihän ensimmäinen kappale ollut mitenkään julkaisukelpoinen.. toinen alkoi jo olla, kun yritin tehdä tarkempaa työtä. Niin vain sain aikaan sen mitä halusin!

Tässä kuva pannasta ja nahkataluttimesta joihin olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen! Mallikoirana minulla toimi upea dobberiuros Otto. (Oton kuvassa pannassa on kiinni itse punottu nahkatalutin.)

p.s Panta on 100%:sti käsin tehty naskalin avulla, konetta ei tarvinnut ollenkaan :)